Lue keskustelun säännöt.
Varotteko sanojanne kotona?
25.06.2016 |
Onko normaalia vai epänormaalia, että mies suuttuu sellaisesta, kun huomautin aamulla, että pitäisi olla hiljempaa aamutoimien kanssa, ettei lapsi herää? Puhuin kyllä ärtyneellä äänellä, mutta hän nimittää sitä 'riehumiseksi' ja pitää nyt mykkäkoulua. Jotenkin ylimitoitettua ja tuntuu, että pitää kauheasti varoa, mitä hänelle sanoo. Vai onko se minä, joka en käyttäydy normaalisti? Puhutteko te aina toisillenne tosi kunnioittavasti tai jopa kieli keskellä suuta kotona? Viimeksi valitin miehelle vastaavasti ehkä joulun paikkeilla eli mielestäni olen hyvin tasainen luonne keskimäärin.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun kunnioittavasti ja niin tekee mieskin. Ei meillä erikseen varota sanoja, mutta ei tarkoituksella pyritä loukkaamaankaan.
Enhän minäkään pyrkinyt tarkoituksella loukkaamaan. Voitko sinä huomauttaa tuollaista 'älä metelöi noin hirveästi'-tyyppistä ärtyneesti ilman, että mies kokee sen epäkunnioittavaksi hyökkäykseksi sinua vastaan?
Ap
Mykkäkoulu on naurettavaa manipulointia, onko miehellä krapula?
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on naurettavaa manipulointia, onko miehellä krapula?
Ei ole krapulaa, ei juotu viinaa, on lapsiperhe. Hän harrastaa mykkäkouluja. Stressaa jo, että kauankohan tuo jatkuu, jääkö lyhyeksi vai pitkö jotenkin sovitella, jotta ei mene juhannuspäivä pilalle.
Ap
Onko sulle joku joskus sanonut että käyttäytyisit toisin?
Mulla oli kerran yöpymispaikka jossa oli nainen joka tuli määräilemään että hänen unta häiritsee äänet ja jouduin pitämään telkkaria niin etten oikein kuullut itse ääntä telkkaria (hän ei ollut samassa huoneessa).
Minulla on 4 lasta ja syvällä rintaäänellä: Pitää elää äänien kanssa. Lapset ei saa vaikuttaa siihen miten elämää muutetaan, haitalliset asiat toki on hyvä koittaa muuttaa (muutos lähtee itsestään, ei toisen pakottamisesta), itse olen opetellut lapsien saamisen jälkeen puhettani, kiroilin melko paljon. Mutta lapset tottuvat ääniin, sinä olit ainoa jota meteli haittasi. Ymmärrän, että tahdot "lapselle hyvää" mutta tuo on liikaa ja liioiteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun kunnioittavasti ja niin tekee mieskin. Ei meillä erikseen varota sanoja, mutta ei tarkoituksella pyritä loukkaamaankaan.
Enhän minäkään pyrkinyt tarkoituksella loukkaamaan. Voitko sinä huomauttaa tuollaista 'älä metelöi noin hirveästi'-tyyppistä ärtyneesti ilman, että mies kokee sen epäkunnioittavaksi hyökkäykseksi sinua vastaan?
Ap
Vastaan tähän, vaikket kysynyt minulta. Kysyin sitä oikeastaan jo.. Eli onko sinulle sanottu: Teet väärin/huonosti, sinun pitäisi olla niin tai näin - se sattuu. Tottakai siihen toinen reagoi niin että itseään joko alkaa muuttaa jos näkee sen vian TAI puolustautuu jos ei ole kanssasi samaa mieltä.
Ehkä sinä näet asian "pienenä" koska sinähän "vaan" huomautit, mutta napautit kuitenkin toisen käytöksestä että toimii jotenkin väärin.
Sinä reagoit miehen toimintaan TEIDÄN kodissa, että hän tekee väärin ja pitää muuttaa itseään. Ihmettelen, miten siinä istut ja pohdit miksi mies on siitä ottanut itseensä.
7
PS. tämä on oiva paikka teillä pohtia sitä viimeistään, miten kasvatuserot hoidetaan. Tuo on meinaan ensimmäinen kiista ja se näyttää ettei teillä välttämättä tule olemaan kovin helppoa jos et ole valmis tulemaan vastaan ja näkemään itseäsi toisen asemassa. Teidän pitäisi olla samalla puolella, mutta nyt tunnut hakevan täältä hyväksyntää toiminnallesi. Pyydä mies mukaan keskusteluun!
Kiukuttelu on k-päistä vallankäyttöä, jos se on ainoa tapa osoittaa mieltä. Kysy mikä mättää, onko stressiä tms.
Oma mieheni on alkanut puhua enemmän arkipäiväisistä väsymyksistään huomattuaan, että syyt kasautuvat ja muuttavat hänet ensin flegmaatikoksi ja sen jälkeen kateelliseksi ilkiöksi (sukuvika).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on naurettavaa manipulointia, onko miehellä krapula?
Niin on, kerran vaimoa avokämmenellä korville on parempi ja lopettaa nalkuttamisen heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun kunnioittavasti ja niin tekee mieskin. Ei meillä erikseen varota sanoja, mutta ei tarkoituksella pyritä loukkaamaankaan.
Enhän minäkään pyrkinyt tarkoituksella loukkaamaan. Voitko sinä huomauttaa tuollaista 'älä metelöi noin hirveästi'-tyyppistä ärtyneesti ilman, että mies kokee sen epäkunnioittavaksi hyökkäykseksi sinua vastaan?
ApVastaan tähän, vaikket kysynyt minulta. Kysyin sitä oikeastaan jo.. Eli onko sinulle sanottu: Teet väärin/huonosti, sinun pitäisi olla niin tai näin - se sattuu. Tottakai siihen toinen reagoi niin että itseään joko alkaa muuttaa jos näkee sen vian TAI puolustautuu jos ei ole kanssasi samaa mieltä.
Ehkä sinä näet asian "pienenä" koska sinähän "vaan" huomautit, mutta napautit kuitenkin toisen käytöksestä että toimii jotenkin väärin.
Sinä reagoit miehen toimintaan TEIDÄN kodissa, että hän tekee väärin ja pitää muuttaa itseään. Ihmettelen, miten siinä istut ja pohdit miksi mies on siitä ottanut itseensä.
7
PS. tämä on oiva paikka teillä pohtia sitä viimeistään, miten kasvatuserot hoidetaan. Tuo on meinaan ensimmäinen kiista ja se näyttää ettei teillä välttämättä tule olemaan kovin helppoa jos et ole valmis tulemaan vastaan ja näkemään itseäsi toisen asemassa. Teidän pitäisi olla samalla puolella, mutta nyt tunnut hakevan täältä hyväksyntää toiminnallesi. Pyydä mies mukaan keskusteluun!
Trolli?
Nainen ärähtää kerran vuodessa, mies kiukuttelee pienemmästäkin, naisen pitää joustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kts. artikkrli Mykkäkoulu on vallankäyttöä
Tajusin vasta, että tässä on varmaan taustalla se, että toissapäivänä otin keskusteluun eromahdollisuuden, kun koin miehen lyttäävän mua niin, että itsetunto menee. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja hän oli ihana pari päivää. Ehkä häntä ärsytti, että arvostelin häntä sitä eroa perustellessani ja joutui pinnistämään esittääkseen ihanaa. Ja nyt kun mulla meni pinna väsyneenä, niin tuli piilossa ollut passiivisaggressiivinen reaktio. En vaan hetkeen itsekään nähnyt ns metsää puilta, mä en ole aamuisin parhaimmillani ja joskus on vaikea nähdä kokonaisuuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan mun mielipide. Miksi olisin trolli? Vaan jos en jaa sun mielipidettä. Taidat itse olla narsisti jos mennään tolle sun viitoittamalle linjalle. Vastaa kysymykseeni: Onko sulle joskus sanottu että sun toiminta on väärää tai huonoa ja sun pitää muuttaa sitä.
Toi on oikeasti kasvatuskysymys miten paljon kotona pidetään mekkalaa kun lapset nukkuu. Se ei ole vain yhden päätös, ei tuollaisia vain toinen osapuoli "päätä". Ei sun mieskään varmaan sano miten asiat hoidetaan, niistä tehdään kompromisseja ja valitaan yhdessä sopivat, ei vaadita toista muuttumaan.
En tiedä mitään tuosta viestisi nro 10 heitostasi että nainen ÄRÄHTÄÄ kerran vuodessa , mies kiukuttelee pidempään, naisen pitää joustaa - vastasin sun aloitusviestiisi, olisi kiva jutella siitä.
Tapoja riitelyyn on monia, se on yksi että vetäytyy hetkeksi omaan paikkaan. Miksi toisaalta ihmettelet ettei tekisi noin kun sanoit itse tilanteessa pahasti? Kysyin tätäkin jo, etkä siihenkään vastannut.
SUmmasummarum: sun miehellä on paha mieli. Sinä itse pilasit teidän aamun, olisit varmaan voinut sinäkin toimia toisin? Jos ette osaa kommunikoida, ilmeisesti tätä tapahtuu useamminkin jos kerran mie teillä mököttää useinkin? Jos sinä et kerran ole aikaisemmin ärähtänyt mutta mies vaan "päätyy" mököttämään niin ehkä sinä et vaan osaa ajatella miltä siitä sun miehestä tuntuu olla sun kanssa ja tämänkin taisin jo sanoa, etkä siihenkään vastannut.. :(
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta, että tässä on varmaan taustalla se, että toissapäivänä otin keskusteluun eromahdollisuuden, kun koin miehen lyttäävän mua niin, että itsetunto menee. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja hän oli ihana pari päivää. Ehkä häntä ärsytti, että arvostelin häntä sitä eroa perustellessani ja joutui pinnistämään esittääkseen ihanaa. Ja nyt kun mulla meni pinna väsyneenä, niin tuli piilossa ollut passiivisaggressiivinen reaktio. En vaan hetkeen itsekään nähnyt ns metsää puilta, mä en ole aamuisin parhaimmillani ja joskus on vaikea nähdä kokonaisuuksia.
Ap
Ei herra siunaa! Ei voi uhata erolla ellei ole siihen valmis. TUO on vallankäyttöä. Mun äiti harrasti tota kun olin pieni, muistan että se sai sillä ensin isän "kuriin" mutta kun tota kuuli muutaman vuoden, niin se paheni siihen että se haki niitä papereita kotiin, ensin niiden näkeminen riitti taas pelkoon mutta sitten niihin alettiin vetää nimiä alle mutta ne revittiin, lopulta isä oli se joka lähti ja vei paperit mukanaan -ja se oli oikein, olisi vaan saanut loppua aikaisemmin. He olisivat ehkä hyötyneet terapiasta, muttei siihen aikaan käyty.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan mun mielipide. Miksi olisin trolli? Vaan jos en jaa sun mielipidettä. Taidat itse olla narsisti jos mennään tolle sun viitoittamalle linjalle. Vastaa kysymykseeni: Onko sulle joskus sanottu että sun toiminta on väärää tai huonoa ja sun pitää muuttaa sitä.
- on usein sanottu, mies siis sanoo
Toi on oikeasti kasvatuskysymys miten paljon kotona pidetään mekkalaa kun lapset nukkuu.
- asuimme tällä hetkellä yksiössä ja siinä pienikin melu samassa huoneessa herättää helpommin kuin isossa asunnossa
Se ei ole vain yhden päätös, ei tuollaisia vain toinen osapuoli "päätä". Ei sun mieskään varmaan sano miten asiat hoidetaan, niistä tehdään kompromisseja ja valitaan yhdessä sopivat, ei vaadita toista muuttumaan.
- mies koko ajan vaatii mua muuttumaan ja sanoo, miten asiat hoidetaan
En tiedä mitään tuosta viestisi nro 10 heitostasi että nainen ÄRÄHTÄÄ kerran vuodessa , mies kiukuttelee pidempään, naisen pitää joustaa - vastasin sun aloitusviestiisi, olisi kiva jutella siitä.
Tapoja riitelyyn on monia, se on yksi että vetäytyy hetkeksi omaan paikkaan. Miksi toisaalta ihmettelet ettei tekisi noin kun sanoit itse tilanteessa pahasti? Kysyin tätäkin jo, etkä siihenkään vastannut.
- asiallinen kysymys, en tiedä mistä on kohtuullista suuttua
SUmmasummarum: sun miehellä on paha mieli. Sinä itse pilasit teidän aamun, olisit varmaan voinut sinäkin toimia toisin? Jos ette osaa kommunikoida, ilmeisesti tätä tapahtuu useamminkin jos kerran mie teillä mököttää useinkin? Jos sinä et kerran ole aikaisemmin ärähtänyt mutta mies vaan "päätyy" mököttämään niin ehkä sinä et vaan osaa ajatella miltä siitä sun miehestä tuntuu olla sun kanssa ja tämänkin taisin jo sanoa, etkä siihenkään vastannut.. :(
- olet oikeassa, en osaakaan ajatella, miltä hänestä tuntuu olla mun kanssa. Asiaa on vaikea hahmottaa. Hänkään ei yhtään hahmota, millaista mun on olla hänen kanssaan. Olisi kiinnostavaa seurata jonkun muun pariskunnan arkea kärpäsenä katossa, jotta voisi vertailla, mikä on normaalia ja mikä ei,.jotta voisi suhteuttaa omaa käytöstään ja reagointiaan ja kokemuksiaaan siihen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta, että tässä on varmaan taustalla se, että toissapäivänä otin keskusteluun eromahdollisuuden, kun koin miehen lyttäävän mua niin, että itsetunto menee. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja hän oli ihana pari päivää. Ehkä häntä ärsytti, että arvostelin häntä sitä eroa perustellessani ja joutui pinnistämään esittääkseen ihanaa. Ja nyt kun mulla meni pinna väsyneenä, niin tuli piilossa ollut passiivisaggressiivinen reaktio. En vaan hetkeen itsekään nähnyt ns metsää puilta, mä en ole aamuisin parhaimmillani ja joskus on vaikea nähdä kokonaisuuksia.
ApEi herra siunaa! Ei voi uhata erolla ellei ole siihen valmis. TUO on vallankäyttöä. Mun äiti harrasti tota kun olin pieni, muistan että se sai sillä ensin isän "kuriin" mutta kun tota kuuli muutaman vuoden, niin se paheni siihen että se haki niitä papereita kotiin, ensin niiden näkeminen riitti taas pelkoon mutta sitten niihin alettiin vetää nimiä alle mutta ne revittiin, lopulta isä oli se joka lähti ja vei paperit mukanaan -ja se oli oikein, olisi vaan saanut loppua aikaisemmin. He olisivat ehkä hyötyneet terapiasta, muttei siihen aikaan käyty.
7
Miksi luulet, etten ole valmis eroon? Olisin ollut valmis, mies ei halunnut ja päätettiin vielä yrittää. Pitääkö eron tulla salamana kirkkaalta taivaalta vai, niin ettei matkan varrella ollenkaan ilmaise sitä, miten huonosti kokee asioiden olevan?
Ap
Ei se ole koti missä joutuu olemassaoloaan varomaan. En suostuisi tuollaiseen mukasuhteeseen. Miksi pitää edes miettiä öykkärin jättämistä?
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta, että tässä on varmaan taustalla se, että toissapäivänä otin keskusteluun eromahdollisuuden, kun koin miehen lyttäävän mua niin, että itsetunto menee. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja hän oli ihana pari päivää. Ehkä häntä ärsytti, että arvostelin häntä sitä eroa perustellessani ja joutui pinnistämään esittääkseen ihanaa. Ja nyt kun mulla meni pinna väsyneenä, niin tuli piilossa ollut passiivisaggressiivinen reaktio. En vaan hetkeen itsekään nähnyt ns metsää puilta, mä en ole aamuisin parhaimmillani ja joskus on vaikea nähdä kokonaisuuksia.
Ap
On tosi vaikeaa keskustella sun kanssa kun teillä onkin joku isompi riita menossa. Ja availet tätä vasta vähitellen. Toi alkaa olla jo parempaa itsetutkiskelua, itseään voi muuttaa mutta toista ei. Jos elät suhteessa jossa et voi hyvin ja ette pysty sopimaan asioista yhdessä niin neuvolan kautta saa perheterapeutin. Kannattaa ottaa ulkopuolinen mukaan koska teillä on varmaan melko lukossa toi tilanne.
Jos ette tahdo terapiaan (tai mies ei tahdo lähteä niin sinne voi mennä yksinkin ja mies voi innostua myöhemmin lähteä mukaasi koska se ihminen on ihminen ja osaa kenties sanoakin jotain auttavaa, mies kuitenkin pelkää että tulee sielläkin lytätyksi).
Kannattaa aidosti miettiä miten tahtoo elää. Sinä voit tehdä omat rajavedot miten tykkäät elää. Se että tämä päivä on pilalla, taitaa olla kuitenkin melko pieni asia jos siellä on erostakin puhuttu. Teidän pitäisi miettiä ne syyt jotka teillä on siellä riitana ja pohjana, yhdessä. Jos vaan vellotte niin asiat suurenee. Kirjoittakaa ne ylös ja miettikää niille ratkaisut.
Jos syyttelette toisianne, ette enää koita olla yhdessä vaan olette toisianne vastaan. Joskus Dr. Phill sanoi että jos kaksi ihmistä tahtoo toistensa parasta, niin saadaan hyvä, toisistaan välittävä suhde. Jos toinen tahtoo toista muuttumaan, ollaan ongelmissa. Tuo pitäisi saada muuttumaan, ja se lähtee puhumisesta ja itsestään.
7
En varo enää sanoja kotonani, koska erosin ääliömiehestä, joka loukkaantui täysin satunnaisesti mistä hyvänsä. Jos minä toivoin jotakin, esim. juuri, ettei mölistäisi hirveästi kun muut nukkuvat, hän oikein lisäsi volyymiä. Kerran kihisin raivosta yöjunassa, kun herättiin jäämään pois (ei ollut päätepysäkki eli tod.näk. vaunussa oli vielä nukkuviakin matkustajia) ja mies möläytti herätykset lapsille täyttä kurkkua. Kysyin, että eikö olisi fiksumpaa pitää pienempää ääntä kun muut varmaan vielä nukkuvat. Noh, mies tokaisi vihaisesti, että hän on maksanut lipuista niin paljon, että huutaa juuri niin lujaa kuin haluaa... en vaan käsitä vieläkään miten kusipää tuo ihminen on.
Ap:stä en tiedä mutta meillä on herkkismies joka saa itse puhua ikävällä äänensävyllä mutta ei kestä jos vastaus tulee samalla tyylillä.
Aikuisten ihmisten välisessä suhteessa vaihtoehtoja on tietty useampia, mutta reilua minusta olisi jos ärähtely on joko molemmilta sallittua, johonkin rajaan asti, tai sitten molemmat tekisivät parhaansa ärähtelyä välttääkseen.
Mun on vaikea sopeurua tällaiseen tyyliin kun olen kasvanut kodissa jossa on kovaan ääneennriidelty - mutta asia-argumentein. Tulevalle exälleni äänen korottaminen on vapaalippu mm. katoamistemppuihin, mykkäkouluun ja erittäin ala-arvoiseen ja henkilöön käyvään kommentointiin.
Puhun kunnioittavasti ja niin tekee mieskin. Ei meillä erikseen varota sanoja, mutta ei tarkoituksella pyritä loukkaamaankaan.