Voi kun ahdistaa, mulla ei ole

Niin ne tekee. Meidän kuopuskin muutti jo omaan kotiin * haikea*

Onko tämä nyt kaiklla näin vaikeaa?

Äkkiäkös sitä uuden pyöräyttää.

Nämä on nyt tässä, ei tule enäå. Ap

Mä saatoin aikoinaan kuopuksen ekalle luokalle ja menin siitä suoraan kaverille hysteerisesti itkien:) Ihana ystävä keitti kahvit ja lohdutteli nauraen hysteerisesti. Nyt se sama vaavi täyttää kohta 18v.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiäkös sitä uuden pyöräyttää.

Ei pyöräytä :) * haikea* , mutta kiitollinen ja ihmeissään uudenlaisesta elämäntilanteesta.

Olin tosin tuossa illalla lapseni ja hänen samanikäisen serkunkanssa uimassa. Mietinsiinä heitä katsoessani, että ihan pieniä ja niin lapsia yhä. Se rauhoitti. Ap

Up

Minusta on taas ihanaa että lapset kasvaa. Esikoinen menee nyt lukioon, olen asiasta enemmän innoissani kuin tyttö itse =)

Niin ja ei ekaluokkalainen ole iso. Ehkä nuo lukiolaiset ovat.

Voi kultapieni, mun esikoinen muuttaa ihan just pois kotoa, opiskelemaan...en tiedä miten kestän eronhetken itkemättä, miten selviän syksystä...itketäänkö yhdessä? Kaikki menee näin just oikein ja niinkuin pitääkin, mutta voi tätä haikeutta!

Vierailija kirjoitti:

Voi kultapieni, mun esikoinen muuttaa ihan just pois kotoa, opiskelemaan...en tiedä miten kestän eronhetken itkemättä, miten selviän syksystä...itketäänkö yhdessä? Kaikki menee näin just oikein ja niinkuin pitääkin, mutta voi tätä haikeutta!

Tuntuiko susta lapsesi isolta kun hän meni ekalle? Surenko turhia?

Niin luonnollista, mutta haikean kipeää. Niin ne vuodet vierii, ei mahda mitään.

Yritän ajatella, että ei se vielä kotoa hetkeen muuta, jos se lohduttaisi. Ap

Kakkoselle, kyllä se sullekin vielä kolahtaa, jos sulla on lapsia. Mutta joo, meiltä on jo 2/3 lapsista muuttaneet omaan kotiin, kyllä se oli itkun paikka. Jokainen etappi on pienen surun paikka; kouluun meno, yläasteelle siirtyminen, ripillepääsy ja koulusta valmistuminen, poismuutto kotoa. Ainakin mä olen tehnyt pienen surutyön aina noitten ylläolevien "siirtymien" takia/johdosta. Tai tuon viimeisen kohdalla ajatteli, että kun tiesi sen lähdön, että olenpa sitten aivan skarppina, mutta kilin sanonko mikä. Itkupilli, mikä itkupilli..

Onhan se nyt hieman eri asia haikeilla jos lapsi muuttaa pois kotoa kuin on ekalle menossa. Yli 10v pitää mennä aikaa ennenkuin ekaluokkalainen on edes täysi-ikäinen.

Joo, hieman eri asioita nuo ovat, ja lapsi tosi eri ikäinen niissä.

Anna olla, ja nauti elämästä.

Höh, minusta on vaan ihanaa kun lapset kasvaa. Esikoinen menee yläasteelle ja kuopus ekalle. Helpottavaa!

Ihanaa kuulla, että muillakin tätä haikeutta koulun alkaessa. Kaikki vuodet vierii niin nopeasti ja joka ikävuodessa on ollut omat ihanuutensa. Odotan kauhulla sitä päivää kun poika on niin iso, ettei halua enää lainkaan pitää kädestä tai saada äidin halirutistusta.