Onko muita, joilla käy siivooja mutta silti viikonloppu menee siivotessa?

Lakkaa tavoittelemasta täydellistä siisteyttä, ja voit saada astetta täydellisemmän elämän. Ja paljonko teillä on tavaraa jos on noin paljon lajiteltavaa jätettä? Hankkiudu ylimäärästä eroon. Sen jälkeen annat uunin ja terassin olla ja rentoudut.

Eikö se siivooja osaa mitään tehdä kun siitä huolimatta pitää niin paljon siivota?

Jos ei ole todellisia ongelmia, niin aina kannattaa yrittää kehittää turhastakin ongelma. Meillä ei käy siivooja, siivoan itse, käyn kokopäivätyössä. Silti minun viikonloppuni eivät kulu siivotessa. Hellitä vähän.

Itsepä tilanteesi itsellesi teet, ei kukaan muu. Ja jos et saa perhettäsi mukaan siivoamaan, niin sekään ei ole kenenkään muun syy kuin itsesi. Organisoit hommat, vahdit, että ne tehdään ja jokainen huolehtii luonnollisesti omista nurkistaan ja jostakin nimetystä vastuualueesta, niin kyllä kodin pitäisi pysyä suurinpiirtein järjestyksessä. Liiat roinat pois heti, rikkinäiset ja pienet samantien pois, älä hamstraa enää kaikkea joutavaa ja lopetat typerän stressaamisen. Helppoa.

Sulla ei ole ongelmana tekemättömät työt, vaan se, ettet osaa vain olla. Yrität hallita jotain (mitä? koko maailmaa?) touhuillasi. Yrität olla korvaamaton ja tärkeä. Jaksat painaa, et lepää! Kyllä hommia riittää.

Ja kyllä, hommia riittää! Ei ne lopu. Koko ajan on joku nurkka siivoamatta tai järjestämättä. Mutta sellaista se elämä on. Keskeneräistä. Vaiheessa. Maailma ei tule valmiiksi.

Rentoutua pitää, vaikka roskiskaappi on likainen tai auto imuroimatta. Opettele.

Mikäkin olin ennen tuollainen. Koko ajan suoritin ja tein ja puuhasin. Luojan kiitos olen päässyt siitä eroon! Tällä hetkellä mulla on tekemättömiä töitä vaikka kuinka. On vaatehuone siivoamatta, 2 varastoa, keittiön kaapit vähän sekaisin, ulkovaatteita pitäis järkätä, auto pestä ja imuroida, viedä patterit kierrätykseen jne jne. Silti olen tänäkin viikonloppuna rentoutunut. Tavannut ystäviä, puuhastellut lasten kanssa, levännyt sohvalla, nauttinut elämästä. Se vaatii vain siedättämistä. Teen jotain joo joskus ja joka viikonloppu ehkä yhden "rästityön", jos on inspiraatiota. Jos ei ole niin en tee.

Siivoa vain hyvä ihminen koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se siivooja osaa mitään tehdä kun siitä huolimatta pitää niin paljon siivota?

Se on ihan sopimuksesta kiinni mitä siivoukseen kuuluu. Jos ap on niin pihi, että antaa siivoukseen kulua aikaa vain kaksi tuntia, niin törkyläjää ei edes ammattilainen siinä ajassa siivoa. Sitä paitsi ylläpitosiivoukseen ei kuulu järjestelytyöt ja raivaaminen, vaan vapaiden pintojen ja tasojen siistiminen. Perussiivous on jo kalliimpaa ja siihen voi sopia erilaisia töitä tarpeen mukaan, mm. pesuhuoneen perussiivous. Silloinkaan pesuhuone ei saa olla kuin pommin jäljiltä ellei sen raivaamisesta halua maksaa 45 e/tunti.

Mikäköhän tämän viestin funktio oikeasti oli? Kertoa luuseripalstalla, miten hyväosainen olet?

En jaksanut lukea viestiketjua. Tilanteesi kuullostaa mielenterveyspuolen jutuilta. Sitten kun saat siivottua kaikki voitkin aloittaa taas kierroksen alusta. Selvästikkin olet stressaantunut ja purat stressiäsi siivoamiseen jotta pääsi pysyisi jotenkin kasassa. Kuullostaa pakko-oireilulta sekä pakko-ajatuksilta. Ne vaan pyörivät tuolla tapaa. Mitä stressaantuneempi olet sitä enemmn ahdistut liasta / sotkusta ympärilläsi.

Meillä käy siivoojat joka viikko. Ja he puhdistavat kyllä viemäritkin... keittiön laatikot ja oikeastaan ihan kaiken.  Silti toki saa välillä imuroida esim eteistä. MUTTA olen samaa mieltä kuin moni muukin täällä. Sun ongelma ei ole se että siivooja tekee liian vähän vaan, että tavoittelet täydellisyyttä. Olet ehkä stressaantunut ja purat sen kokoaikaiseen touhuamiseen.

Siivottavaa löytyy aina. On vain hellittää, antaa asioidne ja sotkujen olla ja vain relata. Itsekin olen joutunut opettelemaan sen taidon joskus.

ap palailee: kuten joku jo sanoikin, siivoojan sopimukseen ei kuulu roskikaapir tai lattiakaivot ja pelkissä talon pinnoissa menee 4-5h/kerta. Enempää en halua/pysty maksamaan

Ja sitä kausisiivoamista/järjestämistä vaan on. Iso piha ja puutarha; keväällä kaikki ulos ja syksyllä sisälle. Pesen kukkapurkkeja ja laatikoita; laitan talvisuojia jne. Lasitettu terassi talviteloille, kynttilät ja lyhdyt esille. Pyyhi ja pese ja sitten suihkuhuone on täynnä kuivumassa olevaa tavaraa. Sama kaiken kierrätystavaran kanssa; siinä vaiheessa kun on päätetty jostain luopua, se pitää pestä. Ja sitten kuivattaa. jne.jne loputon suo

Löytyy pariton käsine, joka pestään ja odotetaan että pari löytyisi jostain. Pöly vaan pesiytyy joka koloon. Imuroin ja pyyhin ja pesen. Laitan tavaraa myyntiin ja ne ovat sitten odottamassa hakijaa. Tai kerään kierrätykseen laatikkoa täyteen. Tai etsin jotain kadonnutta osaa, jotta tavaran saisi joko myyntiin tai kierrätyskeskukseen. 

Ja minä en edes siivoa paljon verrattuna moneen muuhun. Arkipäivinä työt ja harrastukset ja harrastuksiin kuskaus vie niin suuren osan päivää ettei siivoamiseen jää aikaa. Pyykit ja kaupassakäynti on maksimi mitä ehtii arkena tehdä. Ja se tarkoittaa sitä että viikonloppu on yhtä tuskaa. Yksikin viikonloppu poissa kotoa tai muuten täynnä ohjelmaa, niin seuraava on kahta kauheampi. Aina on jotain meneillään. Tavaraa olen aktiivisesti karsinut toista vuotta; silti sitä riittää. Roskiin en heitä ehjää ja käyttökelpoista ja pyrin korjaamaan/ paikkaamaan jos joku on rikki. 

Elämä on siivoamista

Ymmärrän sinua. Olen oppinut itse varmistamaan, että jokaiseen vapaapäivään mahtuu myös jotain kivaa. Päätän esimerkiksi, että lopetan puuhastelun (koti- ja pihtatöt)  klo 14 lauantai-iltapäivänä, laitan ruuat valmiiksi, lähden lenkille tai salille, käyn saunassa, pistän ruuan uuniin ja löhön loppuillan Netflixiä katsoen. Kotitöitä kannattaa organisoida ja rajoittaa tietoisesti, jos ei halua uuvuttaa itseään. Väsynyt perheenäiti ei ole ympäristöystävällinen. Yritän tehdä viikolla vähän extraa esim. vartin kerrallaan, jotta viikonlopuksi jää enemmän vapaa-aikaa. 

Ap, olette hankkineen kodin, joka tarvitsisi henkilökuntaa. Entisaikaan tuollaisessa talossa ja pihassa olisikin ollut. Nykyään isojen talojen ja tonttien omistajat ovat raatajia. Kun neliöitä on yli 200 ja asujia monta ja on monenkaista kasvia ja lyhtyä ja pönikkää joka nurkalla ja iso tontti jne ei kertakaikkiaan kerkeä elää ollenkaan.

Itse tein näin: uudistin pihan tosi helppohoitoiseksi. Ensin se kirpaisi, mutta nykyään en ikävöi sitä istutusten ja kukkien määrää. Lyhtyjä on nykyään yksi kymmenen sijaan. Keksin koko ajan lisää karsittavaa.

Karsi tavaraa radikaalisti. Myy pois äläkä osta myydyn tilalle koskaan mitään uutta. Säästyy rahaa, jolla voit ostaa hieman lisää siivouspalveluja.

Monet naiset ovat sellaisia, että kuvittelevat olevansa olemassa vain, jos raatavat itsensä henkihieveriin. Ja yksin. Miksei perhettä valjasteta hommiin? Jos Luoja olisi tarkoittanut naisesta pelkän siivoojan, hän olisi varmaan luonut hänelle ainakin neljä käsivartta. Mistä tämä raataminen on peräisin? Aivan, kotoapa tietenkin. Joko äiti oli samanlainen ja tartutti tautinsa myös (vanhimpaan) tyttäreensä tai sitten äiti oli täydellinen huithapeli, joka viis veisasi pölyhiukkasista ja kukkaruukkujen kiillotuksesta. Tytär nyt yrittää siivota äitinsäkin edestä.

Minulla oli yliahkera äiti ja sen seurauksena minä olen vähän liiankin laiska nuohoamaan nurkkia. En edes viihtyisi huippusiivotussa huushollissa. Mihinkään ei voisi koskea, koska silloin täydellisyyden kuva särkyisi. En haluaisi elää kodissa, joka on kuin stailaajan jäljiltä. En tarkoita, että kotona pitäisi olla likaista, mutta on hyvä pitää tolkku mielessä. Minulla oli myös aikanaan työkaveri, jolla tuntui olevan lukujärjestys jokaiselle vapaalle päivälle. Ikkunoita piti pestä ainakin viisi kertaa vuoden aikana (ja voi kauhistus, jos oli liikaa pakkasta, niin että koko lukujärjestys meni uusiksi!) ja ripustaa juhlakauteen kuuluvat verhot ja levittää niihin sopivat pöytäliinat ja matot sekä ripotella koriste-esineet. Ja kaiken keskellä piti laittaa vielä monimutkaisia ajankohdan mukaisia ruokia. Huon!

Haiskaltaa pakkomielteiseltä suorittamiselta ja täydellisyyden tavoittelulta. Ei tervettä. Mitä sisäistä tyhjiötä pakenet touhuamalla?

Ei käy siivooja enkä ole maustekaappia tai uunia siivonnut itsekään kahteen ja puoleen vuoteen.

On ihan yleistä että siivoojia palkkaa ne ihmiset ketkä kokee siisteyden tärkeäksi. Tosin ne samat ihmiset ei ole tyytyväisiä siihen perussiisteyteen vaan kaikki pitää olla viimeisen päälle.

Muuttakaa kulutustottumuksianne niin ei tarvitse joka viikonloppu lajitella säkeittäin kierrätystavaraa.

Muutenkin kuulostaa älyttömältä tuo touhu, että kaikki viikonloput kuluu siivotessa, vaikka siivoojakin käy. Joko olette ihan hirveän saastaista sotkijaporukkaa, jos koko ajan on jotain siivottavaa, tai sitten käsitys siisteydestä on vinksahtanut. Liioitellusta siisteydestä taas ei synny mitään hyvää, vaan allergioita yms. Anna kun arvaan: käytät tietysti vielä jotain tosi vahvoja ja hajustettuja aineita siivoukseen? 

Miksi töitä ei tehdä yhdessä perheenä, miksi äidin kuuluu raataa ja muut ovat vapaamatkustajia?

Tällä tavoin kasvatetaan "kädettömiä" nuoria ja aikuisia jotka eivät osaa mitään perustaitoja. 

Jokaisen pitää korjata jälkensä, pedata petinsä, vaihtaa lakanat. Nämä hommat osaa jo kymmenvuotiaana viimeistään.

Ruoanvalmistus yhteiseksi tai vuorotellen. Tässä maassa on lukematon joukko pilalle hemmoteltuja lapsia ja nuoria jotka ammattiopintoihin tullessa ei osaa käytännössä mitään. Koko ikänsä ovat istuneet koulunpenkillä tai kotona pelaamassa, osalla toki harrastus mutta sinnekin on kuljetus. Nuoria ei opeteta näkemään vaivaa oman itsensä eteen. 

Liika paapominen pois, teinit hoitaa itse harrastematkansa, pyöräillen tai kävellen, bussilla, mopolla jos sellainen on. Koulumatkojakaan näiden laiskaperseiden ei tarvitse hoitaa itse - vanhemmat kuskaa.

Entäpä sitten kun oikea elämä läjähtää päin kasvoja, muutetaan kotoa pois ei ole autoa ja kuljetuspalvelua, ei jakseta lähteä opiskelemaan vaan jäädään sänkyyn. 

Omaa aikaa saa kun sen vain ottaa. Töiden uusjako on ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi töitä ei tehdä yhdessä perheenä, miksi äidin kuuluu raataa ja muut ovat vapaamatkustajia?

Jokaisen pitää korjata jälkensä, pedata petinsä, vaihtaa lakanat. Nämä hommat osaa jo kymmenvuotiaana viimeistään.

Omaa aikaa saa kun sen vain ottaa. Töiden uusjako on ratkaisu.

Kuanis ajatus mutta ei vaan toimi. Voin huutaa/rähjätä/maanitella/kiristää/lahjoa ja kaikkea siltä väliltä ja 12-v kuopus ei tee oma-aloitteisesti mitään. Jättäisi harrastukset samantien ja vaan söisi epäterveellisesti, läksyt unohtuisi jne. Patalaiska tapaus. Kuskaaminen harrastuksiin on ainoa tapa varmistaa että tekee jotain. Ja 15vuoden rähjäämisen, jankuttamisen, keskustelun ja ruinaamisen jälkeen olen päättänyt että parempi siivota itse. Silloin olen itse vastuussa siitä mitä ja miten asiat tulee tehtyä.