Vihdoinkin joku tuli järkiinsä. Tämähän oli yllätys vain toiselle heistä, ei kenelekkään muulle.

Miehes odotti, että lomat alkaa sanoi sitten että haluaa erota. Mitään keskusteluhoitoa tai aikalisää ei ole tarvetta ottaa. Tämä on nyt tässä. Olet tietysti aivan järkyttynyt.

Pitikö sun pitää se aina niin tiukassa lie´assa? Oliko pakko saada "kaikki" ja painostaa miestä koko ajan tekemään enemmän töitä ja hankkimaan lisää? Oliko ne kaikki sisäremontit ja talonvaihdot ihan pakko kaikki saada? Kun olette kumpikin vaan tavan palkkatyöläisiä, niin eihän siinä muuta voi kuin ottaa lisää vuoroja vaan. Kesämökkikin kuuluu olla. Siinä olitte jo aika tiukilla, mutta ei voinu mitään.

Siitäkään mökistä miehelle mitään iloa ollut. Ei tullut kysymykseen, että se olisi saanut mennä sinne ilman sinua, vaikka sulla oli työvuoroja ja miehellä vapaata. Yhdessä pitää olla. Eli suomeksi sanottuna: mies ei saanut poistua sun valvovan silmän alta. Aina sä kyllä keksit jotain erittäin tärkeää tekemistä kotona, ettei se mihinkään niillä vapaapäivillään päässyt.
Miehelläs ei saanut olla mitään omaa. Ehkä kaikki miehet ei vaan tarvi muuta kuin yhdessä oloa, mutta useimmat olis ikionnellisia jotain Mancavesta tai jostain harrastuksesta jonne mennään vaan miesten kanssa ja jonne ei perhe pääse.
Jos sitä joskus pyydettiin mukaan johonkin omaan tekemiseen, niin sitä sun oli erittäin vaikea hyväksyä. Kun "perheen yhteinen aika menee" ja "kun siellä kuitenkin ryypätään" No anna ryypätä, ei se mikään kokoviikkoinen juoppo ollut ikinä. HIrvee syyllistäminen ja jonkun manööverin miettiminen, millä sen reissun sais jotenkin estettyä, esim. Äitisi sairastuu ja tarviikin justiin apua niiden talolla...

Se ikuinen suorittaminen, se on se paha. Lue aiheesta kirjallisuutta ja huomaa, että suorittaja ei ole koskaan tyytyväinen, sillä se tyytymättömyys onkin sun sisällä. Eikä se mene pois sillä että naputat miehelles parketin hiomisesta ja siitä lattialistat on vieläkin laittamatta sen jälkeen paikalleen. Joo, lattialistojen puuttuminen EI ole sellainen asia, jota pitää hävetä (??) niin paljon ettei kehtaa kutsua omia ystäviään käymään.
Saitkin teidät eristetyksi teidän lintukotoonne aika hyvin. Mun mies ei enää jaksanut lähteä teille sen ahdistavan tunnelman takia ja sen takia että sun mieheltä oli kuulemma munat leikattu.
Joku talvi sitten sun miestä näkyi kuintenkin joinakin iltoina baareissa?? En tiedä, minkä siltarummun läpi sen on täytynyt ryömiä tontilta pois ja vapauteen. Vai oliko ne niitä iltoja/yöitä kun sulla oli työvuoro. Ainoa lapsikin jo melkein aikuinen, niin ei tarvinnu enää kotona väijyä.
Siitä miten joku mies käyttäytyy baarissa vaikka vaan parilla kaljalla ollessaan, voi päätellä paljon. Sun mies oli kyllä haku päällä ja muita kattelemassa. Jos olis sattunut niin, että joku olisi halunnut sen sieltä poimia niin helppo nosto oli kyllä, sen näki. Tiijä sitten, että onnistuiko.

Miehes ei ole semmoine ralli-lassi, että koko ajan pitää vahtia ettei lähe ryyppy päälle ja ala vauhti kiihtyä liikaa. Ihan tavallinen kaveri, vakituisessa työssä, huolehti lapsesta ja perheesta ja talosta. Ei siinä ole mitään sellaista että se pitää pitää sun silmien alla koko ajan. Olisit antaut senkin joskus elää itse ja antanut sille omaa aikaa.

Ja tähän ei tarvi alkaa paapottaan, että "kukaan eivoi tietää millaista on pariskunnalla ja ei voi tuntea toista niin hyvin." Kyllä voi tuntea. Olen tuntenut sen pidempään kuin sinä ikinä. Samoin mun mies. Sun mies oli ennen iloinen ja reipas kaveri, pidetty seurassa.
Hyvää jatkoa sulle kuitenkin. Kyllä se siitä. Ei tulla kuitenkaan olemaan kovin paljon sun tukena eli kuuntelemassa kun haukut tulevaa exää. Ei sillä ainakan vielä ole ketään uutta. Eikä toivottavasti heti tulekaan. Toivotan hänellekin keveitä hartioita ja rennompaa talvea!