Olen pettynyt kaikkiin kavereihini

Tai mitä jos heillä on omassa elämässä tapahtunut jotain niin ettei aikaa riitä enää niin paljon muuhun?

Noinhan se menee, sitten ku erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut 3v sitten. Minulla on välilä todella raskasta lasten kanssa yksin ja toisinaan olen todella yksinäinen kun lapset on isällään.

Kukaan ei enään pyydä mihinkään. Ihan mihinkään!

Alkuun oli hiukan enemmän huomiointia mutta ei enään. En jaksa olla aina se joka soittelee ja pyytää ihmisiä seuraksi.

Parisuhteen aikana vieraita kävi niin että välillä meinas hermo mennä.

Nyt ei käy ketään!

Jos joku on käynyt, niin pikaisesti asian hoitamassa ja mies on aina jätetty kotiin.

Olenko joku ruttotautinen?

Miksi se mies pitäisi ottaa mukaan? häntä kai kiinnostaa enemmän miesten jutut ja on sikis tullut teille pariskuntatapaamisiin. Muuten ehkä tekee mieluummin kaikki niitä juttujaan, mitä ei muuten ehtisi? Menee kaverin kanssa pelaamaan sulkkista tai saa kerrankin jäädä kotiin pelaamaan tietsikkapelejä tai väkertämään jotakin remonttihommiaan.

Periskunta tarvitsee pariskuntatapaamisia lasten kanssa yhdessä, eikä muuhun riitä arkinen aika. Eron pelätään myös tarttuvan ja tutkitusti se tarttuukin helposti kaveripiirissä tai työyhteisössä.

Heti kun on yksinhuoltaja niin on alemman sosiaaliluokan alitajuinen leima.

Totta kai kahden ihmisen, pariskunnan, seura on kiinnostavampaa. Kaksi ihmistä kun on enemmän kuin yksi.

Lisäksi mitä useampia ihmisiä on yhdessä, sitä enemmän "pöhinää" syntyy. Eli pari on käytännössä arvoltaan enemmän kuin kaksi yksittäistä ihmistä.

Minulle kävi ihan samoin. Silloin kun oltiin yhdessä, kutsuja tuli ties mihin kekkereihin ja ystäviä kävi arkenakin kylässä. Sitten kun tuli avioero, kukaan ei enää ottanut yhteyttä eikä mihinkään kutsuttu. Vuosien päästä kun itse olen uudessa parisuhteessa, joka otetaan tarpeeksi vakavasti (asumme yhdessä), kelpaa seurani taas vanhoille ystäville. Ehkä sinkut koetaan uhkana vai mistä lie johtuu? 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi ihan samoin. Silloin kun oltiin yhdessä, kutsuja tuli ties mihin kekkereihin ja ystäviä kävi arkenakin kylässä. Sitten kun tuli avioero, kukaan ei enää ottanut yhteyttä eikä mihinkään kutsuttu. Vuosien päästä kun itse olen uudessa parisuhteessa, joka otetaan tarpeeksi vakavasti (asumme yhdessä), kelpaa seurani taas vanhoille ystäville. Ehkä sinkut koetaan uhkana vai mistä lie johtuu? 

Jollakin voi olla sellaista kokemusta, että sinkku hinkuu illanistujaisissa koko ajan vaan että milloin lähdetään sinne baariin joraamaan.