Oikea ihminen täysin väärään aikaan

Tapasin sellaisen kymmenen vuotta sitten. Vieläkin hirveä ikävä. Tiedän että toinenkin vielä minua ajattelee. Molemmilla kuitenkin omat elämät ja luulen että varsin onnelliset. Silti en voi unohtaa, paistattelen tunteessa aika-ajoin ja välillä hirveä tarve lähestyä. En kuitenkaan sitä tee, tiedämme että meillä toisemme vaikkemme Yhdessä olla saakkaan. Onko muilla vastaavaa?