Miksi naisettomuudesta on niin vaikea keskustella asiallisesti?

No kannattaa ainakin välttää eilisen kaltaisia "kun naiset haluaa pitkiä, rikkaita jne. miehiä" tyylisiä aloituksia. Jos heti alkuun syyttää toista sukupuolta, niin mitä sitten kuvittelee saavansa vastaukseksi?

Vierailija kirjoitti:

No kannattaa ainakin välttää eilisen kaltaisia "kun naiset haluaa pitkiä, rikkaita jne. miehiä" tyylisiä aloituksia. Jos heti alkuun syyttää toista sukupuolta, niin mitä sitten kuvittelee saavansa vastaukseksi?

Tekee kyllä naisetkin ihan yhtä lailla koko sukupuolta koskevia yleistyksiä. Me kaikki teemme. Osa meistä vaan ymmärtää olla kirjoittamatta niitä, koska tietää ne provosoiviksi. Kyllä itsekin joskus syyllistyn ajattelemaan "kaikki miehet aina", mutta pysähtyessäni miettimään tiedän todellakin, että KAIKKI miehet ei AINA tee tai ajattele jotain. Olemme yksilöitä. Kunpa oikeat yksilöt kohtaisivat tosielämässä. :)

N39

Puhumalla vain itsestä ja omista kokemuksista, ei kaikista naisista/miehistä.

Koska jo sana "naisettomuus" nostaa kaikki karvat pystyyn ainakin minulla.

Ymmärrän, mitä on työttömyys, rahattomuus, autottomuus, asunnottomuus.

Mutta että nainen rinnastetaan johonkin hyödykkeeseen, jonka puuttuminen ihmisen - tässä kielenkäytössä luonnollisesti miehen - elämästä katsotaan ongelmaksi. Joka korjautuisi noin vain hommaamalla tälle puutteenalaiselle nainen. Aarghh.

Niissä naisettomuus-ketjuissa lopulta paljastuu, että mies haikailee vain seksiä, ei naista parisuhteeseen. Ja se jatkuva jankutus, että naiselle on tärkeintä, että mies on sitä ja tätä ja sitten päästäänkin jankutukseen, että naiset on kuitenkin miehen lompakolla. Keskustele siinä sitten.

Ylipäätään ärsyttää ne listaukset, missä totuutena kerrotaan, millaisista miehistä naiset pitää. Eieiei.

Minusta voisi puhua yleensä kumppanittomuudesta ja miten löytää se oma rakas ihminen rinnalleen. Jos sekä naiset, että miehet, miksei muunkinlaisten sukupuolten edustajat, kertoisi omia kokemuksiaan niin se avaisi vastapuolen silmiä ja ihmiset voisivat löytää toisensa sitä kautta.

Itse sanoisin, ettei ainakaan kannata antaa itsensä katkeroitua asiasta, vaan miettiä niitä tapoja, missä ja miten lähestyy itseä kiinnostavaa kumppaniehdokasta. Esim. raittiit ihmiset voi löytää kumppanin jostain ihan muualta kuin baarista. Tinderit sun muut ei käsittääkseni yleensä johda vakaviin ja hyviin suhteisiin, poikkeuksiakin toki on. Samoin kuin baarien suhteen.

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet on yksi asia, jota suosittelisin jokaista aikuista ihmistä vaalimaan. Liittykää netin harrasteryhmiin, käykää tapaamisissa (jos pidät vaikka bändistä tai musagenrestä x, etsi siihen liittyvä ryhmä, tapaa tyyppejä keikoilla ja festareilla ja sieltä saattaa löytyä hyvien kavereiden ohella myös kumppaniehdokkaita - etenkin, jos porukkanne ottaa kaikki sukupuolet tasavertaisesti messiin. Musiikin lisäksi vastaavaa voi olla joku liikuntalaji, käsityöt, taide, kirjallisuus, elokuvat, tv-sarjat, mikä nyt ketäkin meistä nappaa. Monet näistä, vaikka joku lukupiiri, ovat melko edullisia, elleivät ilmaisia. Ja omankin jutun voi perustaa, jossei sellaista ole ja etsiä vaikka facebookin kautta samanhenkistä porukkaa messiin.

Ja tosiaan, ei pelkästään kumppanin etsintään, vaan myös tuomaan sisältöä elämään. Eikä pelkästään sinulle itsellesi, vaan vaikutat treffeillä käydessäsikin vähempi tylsältä, jos sinulla on joku harrastus, mistä kertoa. Miettikää nyt, kun ekoilla treffeillä kumppani kysyy harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista ja vastaus on tasoa "ei mitään ihmeellistä, yleensä vaan istun kotona katsomassa telkkaa" - kuulostaako kauhean mielenkiintoiselta? Paljon jännempää olisi esim. "Käyn viikonloppuisin melomassa, haluaisitko kokeilla joskus?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kannattaa ainakin välttää eilisen kaltaisia "kun naiset haluaa pitkiä, rikkaita jne. miehiä" tyylisiä aloituksia. Jos heti alkuun syyttää toista sukupuolta, niin mitä sitten kuvittelee saavansa vastaukseksi?

Tekee kyllä naisetkin ihan yhtä lailla koko sukupuolta koskevia yleistyksiä. Me kaikki teemme. Osa meistä vaan ymmärtää olla kirjoittamatta niitä, koska tietää ne provosoiviksi. Kyllä itsekin joskus syyllistyn ajattelemaan "kaikki miehet aina", mutta pysähtyessäni miettimään tiedän todellakin, että KAIKKI miehet ei AINA tee tai ajattele jotain. Olemme yksilöitä. Kunpa oikeat yksilöt kohtaisivat tosielämässä. :)

N39

Tekevät toki ihan yhtä paljon kuin miehetkin. Kysyjä vaan halusi tietää, miten saa aikaan asiallista keskustelua ja vastasin, ettei ainakaan sillä että itse ensimmäisessä viestissä lähtee syyttämään toista sukupuolta. Se, että sinkkumiehet ja sinkkunaiset ei löydä toisiaan, on yhtä lailla molempien syytä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestänne pitäisi muuttua, että naisettomuudesta käytävässä keskustelussa päästäisiin eri osapuolia yhdistävään dialogiin, sen sijaan että räiskitään vastapuolta kohden tiukasti omaan poteroonsa käpertyneenä?

Pitäisi ymmärtää, että nainenkin on ihminen eikä esine. Mua kiinnostaa aihe ihan jo siksikin, että mulla on poikia. Mutta mulla on myös tytär, joka ei ole mikään esine, jonka yhteiskunnan pitäisi antaa eniten tarvitsevalle. 

Toivon että jättäisit tämän palstan jo rauhaan. Tehtailet kymmeniä aloituksia päivässä. Kaikista paistaa läpi asenne jonka mukaan naiset ovat miehen lompakolla, kelpuuttavat vain vääränlaisia miehiä yms vihamielistä ja täysin vähä-älyistä soopaa.

Ehkä se kumppani löytyisi jos unohtaisit tuollaisen paskanjauhannan ja lähtisit vaikka kävelykadulle kahville.

Tunnustamalla tosiasiat. Jok'ikinen tapaamani ikinaiseton on ollut sellainen hiljainen hissukkamies. Hyvin älykäs kyllä, mutta...eräskin tapaus oli tällainen kymmenillä varakiloilla varustettu maalaispoika, joka ei ollut koskaan seurustellut. Tämä kaveri kun tapasi minut hän oli yhden vuorokauden aikana arvostellut kaikki "vikani", joita oli vähintään kymmenen roikkuvista alleista lähtien (olin hyvin hoikka ja mitkä käsivarsiläskit?), vaikka minä en ollut sanonut mitään HÄNEN ulkonäöstään enkä HÄNEN ulosannistaan enkä HÄNEN tekemisistään, mutta minussa sai kyllä arvostella joka kohdan.

Ei tämä tyyppi ole edelleenkään seurustellut, mutta oma kumppanini on se kliseinen yli 180-senttinen komea ihan ok toimeentuleva mies, jolla on ihan ok auto ja elämä. Jos nyt kliseiden kautta mennään. En vain tajua mitä se haki tuolla "kritisoinnillaan". On se mukavaa olla kaveri tyypin kanssa, joka jatkuvasti arvostelee.

Mielestäni jotka puhuvat miehettömyydestä tai naisettomuudesta sen sijaan että puhuisivat parisuhteen muodostamisen hankaluuksista ovat jämähtäneet johonkin viiskytluvun ennaltamäärätty elämänpolku -ajatteluun. Yksilöiden väliset erot ylittävät sukupuolten väliset erot asenteissa ja arvoissa potenssiin kymmenen. Keskustelu sukupuoliryhminä on jotenkin niin tautisen taantumuksellista. Aloittajan puolustukseksi todettakoon, että (valta)mediakin keskustelee vielä aika konservatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta voisi puhua yleensä kumppanittomuudesta ja miten löytää se oma rakas ihminen rinnalleen. Jos sekä naiset, että miehet, miksei muunkinlaisten sukupuolten edustajat, kertoisi omia kokemuksiaan niin se avaisi vastapuolen silmiä ja ihmiset voisivat löytää toisensa sitä kautta.

Itse sanoisin, ettei ainakaan kannata antaa itsensä katkeroitua asiasta, vaan miettiä niitä tapoja, missä ja miten lähestyy itseä kiinnostavaa kumppaniehdokasta. Esim. raittiit ihmiset voi löytää kumppanin jostain ihan muualta kuin baarista. Tinderit sun muut ei käsittääkseni yleensä johda vakaviin ja hyviin suhteisiin, poikkeuksiakin toki on. Samoin kuin baarien suhteen.

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet on yksi asia, jota suosittelisin jokaista aikuista ihmistä vaalimaan. Liittykää netin harrasteryhmiin, käykää tapaamisissa (jos pidät vaikka bändistä tai musagenrestä x, etsi siihen liittyvä ryhmä, tapaa tyyppejä keikoilla ja festareilla ja sieltä saattaa löytyä hyvien kavereiden ohella myös kumppaniehdokkaita - etenkin, jos porukkanne ottaa kaikki sukupuolet tasavertaisesti messiin. Musiikin lisäksi vastaavaa voi olla joku liikuntalaji, käsityöt, taide, kirjallisuus, elokuvat, tv-sarjat, mikä nyt ketäkin meistä nappaa. Monet näistä, vaikka joku lukupiiri, ovat melko edullisia, elleivät ilmaisia. Ja omankin jutun voi perustaa, jossei sellaista ole ja etsiä vaikka facebookin kautta samanhenkistä porukkaa messiin.

Ja tosiaan, ei pelkästään kumppanin etsintään, vaan myös tuomaan sisältöä elämään. Eikä pelkästään sinulle itsellesi, vaan vaikutat treffeillä käydessäsikin vähempi tylsältä, jos sinulla on joku harrastus, mistä kertoa. Miettikää nyt, kun ekoilla treffeillä kumppani kysyy harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista ja vastaus on tasoa "ei mitään ihmeellistä, yleensä vaan istun kotona katsomassa telkkaa" - kuulostaako kauhean mielenkiintoiselta? Paljon jännempää olisi esim. "Käyn viikonloppuisin melomassa, haluaisitko kokeilla joskus?"

Tässä on asiallista pohdintaa. Epäilen vain ettei aloittaja oikeasti sellaista kaipaa.

Naisettomuudesta nimenomaan miesten ongelmana puhumalla tuntuu että  hän haluaa "asiallisesti" pohtia sitä miksi naisillakin saa olla vapaa tahto, eikä heitä voi syyllistämällä tai valinnanvapautta rajoittamalla pakottaa parisuhteisiin.

Koska näistä keskusteluista tulee kuva, että miehen naisettomuus on naisen syytä. Ei kuule hirveästi kiinnosta sen jälkeen enää yrittää ohjata keskustelua asialliseen suuntaan esim puhumalla jo aiemmin mainitusta kumppanittomuudesta.

Jos on naisettomia miehiä, niin on kuule myös miehettömiä naisia. Mutta tämän kun meet sanomaan, niin alkaa kauhea ulina siitä, että ei naisille kelpaa kiltti tavallinen mies, kun jännämies pitäisi löytää.

Oikeasti suurempi ongelma on se, että naisia on enemmän isoissa kaupungeissa ja miehiä on maaseudulla. Ei ne sinkut tapaa koskaan toisiaan, kun kumpikaan ei halua muuttaa. Siinä on este niille parisuhteiden synneille. Vaikeaa se on, kun toinen on Helsingissä ja toinen jossain idän pikkukylässä. Kummankaan vika se ei ole haluta asua siellä missä onkaan. Mutta parisuhteen saamista se vaikeuttaa.

Oletko koskaan katsonut sinne peiliin sen toisen sukupuolen syyllistämisen sijaan? Tiedän muutamia miehettömiä ja naisettomia henkilöitä ja jännästi heitä yhdistää tietyntyyppinen ajattelutapa, joka on lähinnä hallaa parisuhdemarkkinoilla. Jotta löytäisi tasapainoisen kumppanin on itsekin lähtökohtaisesti sitä oltava ja sinun aloitukset ja kommentit vaikuttaa yleensäkin lähinnä tasapainottoman ihmisen kirjoittamilta. Sinänsä ei myöskään yllätä ettei kumppania löydy kun aika menee mitä ilmeisemmin ylilaudalle ja av:lle kun noita tehtailujasi seurailee. Mietipä että nytkin voisit juuri olla harrastamassa jotain todella kehittävää ja olla vähentämässä tuota vihaasi ja tutustumassa uusiin ihmisiin mutta ei, olet taas av:lla ns. ruikuttamassa. Ei tarvi mikään suurikaan älypää olla miettiessä mistä voi "naisettomuutesi" johtua. Asiat tapahtuu tekemällä ja itseään kehittämällä eikä valittamalla. Eli joo, paras olisi että lopetat tehtailut kokonaan, olet vuoden nettikiellossa ja lähdet elämään elämää!

Vierailija kirjoitti:

Minusta voisi puhua yleensä kumppanittomuudesta ja miten löytää se oma rakas ihminen rinnalleen. Jos sekä naiset, että miehet, miksei muunkinlaisten sukupuolten edustajat, kertoisi omia kokemuksiaan niin se avaisi vastapuolen silmiä ja ihmiset voisivat löytää toisensa sitä kautta.

Itse sanoisin, ettei ainakaan kannata antaa itsensä katkeroitua asiasta, vaan miettiä niitä tapoja, missä ja miten lähestyy itseä kiinnostavaa kumppaniehdokasta. Esim. raittiit ihmiset voi löytää kumppanin jostain ihan muualta kuin baarista. Tinderit sun muut ei käsittääkseni yleensä johda vakaviin ja hyviin suhteisiin, poikkeuksiakin toki on. Samoin kuin baarien suhteen.

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet on yksi asia, jota suosittelisin jokaista aikuista ihmistä vaalimaan. Liittykää netin harrasteryhmiin, käykää tapaamisissa (jos pidät vaikka bändistä tai musagenrestä x, etsi siihen liittyvä ryhmä, tapaa tyyppejä keikoilla ja festareilla ja sieltä saattaa löytyä hyvien kavereiden ohella myös kumppaniehdokkaita - etenkin, jos porukkanne ottaa kaikki sukupuolet tasavertaisesti messiin. Musiikin lisäksi vastaavaa voi olla joku liikuntalaji, käsityöt, taide, kirjallisuus, elokuvat, tv-sarjat, mikä nyt ketäkin meistä nappaa. Monet näistä, vaikka joku lukupiiri, ovat melko edullisia, elleivät ilmaisia. Ja omankin jutun voi perustaa, jossei sellaista ole ja etsiä vaikka facebookin kautta samanhenkistä porukkaa messiin.

Ja tosiaan, ei pelkästään kumppanin etsintään, vaan myös tuomaan sisältöä elämään. Eikä pelkästään sinulle itsellesi, vaan vaikutat treffeillä käydessäsikin vähempi tylsältä, jos sinulla on joku harrastus, mistä kertoa. Miettikää nyt, kun ekoilla treffeillä kumppani kysyy harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista ja vastaus on tasoa "ei mitään ihmeellistä, yleensä vaan istun kotona katsomassa telkkaa" - kuulostaako kauhean mielenkiintoiselta? Paljon jännempää olisi esim. "Käyn viikonloppuisin melomassa, haluaisitko kokeilla joskus?"

Noin on. Nythän keskustelu on monesti aika pinnallista. Yksi syy pinnallisuuteen on varmaan nykyajan seksuaalinen virittyneisyys. Kun kontulat ovat kertomassa harva se päivä, kuinka monta yhdyntää viikossa olisi sopiva määrä, niin monet vallankin yksinäiset ahdistuvat. Sen sijaan kun puhutaan kumppanista, on kyse paljon muusta kuin seksistä, etenkin siitä muusta. 

Jos se ongelma on seurausta huonoista seurustelutaidoista?

Eikä keneläkään ole oikeutta vaatia toisia keskustelemaan _hänen_ ongelmastaan. Ellei keskustelu ole syntynyt aiheesta kiinnostuneiden kesken tai ellei tämä keskustelua kaipaava hyvitä muille keskustelijoille tähän (heille tarpeettomaan) neuvotteluun menetettyä työaikaa. Jos muita ei kiinnosta, keskustelu kuihtuu yksinpuheluksi. Siinä vaiheessa voi mennä itseensä ja miettiä miten edetä. Miksi näin kävi? MIksin näin käy taas kerran? Mitä pitäisi muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestänne pitäisi muuttua, että naisettomuudesta käytävässä keskustelussa päästäisiin eri osapuolia yhdistävään dialogiin, sen sijaan että räiskitään vastapuolta kohden tiukasti omaan poteroonsa käpertyneenä?

Pitäisi ymmärtää, että nainenkin on ihminen eikä esine. Mua kiinnostaa aihe ihan jo siksikin, että mulla on poikia. Mutta mulla on myös tytär, joka ei ole mikään esine, jonka yhteiskunnan pitäisi antaa eniten tarvitsevalle. 

Hassu kommentti. Mun havaintojen mukaan ne, jotka esineellistävät naista eniten, ovat niitä, joilla käy naisten kanssa paras flaksi. Ongelma ei ole suoraan naisissa (tai miehissä) vaan siinä, että kaikki nuoret eivät saa riittäviä työkaluja parisuhteen muodostamiseen. Työttömille on kursseja, CV-klinikkaa ja muuta eikä työtön saa kokea syyllistämistä tilanteensa voivottelusta: "Ei työ ole mikään perusoikeus!!11 Ei kenenkään ole pakko palkata sua!!1"

Keskustelu aiheesta olisi hedelmällistä ja hyödyllidtä ko miehille, jos he kysyisivät ja ottaisivat vastaan vikkejä, miten voivat kehittää itseään löytääkseen naisen. Nyt he vain syyttelevät naisia naisettomuudestaan.

Eli ap, kuvaile itseäsi ja kysy neuvoa, niin päästään eteenpäin hyödyllisempään keskusteluun!