Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, miten aktiivisesti haette kumppania ja mistä?
Kommentit (12)
En hae mistään. Saatan osallistua enemmän opiskelijamenoihin, kun suhde taas kiinnostaa. Netistä en varmasti koskaan yritä löytää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hae. Olen jo aika vanha ja vähän lihva. Pimpsakin on väljä.
En enää hae. Yritin käydä baareissa ja tutustua miehiin, sain pakkeja. Yritin olla Tinderissä, sain parikymmentä mätsiä ja pari keskustelua jotka loppuivat kahden virkkeen jälkeen. Yritin olla nettitreffeissä, sain yhteydenottoja vain ulkomaalaisilta miehiltä plus yhden keskiöisen "mo"-heippauksen suomalaiselta eikä kukaan mies vastannut mun aloittamiin keskusteluihin. Tämä määrä pakkeja - pieni määrä, kuten joku mies varmaan huomauttaa - riitti viemään kaiken itseluottamukseni loppuiäksi niin etten enää ikinä missään yritäkään tutustua miehiin :) Valitettavasti en ole vielä niin montaa vuotta loppuelämän kymmenien vuosien yksinäisyyteen totutellut, että olisin täysin OK asian kanssa. Välillä surettaa että olen niin epäviehättävä ja kamala etten kelpaa.
En hae enää. Pari vuotta sinkkuna ja puoli vuotta oli hakua netin kautta.Miehet haluaa kevyttä seuraa ja saalistusvietti voimakas moneen suuntaan. Ei kiinnosta tuollaiset säädöt valehtelujen kuorruttamina. Yksin on paljon kevyempi hengittää kuin epämääräisten miesten kanssa ja ikääkin kohta lähes 50v, joten ei enää.
En todellakaan hakemalla hae, tässä elämässä on parempaakin tekemistä kuin metsästää miehiä aktiivisesti 24/7. Uskon että se kumppani tulee vastaan sattumalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää hae. Yritin käydä baareissa ja tutustua miehiin, sain pakkeja. Yritin olla Tinderissä, sain parikymmentä mätsiä ja pari keskustelua jotka loppuivat kahden virkkeen jälkeen. Yritin olla nettitreffeissä, sain yhteydenottoja vain ulkomaalaisilta miehiltä plus yhden keskiöisen "mo"-heippauksen suomalaiselta eikä kukaan mies vastannut mun aloittamiin keskusteluihin. Tämä määrä pakkeja - pieni määrä, kuten joku mies varmaan huomauttaa - riitti viemään kaiken itseluottamukseni loppuiäksi niin etten enää ikinä missään yritäkään tutustua miehiin :) Valitettavasti en ole vielä niin montaa vuotta loppuelämän kymmenien vuosien yksinäisyyteen totutellut, että olisin täysin OK asian kanssa. Välillä surettaa että olen niin epäviehättävä ja kamala etten kelpaa.
Sama. Olen jo aika ok loppuelämän parittomuuden kanssa, mutta kirpaisee se silti aika usein kun tajuaa oman kelpaamattomuutensa.
Olen ollut tänä vuonna joka päivä tinderissä, joka päivä tykkään 200 naisesta siellä ja yritän keskustella mätsien kanssa ja sopia treffejä, todella nihkeää on saada treffejä, naisilla on vaikka mitä tekosyitä ja ghostauksia että treffejä ei vain saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletin sinkkuuteni päättyneen nyt loppukesästä, kun tapailin mukavaa miestä. Paljastuikin valehtelevaksi naisia pyörittäväksi niljakkeeksi, vaikka tuntu ujolta naapurinpojalta alussa. Nettihaussa paljastui myös vankilatuomio, tosin oli todettu syyttömäksi. Kyllä tuollaiset asiat yleensä kerrotaan alkuvaiheessa. Epämääräinen käytös varmaan osin noita peruja,sillä kyllähän vankeus jättää pahat jäljet ihmiseen, vaikka olisi ilman syytä tuomittuna.
Ilmeisesti ihmistuntemukseni alkaa olla sikäli huonoa,että on aiheellistakin pysyä sinkkuna.
En hae, en ole erityisen kiinnostunut ihmissuhteista tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hae. Mieluiten olen kotona ja runkkaan. Ei jaksa naisten vuoksi vaivaa nähdä.
Saatan kirjoitella miesten kanssa nettideiteillä, mutta en halua tavata ketään. Miehet kyllä kiinnostuvat minusta ja kuvistani, mutta en halua treffeille. Profiilissanikin lukee selkokielellä, että haen kirjoitteluseuraa. Ajatustenvaihto eri miesten kanssa on ihan mukavaa, mutta vain kirjoittelun tasolla. Olen yhden perheen perustanut ja lapset kasvattanut, joten ei tahtoa enää moiseen.
En hae aktiivisesti, ehkä se on myös syy, miksi olen sinkku. Olen melko hukkaamaan ja unohatamaan itseni omiin töihini ja puuhiini mutta, sitten jostain hieman varoittamatta iskee, jonkinalinen syyhy ja kokee, että tarvetta, etten sanosi puutetta, kun vierellä ei olekaan "Sitä" toista. - Kavahduttavaa tietysti ajatella mahdollisesta kumppanista näin suurin odotuksin; ikäänkuin hänen täytyisi täyttää kaikki ne "puutteet" joita en itse pysty korjaamaan tai täyttämään.