keskeytys vai raskaus
Olen raskaana taas. Esikoinen on reilun vuoden. Mies ei halua uutta lasta. Perusteena jaksaminen ja taloudellinen tilanne. Itse olen tunnemyrskyssä. Neuvola ei pks suostu puhumaan asiasta ja voin työntekijäni kanssa palata asiaan jos pidän vauvan. Tunnen hänet mahassa ja syön hänen mielihalujensa mukaan jo nyt. Ei voi olla 8 vk pidemmällä. Tunteet käskevät pitää lapsen ja järki sanoo ei. Kehoni joutui äärimmilleen synnytyksessä ja palauduin vasta muutama kk sitten (mm peräsuoli) Olen huolissani omastakin jaksamisesta. Lapseni ei ole koskaan ollut hoidossa joten tiedän että pennut hoidetaan itse jos niitä pyöräyttelee. Rakastan alkiota jo nyt erillisenä persoonana. Itken hysteerisesti ajatellessani tulevaa keskeytystä. Voiko siitä selvitä hengissä? Miten mieli kestää. Olen teininä tehnyt abortin hyvistä syistä ja kaduin sitä pitkään. Asia vainosi minua ja melkein kuolin sekoiluihini. Nyt ei näitä järkisyitä ole vaan mennään ns mukavuus abortissa. Voiko ihminen joka on jo äiti ja rakastaa tätä mini möykkyä kestää moisen päätöksen koska se on perheemme jaksamisen ja elintason kannalta järkevää? Auttakaa. Kukaan ei halua puhua kanssani asiasta. Ja tiedän jo ajatus mallin kuinka abortti on murha. Joten jos muita lähestymis tapoja löytyy olen korvat höröllä.
Kommentit (14)
Taidat jo itse tietää että aborttia katuisit ikuisesti. Älä anna miehen painostaa siihen, vaan pidä lapsi. Kyllä se toinen menee siinä missä ensimmäinenkin. Onnea!
Itse menen huomenna tekemään abortin. Tiesin siis heti mitä teen, mutta jos noinkin vahvat ajatukset on niin tuskimpa sun kannattaa sitten keskeyttää :O
Vaikka kannatan naisen oikeutta aborttiin, olen sitä mieltä että se on niin kurja tilanne että parasta on jos sittenkin löytyy keinoja pitää lapsen.
Jos jo pidät alkiota lapsena ja tunnet rakkautta niin abortti ei kyllä ole mielestäni oikea ratkaisu sinulle.
Raskauden keskeytys on vaikea asia. Toisille päätös on helpompi, kuin toisille. Lapsia syntyy monenlaisiin tilanteisiin, monesta hankaluudesta on mahdollisuus selvitä. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi päättää minkälaiseen ratkaisuun päädyt. Onko paikkakunnallasi esim. kriisikeskusta tai muuta matalankynnyksen instanssia, jossa voisit käydä pohtimassa ääneen ristiriitaasi ja kirkastamassa ajatuksiasi? Tai ehkä luottoystävää? Onko puolison kanssa avoin keskustelusuhde ja olet hänelle esittänyt oman kantasi?
Puolisollasikin on oikeus omaan mielipiteeseensä raskauteesi liittyen. Miten abortti/toisen lapsen syntyminen vaikuttaisi parisuhteeseenne? Onko teillä tukiverkostoa?
Tukiverkosto koostuu miehen suvusta joka ei ole lasta hoitanut edes paria tuntia. Olemme kyllä perheenä kyläilleet ja lapsi on rakastettu. Ymmärrän mieheni näkemyksen, juuri ohi pahimmat yövalvomiset yms ja nyt pitäisi aloittaa rumba alusta. Mieheni ei jäisi vapaalle hoitamaan pientä niinkuin esikoisen kohdalla. Jaoimme vastuun 50/50 puoli vuotta ja hän palasi työn pariin. Näillä palkoilla olisi varaa esikoisen harrastaa haluamaansa mutta kahdelle ei pysty samaa suomaan ilman työnkuvan vaihtoa. Mies pitää työstään ja rakastaa esikoistaan ylikaiken. Ja on loistava isä ja mies. Hän on kertonut tukevansa valinnassani päätin miten vain. Hän on meistä se järkevä jalat maassa ja suunnittelee asiat pitkällä tähtäimellä. Itse en ole huolissani kykenisikö hän siihen. Oma jaksaminen pelottaa kun vastuulla on joka arkipv kaksi vaippaikäistä joista toinen nyhvää tissillä tuntitolkulla ja toinen haluaisi jo viipottaa menemään. Esiuhmaa havaittavissa. Taaperon kehityskin kuulemma taantuu. Mutta miten sisarusten tuoma rakkaus ja ystävyys toisilleen? Saanko minä muka riistä tämän koska tilanne ei välttämättä kestä. Suhteemme ei ole kovin pitkä, puhutaan vuosista kuitenkin. Lämpöä ja läheisyyttä löytyy mutta olimme koetuksellakin valvomiskierteen aikaan. Olen yrittänyt soittaa varatakseni ajan keskeytykseen mutta en kykene. Itku on välitön ja tuska pelkkä ajatuksen tuottama tuska saa minut irrottamaan puhelimesta. Mies sanoo että valinta on minun. Tämäkin ahdistaa. Niinhän se on mutta en ole jumala. En minä tiedä ennen kuin teen. Vai millä ihmiset saa myrskyn sisällään rauhoittumaan? Uskon että vaikka saisin tilanteen vietyä lääkäriin asti niin se lääke kun annetaan kouraan iskee varma paniikki. Juoksen varmaan pihalle sieltä. Mielessäni näen jo minit leikkimässä hiekkalaatikolla.
Teinivuosien keskeytys aiheutti pitkä aikaisia ongelmia. Vihasin itseäni ja pyrin rankaisemaan itseäni toistuvasti. Vihasin naiseuttani ja pyrin häpäisemään itseni kamalilla seksikokemuksilla yms kevytkenkäisyydellä. Puhuin peilikuvalleni kuinka ansaitsen kuolla ja vedin päädi aivan täyteen. Koska kaikki hetket jotka kohtasin selvänä, nielasivat minut sisäänsä. Eristäydyin maailmasta ja todella uskoin olevani kamala kamala ihminen jonka pitää hävetä jokaista hengenvetoaan. En pystynyt katsomaan lapsia itkemättä ja toistuvasti jouduin jäämään julkisista random pysäkeillä koska vauva. Sen haamu on minun mielessäni kummitellut juurikin syntymäpv yms. Aalto iski esikoista odottaessa. Ja itkin ja huusin tyynyyn. Tunsin kuinka sydämeni särkyi uudelleen ja uudelleen. Nämä palavat kyyneleet ei vaan lopu. Ja sitä keskeytettyä en ikinä edes mieltänyt vauvaksi. En kuvitellut elämää äitinä. Oli vain yksi vaihtoehto. Tähän suhtautumiseni on eri. Tunsin hänet jo ennen kun testit näytti plussaa. Pissin tikkuun päättäväisesti pari krt viikossa kunnes plussat tuli. Pulssi oli tuntunut usean viikon ennen tätä. Ja nyt kun mietin se on hän. Ei se. Hän siellä pyörii.
Mitä vaikutusta sillä ehkäisyn käytöllä on Apn tilantesssa enää? Vaikuttaako se päätökseen?
Kokeilussa oli minipillerit joiden hormooni taso ei sopinut minulle. Pöydältä löytyy lappu kierukan laittoon mutta piti odottaa kk alkamista. Ei näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikutusta sillä ehkäisyn käytöllä on Apn tilantesssa enää? Vaikuttaako se päätökseen?
Ei tarvitsisi miettiä hankalia, jos käytettäisiin ehkäisyä. Eli ap on jättänyt pillerit pois eikä ole huolehtinut ehkäisystä odottaessaan kierukan asennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikutusta sillä ehkäisyn käytöllä on Apn tilantesssa enää? Vaikuttaako se päätökseen?
Ei tarvitsisi miettiä hankalia, jos käytettäisiin ehkäisyä. Eli ap on jättänyt pillerit pois eikä ole huolehtinut ehkäisystä odottaessaan kierukan asennusta.
Jälkiviisaus on kaikkien hyve. Kysyikö Ap kuinka hän päätyi miettimään tilannetta? Vastaa ajatusta: Jos olisin laittanut vuuan likoamaan eilen, ei tarvisi tänään liottaa tai hinkata hampaat irvessä. Jos aloitus olisikin alkanut näin, voisit avustaa ehdottamalla fairyn uutuus tabletteja.
Kiitos asiallisista vastauksista. Jään pohtimaan asiaa. Näistä kommenteista oli jo iso apu. Todella olisi pitänyt odottaa että joku ehkäisy on ongelmitta pitkään käytössä.
Up