Mikä vaivaa/kellään muulla samanlaista?

Eli etenkim illan/yön pimeinä tunteina saatan jumiutua johonkin typerään ajatukseen tai ehkäpä lähinnä tunteeseen. Yleensä tämä liittyy parisuhteeseen ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Saatan kehittää esimerkiksi aivan jättimäisen ongelman siitä, jos mies on lähössä johonkin juhliin tai reissuun. Mietin kaikki mahdolliset skenaariot päässäni, mitä voisi tapahtua. Tulee todella tuskainen ja ahdiatava olo ja sitä ajatuksen juoksua on todella hankala katkaista. Vaikka mies olisi vieressä ja sanoisi, että ei mitään hätää ja hän ei lähde mihinkään, en meinaa uskoa. Ajatusten kiitolaukka käy tapissa ja saatan itkeäkin tuskaista oloa. Lopulta rauhoitun. Sitten kun tunnemyrsky on ohi, osaan ajatella asiat ns. järjellä ja tajuan, ettei mitään ongelmaa tai hätää ole.
Todella vaikea selittää. En vain pidä tästä ominaisuudesta. Se on kuluttavaa, eikä ole reilua miestäni kohtaan. Nämä tuntuu menevän jotenkin kausittain.. Välillä tulee pelko, että olenko ihan hullu.