Keskustelen päässäni ihmisille

Minä taas saarnaan milloin mistäkin ärsyttävästä asiasta,

on kai se jonkinmoista höyryjen päästelyä tämäkin.

Jos olet ollut narsistin vaikutuspiirissä, huomaat jälkeenpäin puhuneesi ajatuksissasi aina tuolle narsistille.

Ei ole samaa.

Käyn itse mielessäni keskusteluja vaimoni kanssa, usein eri riitaskenaarioita. Mitä missäkin kohdassa pitäisi sanoa, mihin se ja se vastaus johtaisi. En itse pidä riitelemisestä mutta vaimoni mielestä se puhdistaa ilmaa. Joten valmistaudun koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut narsistin vaikutuspiirissä, huomaat jälkeenpäin puhuneesi ajatuksissasi aina tuolle narsistille.

En ole kertaakaan puhunut mielessäni narsistille. Eihän hänellä jäisi päässäni mitään tilaa hakea huomiota - joka taas hieman huolestuttaa :-D

Tämä tuli tuosta mielikuvitusmaailma- ketjusta mieleen. Minulla kun on paljon mielikuvitusta, mutta ei mitään määrättyä maailmaa sille ja ihmiset joille keskustelen ovat olemassa, mutta en välttämättä edes tunne heitä. Kuitenkaan en osaisi kuvitella mitään keijumaailmaa vaan fantasioideni on perustuttava todellisuuteen.

Usein myös selitän tässä tilassa itselleni filosofioitani ja jäsentelen niitä näin.

on huomattu.

Joo päänsisäinen keskustelu on käynnissä lähes koko valveillaoloajan. No ei tietty sillon kun puhun muille ihmisille mutta yksin ollessa. Useimmiten selostan jotain asiaa, niinkun oisin telkkarissa jonkun alan asiantuntijana. Konfliktitilanteissa käyn riidan päässäni läpi ja olen paljon fiksumpi kuin mitä olin oikeasti. 

No, vastaako ne?

Minä käyn pääni sisällä keskusteluja millon kenenkin kanssa. Sanon sellaisia asioita, joita sanoisin jos olisin oikeasti puhelias.

No ei vittu miten hullua porukkaa. Onks teillä kaikilla siis oikeesti joku skitsofrenia? Terve ihminen ei keskustele mielikuvitushahmojen kanssa.

Ne ihmiset sun päässä on mielikuvia oikeista ihmisistä, eivät ihmisiä. Keskustelet siis päässäsi itsellesi.

Miten saat sujumaan mielikuvien ja oikeiden ihmisten vuorovaikutuksen?