Rakas ystävä

Kirjoitan tämän rakkaudella, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa. Olet ollut yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä, tuntuu kuin repisin puolet itsestäni pois kun kirjoitan tätä sinulle. En tule lähettämään tätä kirjettä koska tiedän ettet ymmärrä asiaani, mutta sinua rakas ystäväni en kuitenkaan voi enää tavata. Välimme kuihtuvat ajanmyötä olemattomiin. Olet edelleen minulle tärkeä, tulet aina olemaan. Mutta nykyään sinä tuhoat kaiken hyvän jonka lähellä olet. Sinusta tarttuu jotain ihmisiin, jotain ilkeää ja epämiellyttävää. Entinen rakastettava ja kiltti ihminen ei ole enää silmissäsi kun katson sinua, olet täysin erilainen, joku tuntematon.



Olen loputtoman väsynyt sinuun ja niihin ihmeellisiin peleihin joita jatkuvasti pelaat. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ymmärtää, ajatellut että sinulla on ehkä vaikeaa elämässä ja oireilet siksi näin. Mutta nyt näyttää siltä, että sinä jollain tavalla nautit tästä ja mietit jatkuvasti uusia keinoja käyttää ihmisiä hyväksesi. Tämä ei ole enää vaihe elämässä, tästä on tullut sinulle elämäntapa.



Luulet toimivasi hienovaraisesti, mutta olet väärässä. Olen joutunut lähiaikoina monta kertaa tapaamaan ihmisiä, jotka ovat totaalisen kyllästyneitä sinuun ja temppuihisi. Aluksi puolustin sinua, nyt kuuntelen vain hiljaa.

Sydämeeni sattuu, mutta tiedän heidän olevan oikeassa. Sitä ihmistä jonka olen lapsesta asti tuntenut, ei enää ole.



Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivon, että löydät elämästäsi sen mitä kaipaat ja että löydät jonkinlaisen sisäisen rauhan. Toivon myös että löydät todellisen rakkauden elämääsi, sillä on selvää että nykyinen miehesi se ei ole. En tiedä johtuuko tämä hänestä, vai onko sinun toimintasi tuhonnut hänetkin, mutta joka tapauksessa te olette kuin kaksi sairastunutta jotka tartuttavat toisensa joka päivä uudelleen ja uudelleen.



En pysty enää tulemaan teille, se on liian tuskallista. En voi myöskään kutsua sinua kotiini, sillä me kaikki kärsimme siitä mitä teet.



Tahdon sinun muistavan, että maailmassa tulee olemaan aina ihminen joka muistaa sinut sellaisena kuin olit 10 vuotta sitten. Ja että rakastan sinua kaikesta huolimatta kuin kaksoissiskoani. Mikään ei voi sidettämme katkaista, jollakin tapaa olemme aina sidottuina toisiimme.



En tiedä mitä muuta sanoa. Tahtoisin siirtää tätä eteenpäin, kokeilla vielä kerran, antaa mahdollisuuden. Mutta se on turhaa. En kestä enää uusia haavoja.



Hyvästi, rakas ystäväni.