Miksi sinulle olisi niin kauheaa elää loppuelämäsi yksin?

Koska olen sosiaalinen eläin.

Haluaisin lapsen tai lapsia. :(

Mikään ei olisi niin ihanaa. Näin avioeron jälkeen, olen sitä mieltä että muutan keskelle metsää asumaan ihan yksin. Älkää tulko kukaan käymään.

Haluan lapsia. Kumppanuus tuo valtavasti henkistä turvaa jos suhde on hyvä.

En enää etsinyt, vaan ajattelin voivani elää yksin ja lasten kera..mutta ajauduin parisuhteeseen poikamiehen kanssa. Täydentää mukavasti elämää ja tuo siihen lisää sisältöä.. Nautimme yhteisestä ajasta, mutta hän saa myös kokea perhe-elämää lapsilauman kanssa.

Luulen, että tämä on molemmille antoisaa. Ainakin hän tulee halukkaasti kotiimme, kun vain töiltään ehtii.

Ei olisi katastrooffi elää yksinkään, mutta nautin tästäkin. Toivottavasti tätä jatkuu ja saamme kokea sen vanhuudenkin kahdestaan..

Koska olen ollut jo koko elämäni yksin. En halua että koko elämä on tällaista.

Mulla on kaksi pientä lasta ja jos eläisin loppuikäni yksin, joko hylkäisin lapset tai heille tapahtuisi jotain. Kumpikin vaihtoehto on kamala.

Ei toi ukkokaan hassumpi ole: aletaan tässä pikkuhiljaa oppimaan kuinka elää toistemm kanssa, turha hylätä sitäkään proggista :)

Haluaisin rakkautta elämääni ja jonkun, jonka kanssa kokea luottamusta, läheisyyttä ja kumppanuutta.

Olen selvästi onnellisempi hyvässä parisuhteessa kuin sinkkuna. Jos joutuisin elämään loppuelämäni yksin, olisin jatkuvasti tietoinen siitä, että vaikka elämäni on ihan okei, olen kuitenkin huomattavan kaukana siitä onnellisuudesta, jota koin parisuhteessa. Koen, että toinen ihminen rinnalla täydentää elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi pientä lasta ja jos eläisin loppuikäni yksin, joko hylkäisin lapset tai heille tapahtuisi jotain. Kumpikin vaihtoehto on kamala.

Ei toi ukkokaan hassumpi ole: aletaan tässä pikkuhiljaa oppimaan kuinka elää toistemm kanssa, turha hylätä sitäkään proggista :)

No voihan sen näinkin nähdä. Toivottavasti kuitenkin joko päästät lapset joskus muuttamaan pois, tai talossa on riittävästi tilaa myös lasten perheille.

Ei olisi. Samoin kun joku tuolla aiemmin, haaveilen erakoitumisesta keskelle metsää ihan vaan itseni (ja ehkä koiran) kanssa... Vaikka on tuo ukkokin ihan kiva. Ja muksut kuuluu tämän hetken elämään kanssa, ihan vapaaehtoisesti hankitut. Mutta toisinaan introverttiyteni kaipaa ihan vaan yksinoloa ja erakoitumista... Ehkä joskus. Ei ehkä metsään kuitenkaan, ehkä jopa pieni kaksio jostain mukavan kaupungin keskustan liepeiltä. Yksinoloa, mutta myös ihmisiä silloin kun niitä kaipaa.

Jos olisin yksin, perheelleni olisi tapahtunut jotain huonoa ja sitä en toivo. 

Koska yksin ollessani en tod.näk. malttaisi olla kotona vaan rymyäisin kaiket päivät ryyppäämässä jossain ihmisten ilmoilla. Parisuhde tulee halvemmaksi, ja kotona tulee näin joskus edes siivottua.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen ollut jo koko elämäni yksin. En halua että koko elämä on tällaista.

Sama. Olen jo keski-ikäinen ja ollut koko elämäni yksin. Nyt olisi minun vuoroni kokea rakkaudellinen parisuhde. Kaikille rakkautta edes hieman on periaatteeni. 

Vierailija kirjoitti:

Koska yksin ollessani en tod.näk. malttaisi olla kotona vaan rymyäisin kaiket päivät ryyppäämässä jossain ihmisten ilmoilla. Parisuhde tulee halvemmaksi, ja kotona tulee näin joskus edes siivottua.

Miksi ryyppäisit silloin vai ryyppäätkö nyt kotona? Sinkkuus ei saa ryyppäämään. Kyllä siihen tarvitaan ryyppääjän luonto.

Olen itse sinkku ja tänä vuonna olen ostanut yhden siiderin.

Ap miettii tätä koska erosin pitkästä nuoruudenliitosta jossa oli tavallaan omanlainen mutta hyvin vaikea ihminen eikä seksi toiminut yhtään. Sitten tuli laastari jossa seksi toimi mutta ei oikein mikään muu. Ja nyt on ihanaa olla vain yksin. Joinakin päivinä ajattelen että tottakai haluaisin vielä kokea sen suhteen missä kaikki toimii. Toisaalta olen myös alkanut miettiä että menikö nuoruudenliitto pieleen siksi että minusta ei vain ole parisuhteeseen. Tilan- ja hiljaisuudentarve on voimakas.

Sinkkuna ahdistun kotona yksinollessa. Kokoajan on pakko olla tekemistä. Parisuhteessa voisi joskus vain olla ja maata sohvalla.

Toki olen tuore sinkku, ehkä opin vielä yksinkin olemaan ja rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap miettii tätä koska erosin pitkästä nuoruudenliitosta jossa oli tavallaan omanlainen mutta hyvin vaikea ihminen eikä seksi toiminut yhtään. Sitten tuli laastari jossa seksi toimi mutta ei oikein mikään muu. Ja nyt on ihanaa olla vain yksin. Joinakin päivinä ajattelen että tottakai haluaisin vielä kokea sen suhteen missä kaikki toimii. Toisaalta olen myös alkanut miettiä että menikö nuoruudenliitto pieleen siksi että minusta ei vain ole parisuhteeseen. Tilan- ja hiljaisuudentarve on voimakas.

En ole koskaan ajatellut, että tilan tai hiljaisuuden tarve olisi ristiriidassa parisuhteen kanssa.Toisaalta minulla onkin takana vain hyviä parisuhteita, joissa toisen tarpeita on kunnioitettu ja niiden toteuttamiseen annettu paljon mahdollisuuksia.

Haluaisin säännöllistä hyvää seksiä mieheltä ja jakaa arkea  ja tehdä yhteisiä asioita.