Vielä ehtii perua Steiner-koulun paikan ja siirtää lapsi tavalliseen opinahjoon =)

Tässä lainaus uskontojenuhrientuki piste fi sivuilta.



Rudolf Steiner ja Antroposofia

Rudolf Steiner toimi Saksan Teosofisen Seuran pääsihteerinä vuosina 1902-1912, mutta erosi/erotettiin, koska ei hyväksynyt suunnitelmaa tehdä Jiddu Krishnamurtista uusi messias. Eron yhteydessä Steiner veti mukaansa 2500 saksalaista teosofia ja perusti Antroposofisen seuran. Kymmenen vuotta myöhemmin joukko Steinerin kannattajia perusti myös varsinaisen kirkon, Kristiyhteisön.



Antroposofia (" ihmisviisaus" ) on uskonnollinen liike, jonka avoin puoli vetoaa yleisöön ja sisäinen, esoteerinen puoli avautuu vain vihkimyksen saaneille. Antroposofinen maailmankuva ei paljon eroa teosofiasta. Itämaisten nimitysten sijaan Steiner käytti raamatullisia: kutsui deevoja enkeleiksi, aurinkologosta Kristukseksi jne. Lukuisilla luennoillaan ja kirjoissaan Steiner jatkoi siitä mihin Blavatsky lopetti kehitellen näkemyksiään kansansieluista, juuriroduista, Lemuriasta ja Atlantiksesta, luonnonhengistä ym.(Steiner 1979, 1987)



Steinerin mukaan ratkaisevaa ihmiskunnan kehitykselle on Aurinkohenki-Kristuksen toiminta: tämä lähettää ihmiskuntaan ja kosmokseen " Kristus-impulsseja" , jotka kääntävät manvantaroiden kulun jälleen kohti henkistymistä ja jumalallistumista. Käännekohta oli Kristuksen kolme vuotta kestänyt vierailu Jeesuksen ruumiissa:



Jeesuslapsia oli kaksi: Salomonin sukuinen Beetlehemissä syntynyt Jeesus ja Naatanin sukuinen Jeesus. Salomolainen Jeesus oli persialaisen Zarathustran inkarnaatio ja siten jo pikkuinen nero, mutta naatanilainen Jeesus vain vähälahjainen lapsukainen, jonka viatonta ja puhdasta minuutta oli säilytetty eräässä Vähän-Aasian mysteerikeskuksessa tehtävää varten. Syntymähetkellä hän sai kuitenkin Buddhan siunauksen taivaasta.



Kun pojat tapasivat Jerusalemin temppelissä 12-vuotiaina, Zarathustra jätti salomolaisen Jeesuksen ruumiin ja siirtyi idioottikumppaninsa ruumiiseen. Ei ihme, että vanhemmat eivät olleet tuntea äkkiä viisastunutta poikaansa!



Jäljelle jäänyt Zarathustra-Jeesus viisastui lisää erilaisten mysteerivihkimyksien kautta. Mutta kun hän 30-vuotiaana saapui Jordan-virran rannalle Johannes Kastajan kastettavaksi, Zarathustra poistui hänestä. Samalla hetkellä kosminen Kristus-henki vilahti sisään.



Kolme vuotta Jeesus oli Kristuksen kantaja. Steiner piti gnostikkojen tapaan ainetta saastaisena, joten hän korosti dokeettista näkemystä, jonka mukaan Kristus pysyi kuitenkin koko ajan irrallaan zombie-Jeesuksestaan. Joskus Kristus halusi irroitella ja kävi yksinään kävelemässä Genesaretin järven aaltojen päällä.



Jeesuksen kuolemasta Steiner on esittänyt eri versioita. Yhdessä näistä Kristus livisti vainoojiensa käsistä jo Getsemanen puutarhassa: hän oli se Markuksen evankeliumin nuorukainen, joka pakeni alastomana, kun sotilaat tarttuivat hänen vaatteisiinsa kiinni.



Muissa versioissa Kristus selvisi ristille asti. Yhteistä tulkinnoille on Aurinkologoksen yhtyminen maanhenkeen. Steinerin hengentieteellisen näkemyksen mukaan aurinko syntyi aikoinaan maasta(!), ja kehitys on nyt kääntynyt siihen suuntaan, että ne voivat joskus tulevaisuudessa taas yhtyä. (Hiltunen 1990: 127, 149-169 ; Steiner 1981: 196-197; Teinonen 1965: 204)



Steiner lueskeli näitä asioita Akasha-kronikasta, kosmisesta muistista, joka vastaa Blavatskyn astraalivaloa. Taitavana selvännäkijänä hänelle ei ollut temppu eikä mikään lukea Julius Caesarin ajatuksia tai tulevaisuuden tapahtumia. Steinerin mukaan homma onnistuu hänen seuraajiltaankin, kunhan he vain ahkerasti tutkivat hänen hengentieteellisiä viisauksiaan ja harjoittavat antroposofisia mietiskelytekniikoita. (Steiner 1981: 208-237)



Hengentieteilijä voi eläytyä esimerkiksi kuvitelmaan, jossa tunkeudutaan kaivosmiesten mukana maan sisään: " Kun sitten suljemme pois kaikki aistivaikutelmat - - kun todella eläydymme maan sisäisyyteen siten, että elämys ilmenee moraalisena tuntona, havaitsee henkinen katseemme sen luovien luonnonolentojen lajin, jonka hengentutkija näkee vaikuttavan maassa, erityisesti metalleissa. Imaginatiivinen katse havaitsee nämä olennot täsmällisin ääriviivoin. - - En ole vielä puhunut siitä, millä tavoin kansansadut ja tarinat ovat käsitelleet seikkoja, jotka ovat tällä tavoin todellisia." (Steiner 1987:16)



Samaa subjektiivista metodia Steiner soveltaa luonnontieteisiin: fyysinen maailma ja luonnonlait ovat näennäisiä, todellista on mietiskelyn avulla tutkittava henkimaailma. Jostain syystä Steiner, jota Steiner-koulun opettajat nimittävät joskus " fyysikoksi" ei tuntenut edes Newtonin jo 1600-luvulla esittämiä lakeja kappaleiden liikkeestä. Steinerin mukaan maapallon pyöriminen ja kierto auringon ympäri johtuvat " kiertoajanhengistä" , jotka saavatkin tehdä hartiavoimin työtä vääntäessään maata akselinsa ympäri...(Steiner 1987:25,90)



Biodynaaminen viljely pohjautuu astrologiaan. Planeettahenget vaikuttavat maan kasveihin. Steiner väittää, että esimerkiksi kasvien kiertyneisyys johtuu planeettojen, kuten Mars ja Venus, kiertoliikkeestä auringon ympäri. (Steiner 1987:139)



Vaikka Steinerilla ei ollut mitään pedagogista koulutusta, hän tiesi että lapsissa on tulevaisuus: " Niiden, jotka nimittävät itseään antroposofeiksi, on tehtävä voitavansa, jotta reinkarnaation ja karman totuus jäsentyisi ihmismieliin jo lapsuudesta lähtien." " Jos tahdotaan välttää kulttuurin tuhoutuminen, jälleensyntymisen ja kohtalon käsitteen on suhteellisen lyhyessä ajassa jäsennyttävä yleiseen sivistykseen niin että se omaksutaan jo yleisessä koulutuksessa" (Hiltunen 1990: 180, 184)



Vuonna 1919 Steiner perusti ensimmäisen steinerkoulun (Waldorfkoulu). Koulujen opetus pohjautuu Steinerin Akasha-oivalluksiin, mutta hän kielsi opettamasta lapsille kuivaa antroposofista teoriaa. Sen sijaan lapsien henkeä voi kehittää oikeaan suuntaan keijukaissaduilla, antroposofisella kuvasymboliikalla ja musiikkiliikunnalla.



Steinerpedagogiikkaa on syytetty autoritaariseksi. Steiner suhtautui lapsiin setämäisen holhoavasti: " Nuorella ihmisellä tulisi olla tarve oppia ja tutkia ja sitten vasta arvostella. Mitä järjellä on jostakin asiasta sanottavana, se olisi sanottava vasta kun muut sielunvoimat ovat puhuneet. ¿ ¿ (Järjen) tehtävänä olisi auttaa vain käsittämään ja ymmärtämään nähtyä, kuultua ja koettua, vastaanottamaan kokemukset sellaisina kuin ne tarjoutuvat, sekoittamatta niihin heti keskeneräistä arvostelua..." (Hiltunen 1990: 223)



Mainittakoon, että nykyisten pedagogisten näkemysten mukaan juuri kysymään oppiminen ja terveen kriittisen järjen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää maailmassa, joka tulvii lajittelematonta informaatiota. Sitä paitsi jo alle kouluikäiset lapset ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mikä on totta ja mikä mielikuvitusta.