Työhön keskittyminen
Töissä pitäisi ratkoa ongelmia, mutta en osaa tehdä sitä silloin kun joku on selkäni takana, vaikka tämä ei katselisi olkani yli tai kommentoisi tekemisiäni. Haluasin piirtää kaavioita ja kirjoittaa ajatuksiani niiden selkiyttämiseksi, mutta en uskalla kun joku voi nähdä ja ajatella pahasti sekavista tuotoksistani. Toisaalta tekisi mieli puhua ongelmista ääneen tai edes höpöttää itsekseen, mutta se olisi liian paljastavaa ja häiritsevää. Olisipa oma, äänieristety työhuone, jonka oven saisi lukkoon! Voinsin kyllä pitää etäpäiviä ja työskennellä kotona, mutta kokemukseni mukaan en osaa keskityttyä silloinkaan, koska kotona on niin paljon kaikkea muuta mikä vie huomion. Kuinka oppisin keskittymiskykyä ja fiksuja työtapoja?
Kommentit (5)
Mulla on työhuone, mutta seinät ovat about yhtä paksut kuin kartonki :( Välillä pitää tehdä esim. puhelinhaastatteluita, yritän ajoittaa ne sellaiseen ajankohtaan kun tiedän seinäkaverini olevan lounaalla.
Olen ollut täällä vasta pari viikkoa, mutta pidän suurimman osan ajasta oven kiinni. Kaikki varmaan luulevat, että vihaan ihmisiä, mutta en voi keskittyä yhtään, jos ovi on auki. Porukkaa kulkee jatkuvasti käytävällä, ja vielä kun istun selkä ovelle päin, tuntuu siltä että porukka kyttäileekin kaikkea.
Tervetuloa kerhoon. Koko yo opiskeluajan luin kirjastossa tentteihin kuten myös pääsykokeisiin. Ärsyynnyn keskeytyksistä. Ystävälliset ihmiset ovat ok ja heidän kanssa voi small talkata kesken työn. Puhun myös itsekseni, lasken ääneen, teen nopeasti. Kunnes joku kehtaa keskeyttää asetelmassa että nyt puhun minä ja sun työt seisovat. Turhia palavereja ja puhutteluita. Niin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon. Koko yo opiskeluajan luin kirjastossa tentteihin kuten myös pääsykokeisiin. Ärsyynnyn keskeytyksistä. Ystävälliset ihmiset ovat ok ja heidän kanssa voi small talkata kesken työn. Puhun myös itsekseni, lasken ääneen, teen nopeasti. Kunnes joku kehtaa keskeyttää asetelmassa että nyt puhun minä ja sun työt seisovat. Turhia palavereja ja puhutteluita. Niin turhaa.
Niin ja Willy Loman; olen myös ehdottomasti samaa mieltä että selän takana huohottaminen on psyykkisesti raskasta ja hidastaa aivojen toimintaa. Itse työskentelen ympäristössä jossa on jatkuvia keskeytyksiä eikä silti työn nopeudesta tahi huolellisuudesta tingitä. Ajattelen positiivisesti, että mikäli selviän tästä prässistä plus arkielämä plus ihmissuhteet, niin olen saavuttanut zeniläisen tilan jossa mikään ei vois enää vähempää liikuttaa. Siinä tilassa on henkisessä rauhassa ja ammennan onnen siitä mistä moni ei pysty. Om.
Minua ei niinkään haittaa jos joku tulee minun juttusilleni, koska voin silloin keskittyä olemaan sille ihmiselle iloksi tai hyödyksi. Jos sen sijaan lähellä käydään muiden välinen keskustelu, en pysty sulkemaan sitä korvistani ja keskittymään työhöni. Ongelma on juuri, että ympäristön tarkkailuun kuluu huomiokykyä ja energiaa, mikä on pois siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä. En kai tunne oloani aivan turvalliseksi.
Samasta ongelmasta kärsivät tai sen ratkaisseet eivät ilmeisesti ehdi tänne palstailemaan kesken työpäivän?