Miten selviän tästä rakastumisesta?

Otan osaa, minulla samanlainen tilanne. Yritän ajatella että jos saan pakit niin ihminen ei ole minulle oikea vaikka tunne on tosi vahva.

PElkään myös etten osaa olla oma itseni kun haluan niin kovasti häntä. Tsemppiä sinulle! LÖydät sinun oikean ihmisen kyllä ja toivotaan että se on hän johon olet nyt rakastunut!!!!

Voi vattu. Ettei tässä taas pyöris terapeutit mukana..

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa, minulla samanlainen tilanne. Yritän ajatella että jos saan pakit niin ihminen ei ole minulle oikea vaikka tunne on tosi vahva.

PElkään myös etten osaa olla oma itseni kun haluan niin kovasti häntä. Tsemppiä sinulle! LÖydät sinun oikean ihmisen kyllä ja toivotaan että se on hän johon olet nyt rakastunut!!!!

Kiitoksia paljon ja kiitos samoin.

T. Ap

"rakkaani" ja et edes tiedä vielä tuleeko pakit?

Vierailija kirjoitti:

"rakkaani" ja et edes tiedä vielä tuleeko pakit?

Hän on minulle rakkaani. Olen aivan rakastunut häneen...

Täällä myös kohtalotoveri. Pitkiä päiviä, kun kerkiää pyörittelemään ajatuksia päässä. Kannattaa keksiä itselleen tekemistä, niin saa ajatukset muualle ja aika kuluu paremmin.

Mikä saa sinut epäilemään, että teillä ei olisi toivoa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös kohtalotoveri. Pitkiä päiviä, kun kerkiää pyörittelemään ajatuksia päässä. Kannattaa keksiä itselleen tekemistä, niin saa ajatukset muualle ja aika kuluu paremmin.

Mikä saa sinut epäilemään, että teillä ei olisi toivoa?

Hän saattaa olla varattu. :( Itsekin olen "varattu", mutta avioero on todellisuudessa ollut jo melkein puoli vuotta vireillä (=saan pian eron puolisostani).

Entä jos laitat sille jotain viestiä ja kyselet tilanteestanne, ei kai nyt pidä olla noin rakastunut, ja miettiä tollai tapaamista ja etukäteen tulevia mahdollisia pakkeja? En kyl ihan ymmärrä.

Itse olen ollut jo 4 vuotta rakastunut yhteen tyyppiin joka on muutaman kerran ollut kanssani mutta jolla on myös ollut muita naisia. Epätoivoistahan tämä on ja säälittävää mutta en vaan suostu tottelemaan järjen ääntä. Elättelen toivoa että josko jonain päivänä. Enpähän ole ketään muutakaan tavannut.

Sehän siinä just on; näihin "mahdottomiin " suhteisiin jää koukkuun. Kun sen vaan ymmärtäisi että kyse ei ole mistään aidosta palavasta rakastumisesta vaan psykologiasta, ihminen haluaa aina sitä mitä ei voi saada, mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Jos nämä suhteet toteutuisikin käytännössä siten kuin useat toivoisi, niin todellisuus tulisi vastaan hyvin pian ja tunteet voi viiletä hyvinkin nopeasti. Ihminen luo mielessään illuusion johon sekoittuu tuon toisen ihmisen piirteitä ja tiedostettuja ominaisuuksia joita täydennetään omilla haavekuvilla täydellisestä ihmissuhteesta, rakkaudesta ja kumppanista. Helpommalla pääsee ja tekee itselleen palveluksen kun unohtaa koko jutun ja keskittyy siihen mikä on oikeasti todellista ja mahdollista ja antaa sille oikealle rakkaudelle mahdollisuuden tulla kohdalle, mikä pysyy poissa niin kauan kun mieli roikkuu mahdottomassa.