Kerro karmein kokemuksesi päivähoidosta.

En ollut tietty itse paikalla, vaan mulle kerrottiin tästä. Lapseni ollessa potalla pk:n vessassa, seinän kokoinen peili romahti alas. Lapseni oli onneksi toisella seinustalla, eikä mitään käynyt. Mutta en edes mieti mitä olisi voinut käydä...

Mulla ei ole mitään karmeita kokemuksia. Oikeesti. Ei omasta lapsiudesta (4v päiväkodissa), ei oman lapsen päivähoutotaipalerlta, eikä työni puolesta, vaikka vierailen viikotrain n. kymmenessä päiväkodissa. Mulla on tosi positiivinen kuva meidän varhaiskasvatusjärjestelmästä.

Olen joskus kertonutkin tällä palstalla, kuinka törkeästi lastani kohdeltiin hoitajien taholta päiväkodissa. Provoksi haukuttiin ja palstalle ominaiseen tapaan kaikki oli mun syytä, joten en taida aiheesta enää täällä avautua.

Sen verran voin sanoa, että nyt 13v lapsen terapia on vihdoin saatu päätökseen. Kohtelu päiväkodissa aiheutti lapselle traumaperäisen stressihäiriön.

Ollessani pienenä perhepäivähoitajalla muistan miten pahalta tuntui, kun hoitaja tiuski meille muille ja puhui kauniisti omille lapsille. Yhden kerran päiväunien jälkeen muistan ihmetelleeni kovasti, kun pph puhuikin nätisti ja silitti hiuksia. Sitten tajusin, että paikalla oli vieras. Jälkikäteen olen tajunnut vieraan olleen perhepäivähoidon ohjaaja tms.

Nykyään ajateltuna ei todellakaan mitään kovin pahoja juttuja, mutta silloin lapsena tuntui pahalta.

Olin kahdessa päiväkodissa

1. Ekassa päiväkodissa en yks kerta saanut nukuttua, joten pyörin hiljaa sängyssä, herättämättä kuitenkaan muita lapsia. Hoitaja sitten suuttui tästä ja haki mut nukkarista väkisin pois, kädestä roikottaen. Ei sanonut että tee sitten jotain muuta jos ei nukuta, vaan raivosi mulle ja löi.

2. Samaisessa päiväkodissa oli poika, joka puri mua jokaikinen päivä käsivarteen. Vanhemmat tai hoitajat ei tehneet mitään, itse jouduin miettimään miten saisin välteltyä kyseistä poikaa ja silti aina vaan lähdin tarhasta kotiin hampaanjäljillä koristeltuna.

3. Olin juuri herännyt päiväunilta ja hiippailin kai vessaan kun löysin hoitajan ja toisen lapsen leikkimästä ja jumppaamasta käytävällä, ääliönä kävelin täysin äänettömästi hoitajan taakse ja yritin matkia näiden tekemiä liikkeitä, tulos: hoitaja astui mun käden päälle, kaksi kynttä lähti kokonaan irti ja verta tuli mukavasti.

4. Ruokailun aika, kysyttiin, haluanko maitoa vai piimää. Vastasin, että maitoa, mutta sain piimää, en kuitenkaan huomannut kun sitä kaadettiin, joten kun aloin juomaan, säikähdin makua ja aloin itkemään. Tyhmä lapsi, hoitajat suuttui ja mulle jäi traumat piimästä.

5. Jälleen ruokailu mutta uudessa päiväkodissa. Otin vahingossa Hyla-maitoa (näytti silloin aika samalta kevytmaitopurkin kanssa), ihmettelin makeaa makua mutta kehuin hoitajalle että hyvää, otan tätä jatkossakin. En tiennyt mitä varten se Hyla-maito oli eikä sitä selitetty, raivottiin vaan että et kyllä varmasti ota uudestaan.

Ei ole omakohtainen kokemus tosiaankaan, mutta tositarina, ja hirvittävä sellainen. 80-luvun joskus about puolivälin jälkeen, pohjois-pohjanmaalla perhepäivähoitaja oli vapun alla paistanut munkkeja, hoitolapset olivat päiväunilla ja jostain syystä tämä pph lähti käymään paikkakunnan keskustassa autollaan. Munkkirasva olikin unohtunut liedelle, levy päälle ja syttyi tulipalo. Hoitolapset löytyivät savuun tukehtuneina sängyn alta. :( Pieniä lapsia, olikohan heitä peräti kolme, en muista tarkalleen. Eipä paljon hirveänpää voi juuri sattua!

Ahdistavin muisto työvuosilta ehkä se, kun eskarilaistyttö sanoi kesken ruokailun kirkkaalla äänellä: mun isä teki eilen itsarin.

Tämä tuli ihan puskista. Tilanne laukesi ihan neutraalisti, muut lapset eivät kyselleet eikä tyttö itse tuntunut ihan tietävän, mistä puhui. Todennäköisesti kuullut kotona aikuisten sitä selvittelevän.

Tytön elämä oli aikamoista myllerrystä. Toivon, että tukitokmet hänen kohdallaan auttoivat ja hän on kasvanut tasapainoiseksi aikuiseksi.

Lisää?

Olin toissa englantilaisessa paivakodissa ns. baby roomissa eli lapset oli 3-15kk. Kolme lasta hoitajaa kohden. Usein kaikki kolme omaa hoidokkia itki sylissa ja ei voinut muuta kuin odottaa, etta joku vapautuu ottamaan yhden lapsen. Lapset viettivat tosi pitkia aikoja syottotuoleissa ja rattaissa. Koko ajan joku itki ja kaikki toiminta leikista syomiseen ja nukkumiseen tapahtui samassa huoneessa. Lapset, ja henkilokunta, vaikutti stressaantuneelta. En usko, etta kukaan olisi lastaan sinne jattanyt, jos olisi nahnyt millaisia meidan paivat oli.

Se päivä kun mulle selvisi minkälaista henkistä ja fyysistä kiusaamista suomenruotsalaiset harrastavat ruotsinkielisissä päiväkodeissa suomenkielisiä kohtaan. Oikeastaan se ei ollut yksi päivä vaan ensin epäilin pitemmän aikaa, sitten yhtenä päivänä sain puolivahingossa todisteita ja heti sen jälkeen parina päivänä lähdin aikaisemmin töistä ja jäin pihalle parkkiin ja katsoin autosta tyrmistyneenä loput. 

Se tunne kun ymmärrät mille paskalle olet syyttömän pienen lapsesi altistanut pitkän aikaa, on sanoinkuvaamaton. Lapsi oli niin pieni ettei osannut kertoa eikä ymmärtänyt.

(Ja jos joku aikoo kommentoida että miksi laitoin lapseni sinne eikä suomenkieliseen, niin täällä suomenruotsalaisella alueella ei ole vaihtoehtoja.)

Henkilökohtainen kokemus.. Tunnistajat tunnistaa, jos tunnistaa.

Mulla on herneallergia ja siitä tiedettiin päiväkodissa. No, olipas sitten ruokana hernekeittoa. En suostunut syömään ja sanoin, että olen allerginen herneille. Yksi hoitaja sitten nappasi lusikan käteensä ja tunki lusikallisen hernesoppaa kitaani. Tuli haava kitalakeen ja yökkäsin keitot ulos. En uskaltanut seuraavana päivänä mennä päiväkotiin ja kysyttiin että miksen. Pakkosyöttämisen takia. Seuraavana päivänä asiasta kysyttiin ja muut hoitajat vain sanoivat, että valitettavasti näin pääsi käymään. Lusikan kurkkuun tunkenut hoitaja lomautettiin 3 kuukaudeksi.

Toinen.. Olin hankala lapsi, myönnän sen itsekin. En halunnut mennä päiväunille ja hoitaja laittoi minut istumaan penkkiin. Yritin karata ja huusin. Hoitaja nappasi olkapäistä kiinni ja työnsi takaisin penkille. Liian voimakkaasti, koska pää kolahti pahasti seinään ja tuli iso kuhmu, onneksi ei pahempaa.

Olin kahdella pphoitajalla, toisesta ei mitään pahaa sanottavaa sillä oli ammattitaitoinen, mutta toinen huusi ja retuutti minua kädestä ilmassa kun tein jotain kiellettyä tai jotain, mistä hän ei pitänyt. Myöhemmin olin kunnan päiväkodissa, ja todella nirso eri ruokien suhteen. Useat ruuat aiheuttivat minulle yökkäysrefleksin, ja todella usein minut pakotettiin syömään hoitajan lautaselle lastaama suuri kasa inhokkiruokaani. Tuo syömään pakottaminen oli kamalaa, usein istuin viimeisenä syömässä koko päiväuniajan ohi, ja jos yritin nousta pöydästä minut talutettiin takaisin. Se oli nöyryyttävää ja inhottavaa. En vain pystynyt syömään niitä inhokkiruokiani. Vieläkö tuota syömään pakottamista saa tehdä?

Lounaalla leivän päällä ili pahaa juustoa. Pakko oli leipä ottaa ja syödä. Musta tuli mestari juuston piilottaja.

Ei mitään pakkosyöttöä pahempaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Olin toissa englantilaisessa paivakodissa ns. baby roomissa eli lapset oli 3-15kk. Kolme lasta hoitajaa kohden. Usein kaikki kolme omaa hoidokkia itki sylissa ja ei voinut muuta kuin odottaa, etta joku vapautuu ottamaan yhden lapsen. Lapset viettivat tosi pitkia aikoja syottotuoleissa ja rattaissa. Koko ajan joku itki ja kaikki toiminta leikista syomiseen ja nukkumiseen tapahtui samassa huoneessa. Lapset, ja henkilokunta, vaikutti stressaantuneelta. En usko, etta kukaan olisi lastaan sinne jattanyt, jos olisi nahnyt millaisia meidan paivat oli.

Jättäisitkö 2 v. lapsesi suomalaiseen päiväkotiin Helsingissä?

Minä en. Tiedän millaisia päivät täällä ovat.

t. Lto Helsingistä