Miten jaksan odottaa ekaan ultraan! Tuntuu niin hitaasti päivät kuluvan nykyään. :S

Mies ehti jo äidilleen ilmoittaa mahdollisesta perheenlisäyksestä. Anoppini on yli 80 v. ja voi menehtyä yhtä koska, sen verran terveys rissaa.

Nyt on entistä suuremmat paineet sinne ultraan odottaa, jos sieltä ei löydykään mitään elämää, niin pitää vanhalle ihmiselle kertoa suru-uutinen. :(

Lasta ollaan aktiivisesti yritetty ties kuinka monta vuotta, esikoinen on jo 4 v. ja kyselee jo kovasti, milloin hän saa pikkusiskon.



Tunnun tässä raskaudessa olevan enemmän tohkeissani kuin ekaa odottaessa ja palan halusta kertoa raskaudesta. Pelkään enemmän lapsen menettämistä.