Miksi masennuszombieketju poistui?

No huh huh. Mitä siellä oli muka että olisi pitänyt poistaa?

Ilmeisesti moderaattorit on kaivettu jostain mielisairaalan perukoilta. Muuta syytä en keksi.

Koska täällä ei saa keskustella mistään kiinnostavasta aiheesta, mistä jotkut voisivat saada apuakin.. :) kaikki roskatöpöt kyllä pysyy pinnalla

No joo, onhan se ikävää, jos totuus ahdistaa.

Olisiko viittaus erääseen julkisuuden hlöön aloituksessa voinut olla syynä? Hänen mainitsemisensa oli tarpeetonta.

Mutta ei nyt olisi tarvinnut koko ketjua poistaa!

Suututtaa kun ihmisten kokemukset ja kirjoitukset häviää kun ketjuja vaan poistetaan.

Tämä palsta on *erseestä muutenkin moderointikäytäntöjensä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Olisiko viittaus erääseen julkisuuden hlöön aloituksessa voinut olla syynä? Hänen mainitsemisensa oli tarpeetonta.

Mutta ei nyt olisi tarvinnut koko ketjua poistaa!

Suututtaa kun ihmisten kokemukset ja kirjoitukset häviää kun ketjuja vaan poistetaan.

Saara Aallon youtubejuttu vai? Eikö se pitäisi poistaa Youtubesta? Vai oliko se ongelma siinä, että hän ei parantunut lääkkeillä?

Öö tommostako sitten ei julkisuuden henkilöistä saa kirjoittaa kun se on muutenkin aivan julkista tietoa? Luin koko ketjun eikä siellä ollut minusta mitään sääntöjen vastaista.

Ei täällä saa mistään keskustella. Usein käynyt niin, että joku seuraamani ketju on yllättäen vain kadonnut ilman mitään syytä. Nykyään tänne ei pysty enää edes aloituksia tekemään. Kovalla vaivalla ensin kirjoittaa jonkun aloituksen, joka ei koskaan edes ilmesty palstalle. Wtf?

Ärsyttää kyllä itseänikin koska siellä oli mun mielestä todella tärkeää tietoa, mikä voi olla uutta informaatiota monille ja minusta jokaisen täytyisi totuus saada masennuslääkkeistä tietää.

S.S:sta puhuttiin aloitusviestissä tarpeettomasti liittyen häneen äitinä ja viitaten otsikkoon ja ketjun aiheeseen.Toisaalta hän on itse puhunut keltaisessa lehdistössä yksityiselämästään lääkityksineen. Ehkä aloitusviestin olisi voinut sensuroida tuolta osin. Mutta muuten ketju oli suht asiallinen verrattuna moneen muuhun olemassa olevaan ketjuun verrattuna ja siinä oli paljon asiaa.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002901992.html

Laitan uudelleen mielipiteeni:

Masennuslääkkeitä määrätään naurettavan kyselylomakkeen pohjalta ja usein jopa näkemättä ollenkaan potilasta. Kaikissa muissa sairauksissa tehdään kattavat laboratorio- ym.kokeet ja vasta niiden perusteella määrätään hoitotoimenpiteet. Muutamia vakavimpia psyykkisiä sairauksia lukuunottamatta maailmassa lääkitään satoja keksittyjä mielensairausdiagnooseja, joiden olemassaolosta ei ole mitään muuta todistetta kuin lääkärin mutu-tuntuma. Vedotaan esim. johonkin serotoniinitasapainohäiriöön, vaikka yhdeltäkään potilaalta ei ole mitattu mitään arvoja.

Suurin osa masennnusdiagnoosin saaneista tulisi mainiosti toimeen itsensä kanssa, jos yhteiskunta ei painostaisi heitä käyttäytymään ylisosiaalisesti ja suoriutumaan jatkuvan tehokkuuspaineen alla.

Masennuslääkkeiden teho on tutkitusti lumelääkkeiden tasolla. Niiden kuviteltu vaikutus lääketutkimuksissa saadaan aikaan sillä, että potilas tapaa lääkärin säännöllisin väliajoin. Jo pelkkä tieto lääkärin vastaanottoajasta kohentaa potilaan tilaa. Sokkotutkimus (lume vs. lääke) on ihan täyttä puppua, koska potilas tunnistaa varsinaisen lääkkeen juuri niiden rankkojen haittavaikutusten vuoksi ja uskoo siten lääkkeen vaikuttavan. Jos lumelääkkeillä olisi samat haittavaikutukset, niin mitään eroa vaikutuksista ei saataisi.

Suomessa tai muuallakaan maailmassa kukaan ei seuraa eikä kirjaa psyykelääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia pysyvistä vaurioista puhumattakaan. Koko psyykelääkebisnes on edesvastuutonta sumutusta.

20 vuoden erilaisten masennuslääkkeiden syöminen on pilannut elämäni lopullisesti. Ne ovat tuhonneet tunne-elämän ja seksuaalisen mielihyvän tuntemisen lopullisesti ja siten tuominneet kuolemaan asti yksinäisyyteen. Ei ihme, että masennuslääkkeet altistavat itsemurhille – juuri niiden lukemattomien haittavaikutusten vuoksi. Jos olisin 20 vuotta sitten saanut valita haluanko olla lopun elämäni zombi vai itkeä kuukausikaupalla kykenemättä tekemään mitään, olisin valinnut jälkimmäisen. Valitettavasti vain Suomessa masentunut ei saa mitään terapiahoitoa ilman pakollista lääketokkuraa. Voin sanoa kokemuksesta, että lääkkeet eivät koskaan parantaneet, vasta niiden lopettaminen on saanut aikaan jotenkuten siedettävän olotilan. Masennus on tukahdutettua raivoa, antakaa ihmisille lupa tuntea!