Kauhea raskaus-voiko tästä selvitä

Toi on normaalia. Verenkierto menee uusiksi tms alussa kun istukka rakentuu ja alkaa toimia.

Mulla varsinainen sairaudelta tuntuva osa oli sitä, että olin melkein totaalisessa vuodelevossa melkein koko raskauden. Aluksi uhkasi keskenmeno ja sitten ennenaikainen synnytys.

Hyvää ensimakua vauva-aikaan. :) se vasta helvettiä onkin.

Sama täällä. Tosin ei kyseessä ensimmäinen raskaus, mutta kaikista vaikein. Hirveä pahoinvointi alkoi viikolla 6, nyt alkaa viikko 10. Ja vielä jäljellä ties kuinka kauan tätä pahoinvointia. Olen aamusta iltaan todella huonovointinen, oksennan aamusta iltaan! Lisäksi todella syvä väsymys/uupumus, voisin vaan nukkua :/ Tämä olotila on saanut masennusoireita aikaiseksi ja itken jatkuvasti, kun on niin huono olla. Voi kun tämä menisi pian ohi.

Vielä ne odotukset, että tässä tilassa pitäis hehkua ja olla onnellisimmillaan!?ap

Voiko pahoinvointi jatkua raskauden yli?

Ensimmäinen kolmannes on pahin. Lepäile ja juo paljon vettä.

Juu, mulla oli myös tuollaista synnytykseen saakka. Sen jälkeen koliikki, korvakierre, uhmaikä... Nyt alan olla samoissa sielun ja ruumiin voimissa kuin ennen raskautta ja lapsi täyttää 16.

Muista ulkoilla päivittäin raikkaassa ilmassa jos vaan mitenkään jaksat. Puolen tunnin kävelylenkki piristää,lisää veren happipitoisuutta ja vähentää pahoinvointia.

Minä joudun viikkoon 20 mennessä vuodelepoon. Näin kävi niin ensimmäistä odottaessa 21-vuotiaana, että viimeistä saadessa. Juuri näin telkkarissa kuinka viimeisillään ollut nainen kertoi kuinka kamala olo oli, miten ei jaksanut enää mitään ja kroppa oli ihan finaalissa. Sitten kertoi heti perään että koitti saada synnytyksen käynnistymään kiipeämällä vuorelle. No, minun näkökulmastani hänen kroppansa toimi aika helvetin paljon paremmin kuin minun. :D Jokainen raskaus on omanlaisensa ja jos olo on ihan hirveä, niin sitten on. Voi huolehtia ruokavaliosta, unesta, levosta jne., mutta joskus joutuu antamaan periksi ja tiputtamaan muut tehtävät. Kolmatta odottaessa osasin töissä kertoa ajoissa ja veikata mistä eteenpäin minulle ei kannata enää antaa tehtäviä, koska en ole töissä. Osuin viikon tarkkuudella oikeaan, eikä tosiaankaan ollut kyse mistään laskelmoidusta "tossa kohti jään kotiin lorvimaan" -touhusta. Tykkään työstäni ja mieluummin eläisin normaalia elämää, kuin olisin yksin kotona jumissa niin että pelkkä vessassa käyminen on kivulias ja hankala projekti. Raskaus ei ole sairaus, joo, mutta joillekin meistä raskaus aiheuttaa todella pahoja oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ne odotukset, että tässä tilassa pitäis hehkua ja olla onnellisimmillaan!?ap

Eikä pitäisi, kuka sulle tuollaista sontaa on syöttänyt? Nimenomaan se eka kolmannes on yleensä kaikkein kauhein ja toinen kolmannes on monelle aika tasainen ja ihan ok. Sitten se viimeinen kolmannes on taas ihan eri syistä tukala. Mutta kuten sanottua, jokainen raskaus on erilainen, on aivan turha verrata itseään kehenkään toiseen, tai korkeintaan toiseen sellaiseen jolla eka kolmannes on tuntunut hankalalta. Sinun kannattaa suhtautua myös synnytykseen ja vauva-arkeen varauksella, ilman mitään ajatuksia siitä miten ihanaa on synnyttää synnytysaltaassa ilman kivunlievitystä joogalevyä kuunnellen ja miten ihanalta tuntuu saada lapsi syliin ja miten somasti sitten pesitte kotona ja sinä vain imetät. Synnytys voi mennä ihan miten tahansa, mutta tärkeintä on että te molemmat pääsette hengissä kotiin. Synnytyksen jälkeen voi olla niin pihalla (tai heräämössä), että vastasyntyneen saaminen syliin ei tunnu miltään muulta kuin oudolta ja rakkaus lasta kohtaan saattaa herätä vasta kuukausien kuluessa. Imetys voi onnistua helposti tai vaikeasti tai ei ollenkaan, oli pesät ja imetystyynyt hankittuina ja lapsi kaikkien ohjeiden mukaan kenguruhoidossa 24/7.

Sinä olet sinä, tämä on sinun raskautesi ja sinun vauvasi. Älä vertaile, koska silloin vain asetat itsesi alttiiksi mahdottomille tavoitteille ja pettymyksille.