10v tyttö ylenpalttisen kiinnostunut vauvastamme!! Ahdistavaa!!

Katsot silmiin ja sanot tiukasti (mutta et vihaisesti karjuen) että vauvan täytyy saada olla nyt rauhassa.

Eilen oli jo lähellä ettei mieheni todella suuttunut tuolle tytölle.

t. ap

Jos ei muuten usko, vihastu sen verran että uskoo.

Meidän lähellä asui myös 8-vuotias, joka kävi usein lapsemme kanssa leikkimässä ja se oli vain mukavaa.

Kaikkihan tiedämme miten lapset pitävät surkeasti naukuvaa kissanpentuakin sylissä ja ihan oikeasti tarkoittavat sillä kuitenkin vain hyvää.



Nyt on vain sanottava tosi topakasti, että " Voit pitää vauvaa 5min. sylissä, mutta sen jälkeen vauvaan ei voi tällä ulkoilulla koskea, koska vauva oppii uusia asioita vain rauhassa katsellen." Usein 10-vuotiaalle menee paremmin perille ohje kuin kielto. Esim. Menehän hetkeksi nyt keinumaan, niin vauva jatkaa vauvojen touhuja ja sinä isojen tyttöjen touhuja. Tai vaikkapa, päästä vauva nyt maahan ja näytä sille vaikka näitä leluja ja kuinka niistä voi rakentaa tornin. jne. jne. Eli ohjaat toiminnalliseen vauvan kanssa yhdessä olemiseen.



Jos naapurin tyttö on järkevän oloinen ja luotettavaa sorttia, niin viiden vuoden päästä siitä on jo kovasti lapsenvahdiksi, joten ei ehkä kannata tyrmätä toisen hoitohaluja.

Lapsi on SINUN. Hänellä on täysi oikeus omaan rauhaan ja koskemattomuuteen, oikeus opetella kävelemään ihan rauhassa.

Vihastu. Sano lapsen äidille, että pitää tyttönsä kurissa. Kiellä selkokielellä häntä olemasta koko ajan lapsessanne kiinni. Sano asia selkeästi, ei kierrellen kaarrellen kohteliaasti, ettei sanoma jää epäselväksi.

Sano ensin nätisti, sitten karjaise että näpit irti, etkö jo ymmärrä?

10 v ei ole mikään vauva jolle ei voisi jo sanoa vähemmänkin nätisti, jos normaali puhe ei riitä.

tyttö on kiinni kuin iilimato! Ymmärrän toki leikkimisen, ja toiset lapset, mukaan lukien omat isot sisaruksensa leikkivätkin nätisti ja lapssemme tykkää kovasti kun isommat leikittävät. Siis ahdistaa kun pihalle mennessä palaa hermot heti kun tyttö tulee ja roikkuu lapsemme kaulassa ja kantelee sylissä taukoamatta vaikka lapsi tahtoisi leikkiä lapioidensa ym kanssa.



t. ap

Meillä ainakin taapero tykkää leikkiä ihan itsekseen, kävellä, työntää kärryjä, jne. Se ei onnistu jos koko ajan joku on halaamassa ja pitämässä sylissä.

Kivaahan se toki on, että lapsesta tykätään, mutta joku raja.

Tuohan on kiusaamista. Tahatonta ehkä, mutta kiusaamista silti.

Sano tytölle, että älä kiusaa vauvaa, etkö huomaa ettei hän tykkää siitä.

Jos ei auta, puhu vanhemmille ihan vakavissasi. Sano, että te ette enää voi ulkoilla lainkaan omassa pihassa, koska tyttö on jatkuvasti käymässä lapseenne kiinni (hyvässä mielessä mutta kiinni käymistä se on silti). Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

Vierailija:

tyttö on kiinni kuin iilimato! Ymmärrän toki leikkimisen, ja toiset lapset, mukaan lukien omat isot sisaruksensa leikkivätkin nätisti ja lapssemme tykkää kovasti kun isommat leikittävät. Siis ahdistaa kun pihalle mennessä palaa hermot heti kun tyttö tulee ja roikkuu lapsemme kaulassa ja kantelee sylissä taukoamatta vaikka lapsi tahtoisi leikkiä lapioidensa ym kanssa.

t. ap

Kysy, että saisiko hän silloin leikittyä omia juttujaan ollenkaan.

Jopa Asperger-poika saatiin tajuamaan tuolla lailla, että meidän taaperon kimpussa EI olla jatkuvasti.

6

Minulla on tuon ikäinen tyttö joka on alusta asti hoitanut pikku veljeään, pikku veli 2,5 v antoi siskolleen äitienpäivänä hoidossa tekemänsä kortin ja kukan " Pikku-äidille" .



Ehdota, että lapsi leikittää vauvaa, esim. pallon pyöritys tmv.

Kun minä olen pihassa lasteni (1v ja 2,5v) kanssa, en todellakaan alkaisi keksimään leikkejä ja tekemistä naapurin kouluikäiselle lapselle. Ei ole minun tehtäväni, ei kiinnosta, eikä ole aikaakaan sellaiseen.

Minun tehtäväni on katsoa lasteni perään, ja huolehtia siitä että heillä on pihassa kiva olla.

Isommat saa tottakai leikkiä heidän kanssaan: antaa vauhtia keinussa, heittää palloa, tehdä hiekkakakkuja pikkuisille rikottavaksi, jne. Mutta siitä en tykkää (koska lapsetkaan ei tykkää), että koko ajan ollaan ottamassa syliin, halaamassa, ihan liian kiinni, eli häiritsemässä lasten pihallaoloa ja estämässä kaikki leikit.

T: ei ap mutta samankaltaisessa tilanteessa ollut (ja laitoin sille stopin)

Olemme niin erilaisia, minä leikin ja leikitän mielelläni myös naapuriemme lapsia, ajattelen muutenkin tätä ympäristöä yhteisöllisemmin kuin monet muut. Nautin myös siitä, että muut lapset leikkivät ja leikittävät lapsiani. Kivempihan se on saada halaus ja suukko kuin selkäsauna toiselta, eikö? Luulen, että " ongelma" on teissä eikä tässä tytössä.



*Miksi pelkäätte läheisyyttä

*Miksi koette sen ahdistavana



Suosittelen keskustelua ammattiauttajan kanssa, mutta näitä edellisiä kysymyksiäni voitte miettiä jo mielessänne etukäteen.

En pelkää läheisyyttä, enkä koe sitä ahdistavana. Tykkään siitä, että lasteni kanssa leikitään, ja jos on mahdollista niin leikin itsekin pihassa lasten (muidenkin kuin omieni) kanssa. Mutta koska minulla on kaksi pientä vikkelää lasta, en yleensä todellakaan ehdi leikittämään ketään muuta, kun katselen heidän peräänsä.

Eilen kyllä pelasin hetken aikaa jalkapalloa naapurin poikien kanssa, ja annoin heille keinussa kovat vauhdit, kun omat lapseni sattuivat pysymään hetken hiekkiksellä paikallaan.

Mutta siihen en ala, että oikein keksimällä keksisin tekemistä kouluikäiselle lapselle, joka ulkoilee yksin mutta roikkuu koko ajan kiinni minussa, kysyen että mitä mä voisin leikkiä, valittaen ettei hänellä ole mitään tekemistä, jne, ja torjuen kaikki ehdotukseni vaikka keinumaan tai karuselliin menosta, nukella leikkimisestä, yms. En minä ole mikään lapsenvahti tai leikkitäti, jonka tehtävänä on viihdyttää naapuruston lapsia, kun näiden omat äidit ja isät istuvat kotona telkkarin ääressä tms. Aloinkin sanomaan, että minä vahdin nyt näitä omia pikkuisiani, mene pyytämään omaa äitiäsi ulos leikkimään.

Mitä tuohon läheisyyteen tulee, niin meidän lapset ei kumpikaan tykkää siitä, että joku isompi lapsi nappaa koko ajan syliin tms. Mieti nyt itsekin. Taapero haluaa leikkiä hiekkalaatikolla, tai kävellä ympäri pihaa, ja koko ajan on isompi lapsi puristamassa häntä syliin. Taapero kiljuu ja rimpuilee kun haluaa irti, lapsi ei päästä, vaan selittää että mä pidän sua nyt sylissä. Pian taapero karjuu jo täyttä kurkkua. Jos isommat lapset saisivat päättää, meidän pienet istuisivat hiljaa ja nätisti vauvoina heidän kotileikeissään, mutta se ei vain mene niin. He eivät ole nukkeja.

Meidän ulkoilun tarkoitus on se, että omat lapseni saavat ulkoilla, ja että heillä on kivaa. Ei se, että isommat lapset saavat leikkiä heillä kuin jollain nukeilla, isommilla on hauskaa mutta pienten tunteista viis. Joskus taaperomme tykkää istua rattaissa kun isommat työntää, ja tykkää olla sylissä, silloin se on ok. Mutta jos hän ei halua olla naapurin lapsen sylissä, hänen ei todellakaan ole pakko olla.

Meillä on hyvät välit naapureiden kanssa, ja olemme yhteisöllisiä. Mutta siitäkin huolimatta lapsillani on oikeus olla ihan rauhassa pihassa, isommilla ei ole mitään oikeutta itkettää heitä ja estää heitä leikkimästä omia leikkejään. Vai onko muka sinun mielestäsi?

Vierailija:

Olemme niin erilaisia, minä leikin ja leikitän mielelläni myös naapuriemme lapsia, ajattelen muutenkin tätä ympäristöä yhteisöllisemmin kuin monet muut. Nautin myös siitä, että muut lapset leikkivät ja leikittävät lapsiani. Kivempihan se on saada halaus ja suukko kuin selkäsauna toiselta, eikö? Luulen, että " ongelma" on teissä eikä tässä tytössä.

*Miksi pelkäätte läheisyyttä

*Miksi koette sen ahdistavana

Suosittelen keskustelua ammattiauttajan kanssa, mutta näitä edellisiä kysymyksiäni voitte miettiä jo mielessänne etukäteen.

Aivan kuin minun kynästä tuo kirjoitus :).



Tuo läheisyys-ihminen ei tosiaan taida ymmärtää mitä tässä ajetaan takaa. Ei minuakaan ahdista läheisyys tai se että muut halaavat lastani vaan nimenomaan jatkuva kiinni roikkuminen ettei taapero voi tehdä yhtikäs mitään.



t. ap

Kuvitelkaa tilanne, että joku 14-vuotias on koko ajan väkisin halaamassa vaikka 7-vuotiasta, ottamassa syliin, rutistamassa, eikä välitä vaikka hellyyden kohde yrittää päästä irti ja pötkiä pakoon.

Olisiko se ihan ok? Enpä usko. Suurin osa olisi soittamassa poliisia paikalle.

Miksi sitten 10-vuotiaalla on oikeus käyttäytyä niin 1-vuotiasta kohtaan?

Sano suoraan että on kiva että leikit vauvan kanssa mutta että vauvankin pitää päästä vapaasti kulkemaan, ei voi koko ajan pitää sylissä ja halailla.



Jos tyttö vaikka hiekkalaatikolla tuppaa koko ajan liian liki, kehota tätä pysymään kahden askeleen päässä vauvasta koko ajan.



Entäs nuken hankkiminen?

Kai sillä jo on. Kenellä 10v tytöllä ei muka olisi?

Kyllä EI-sanan pitäisi riittää. Vanhemmat ostakoot lelut lapsilleen, ei se ole naapureiden tehtävä. En mä ainakaan ala lahjomaan naapureiden lapsia leluilla, jotta tekisivät sen mikä on itsestäänselvyys, eli pitäisivät näpit irti lapsestani jos hän ei halua tulla kosketuksi.

-ei ap vaan sivusta seuraava-

Vierailija:

Entäs nuken hankkiminen?

siis kommunikointi naapurin lasten (vai termi lienee kakara) kanssa hoidetaan karjumalla.

Otapa ap naapurin tyttö puhutteluun siis ihan ystävällisesti selität hänelle, että lapsesi ei halua olla koko ajan sylissä ja sovi vaikka koska saa ottaa lapsen syliin ja että heti pitää päästtä irti jos rimpuilee.

Jos tyttö on kehitystasoltaan ikätasoltaan niin hän kyllä ymmärtää suoraa puhetta. Sen sijaan kiertelyä ja vihjailua ei vielä esimurkutkaan.