Kerro omasta työstäsi ja jaksamisestasi! Haluan kuulla...

Sairaanhoitaja-opiskelija

Olen tehnyt nyt sijaisuuksia kahden vuoden ajan useassa eri paikkassa. Välitän ihmisistä, olen tunnollinen ja luotettu työntekijä ja siksi ehkä töiden saamisessa onkin käynyt hyvä tuuri. Olen siis ollut paljon jo työelämässä.

On poikkeuksellisia ihmisiä ja hoitajia jotka eivät kyynisty. He ovat harvassa sillä työ on äärettömän raskasta. Suurimmalla osasta näistäkin hoitajista tulee fyysisiä ongelmia. Melkein jokainen keski-ikäinen hoitaja on käynyt jossain leikkauksessa. Selkä, kyynerpäät ja ranteet useimmiten. Työ on monessa paikassa fyysisesti raskasta. Koen säännöllisesti seksuaalista häirintää potilaiden puolelta ja tähän ei usein puututa millään tavalla. Suuri osa hoitajista kohtaa työssään myös väkivaltaa. Olen tullut lyödyksi, purruksi ja potkituksi. Olen saanut myös tappouhkauksen ja minua on huoriteltu. En siis ole vielä edes valmistunut.

Olen nähnyt kuolemaa ja kärsimystä. Olen nähnyt sairauksia jotka todella kiduttavat ihmistä epäinhimillisellä tavalla viimiseen asti. Olen kantanut ikäistäni ruumista kylmiöön ja sitä ennen pitänyt kädestä kiinni kun hän tukehtuu omaan limaansa. Kuolemasta on tullut minulle arkipäiväistä. Tiedän miltä mädäntyvä ihminen haisee. Onhan minulla paljon myös ikimuistoisia mahtavia kokemuksia. Potilaiden kiitollisuus on myös ihanaa. Se ei vain korjaa sitä maailmankuvan muutosta minkä jotkut tällä alalla kokee.

Hoitoalalla ei myöskään ole niin paljon töitä kun julkisuudessa väitetään. Olen ainoa opiskelija ystäväpiiristäni ketä on saanut omalta alalleen kesäksi töitä. Ja vakipaikat ovat todella kiven alla. Sijaiskieltoja on jokapuolella. Nyt säästetään työntekijöistä ja potilaista.

Älä hae tälle alalle. Mielummin vaikka konttoriin papereita pyörittelemään. Olen jo nyt nähnyt tämän alan polttavan liian monta oikeasti hyvää ihmistä loppuun. 

Ah ja anteeksi nyt tämä valitus. Olen vain kovin väsynyt. Ja edelleen välitän suuresti hoitamistani ihmisistä ja kohtaan heidät kunnioittavasti.