Yksinäinen leelian lepotuoli

Sanotaan, että jos vetää tietynlaisia ihmisiä lähellensä, eikä ole tyytyväinen tilanteeseen, niin pitäisi miettiä mikä piirre itsessä tilanteen aiheuttaa ja muuttaa sitä. Eli jos on vaikka liian kiltti ja vetää hyväksikäyttäjiä puolelleen niin sitten vain koittaa opetella pitämään puoliaan.

Mun ongelma on se, että kaikki kaverisuhteeni ovat sellaisia missä mä toimin leelian lepotuolina. Ihmiset siis mielellään avautuvat mulle. Ei siinä mitään, kyllä mä voin kuunnella kavereideni ongelmia. Ongelmaksi asia muodostuu siinä vaiheessa, kun kaikki tapaamiset tuntuvat olevan aina sitä samaa raskassoutuista yksipuolista tilitystä. Kun siis kyllä mäkin haluaisin välillä pitää ihan vain hauskaa tai toisaalta välillä saattaisin kaivata kuuntelijaa omille mietteille.

Välillä koetan vaihtaa puheenaihetta johonkin iloisempaan tai kertoa omiakin kuulumisia, mutta se yleensä sivuutetaan ja jatketaan vain omista asioista jauhamista. Yhdelle kaverille lähetin viestin, jossa kerroin että toivoisin itsekin tulevani kuulluksi minkä hän tuntui kyllä ymmärtävän mutta jo heti seuraavalla tapaamiskerralla 95% ajasta oli sitä että hän puhui ongelmistaan. Yksi joka mulle avautuu laittaa usein instaan kuvia jossa on esim. drinksulla muiden kavereiden kanssa ja sitten kommenteissa saattaa olla jotain tyyliin "vieläkin vatsalihakset hellänä kaikesta siitä nauramisesta". Eli nämä ihmiset eivät ole luonteeltaan negatiivisia enkä usko että kukaan heistä olisi masentunut. Mun seura vaan saa ihmiset avautumaan huolistaan.

Olen tällä hetkellä melko yksinäinen ja jäin työttömäksikin jokin aika sitten. Olen joskus sairastanut keskivaikean masennuksen ja nyt on alkanut mieliala lähennellä samankaltaisia tuntemuksia. Tilanteeni tekee kavereiden kuuntelusta vielä raskaampaa.

Olen moneen otteeseen kuullut olevani ystävällinen, helposti lähestyttävä, muut huomioiva ja hyvä kuuntelemaan. Mutta toisaalta en haluaisi alkaa muuttaakaan noita piirteitä. Onko muilla samoja ongelmia?