Aion kouluttautua sairaanhoitajaksi ja kukaan ei tue minua.

Minkälainen sitten olet? Sitten vain et enää puhu läheisillesi asiasta, sittenhän sen näkee kun menet valintakokeisiin, oletko soveltuva. 

Hermostun kuulema liian helposti mutta tiedän että pystyn tätä piirrettä vielä kehittään. Ulkoisesti en heidän mielestään ole tyypillinen hoitaja mutta ei kai kenenkään ulkoinen olemus saa vaikuttaa ammatinvalinnassa.

Eikö ammattikorkeaan ole helppo päästä ja työllistyminen hyvä sairaanhoitajilla? Pohjalla ammattikoulu, lukion jätin kesken koska se ei ollut minua varten.

Up

Jos tahdot extremeä niin mene, muuten älä. Epäinhimilliset työolot.

Miksi haluat alalle? Tunnen ihmisiä, jotka ovat lähteneet alalle vääristä mielikuvista ja lopettaneet.

Hermostuminen tuskin on ongelma: sairaanhoitajiahan on niin monissa eri paikoissa, että kyllä sinullekin sopiva paikka löytyy. Esim. tuttava on silmäklinikalla ym hoitajana, ja meno vaikuttaa "leppoisalta" (tai siis kiire on, mutta asiakkaat ei hädissään eikä aineissa) niihin hurjimpiin juttuihin verrattuna, mitä esim lehdistä saa lukea. Röntgenhoitajakin voisi olla toinen "leppoisa" paikka, mutta se taisi olla ihan oma koulutusohjelmansa.

Työtäkin löytää lähes varmasti, niin en todellakaan ymmärrä, miksi et saa tukea perheeltäsi. Älä välitä heistä!

PS. Kokemukseni hoitoalasta rajoittuvat parin tuttuni puheisiin, joten pahoittelen jos väheksyin toisten kokemuksia ym. alasta kutsumalla työtä "leppoisaksi". En tosiaankaan tiedä asiasta mitään omakohtaisesti.

Miksi he ovat tuota mieltä? Ovatko perustelleet mitenkään? Jos vuorotyö on sinulle ok ja olet perusterve, pystyt laskemaan lääkkeet oikein ja muistamaan monta asiaa kerrallaan, olet tarvittaessa tiimityöskentelijä ja kykenet palvelemaan ihmisiä ystävällisesti myös stressaavissa kiiretilanteissa, etkä pelkää verta, hikeä, oksennusta tai muita ruumiin eritteitä, niin sinussa voi hyvinkin olla potentiaalia alalle.