Tekisi mieli vältellä avecillisia juhlia, kohtalotovereita?

Ap, mä en ole edes sinkku, mutta olen miettinyt ihan samaa. Kyllä ne mukana olevat miesystävät väistämättä vähän rajoittavat sitä, mitä porukalle kokee mukavaksi kertoa. Jos tavataan vanhalla kaveriporukalla hyvässä lykyssä kerran-pari vuodessa, niin en todellakaan ymmärrä, miksi näihin harvinaisiin kokoontumisiin täytyy raahata kumppanitkin.

Usein niistä kumppaneistaan tulee myös ystäviä, jolloin heidän kutsumatta jättäminen olisi outoa. He eivät aina ole vain puolituttuja ja jonkun puolisoita vaan usein ihan todellisia ystäviä kutsuvalle. Järkkää itse tyttöjen ilta, jos sellaista kaipaat.

Onpa teillä outoja kavereita, jos niiden puolisot ei kelpaa joukkoon juttelemaan. Meidän kaveriporukkaan on tervetulleita kaikki puolisot ja avecit, ja jokainen pystyy juttelemaan syvällisiä ja vähemmän syvällisiä kenen kanssa tahansa. Minusta olisi ahdistavaa jos vanha kaveriporukka olisi joku suljettu kerho, johon kenelläkään muulla ei olisi asiaa. Päinvastoin se on hyvin kiinnostavaa, että sakkiin tulee uusiakin juttukavereita ja uusia mielipiteitä.

"Meidän kaveriporukkaan on tervetulleita kaikki puolisot ja avecit, ja jokainen pystyy juttelemaan syvällisiä ja vähemmän syvällisiä kenen kanssa tahansa."

Tässä on kenties se ongelma, että useimmiten avec = puoliso. Varmaan katsottaisiin hieman oudosti, jos toisin esim. naispuolisen koulukaverini paikalle. En ole ap, sivusta kommentoin.

Vierailija kirjoitti:

"Meidän kaveriporukkaan on tervetulleita kaikki puolisot ja avecit, ja jokainen pystyy juttelemaan syvällisiä ja vähemmän syvällisiä kenen kanssa tahansa."

Tässä on kenties se ongelma, että useimmiten avec = puoliso. Varmaan katsottaisiin hieman oudosti, jos toisin esim. naispuolisen koulukaverini paikalle. En ole ap, sivusta kommentoin.

Eikö sen puolison kanssa voi muut jutella kuin se vaimo? Minusta ne puolisotkin on ihmisiä, joihin on kiva tutustua ja ehkä saada niistä myös ystäviä.

No. Olen huomannut, että olen yhä iloisempi siitä, että pariutuneet kaverit  ja ystävät muistavat toisinaan kutsua myös kaltaiseni lapsettoman ikuisen poikamiehen. Mutta yhä useeamminhuomaan viettäväni aikaa itsekseni omassa laadukkaassa seurassani. Samalla kun huomaan, että yhä useammin vain parilliset juhlivat keskenään ja juhlat ovat saaneet vuosien saatossa uuisa muotoja, joihin minua ei -ymmärrän kyllä varmasti miksi-  kutsuta aina lainkaan. Kun ystävä pariskunnista osalla on myös lapsia ja saattavat kutsua esimekiksi lasten synttäreiden varjolla muita lapsiperheitä juhlimaan ja - kuten arvaatte- jättää tällaisen lapsettoman sinkun kutsumatta. - Ehkä he ajattelevat vain minun parastani, näin tehdessään, eikä siinä mitään. - Joskus vain toivoisi, että osa muistasi olla ystävää, myös ns. hyvinä päivinä kun en aina joskus harmittaa,, jotkut vanhat kaverit, jotka soittavat ja muistavat vain silloin tarvitsevat apua ja / tai ovat vailla jotain, kuten ammattitaitoani/ osaamistani.

Niinpä. Tosin olen ajatellut, että omalla kohdallani tätä selittää se että olen introvertti. Pidän vain niiden kanssa olemisesta, jotka tunnen hyvin. Kavereiden miehiä en tunne lainkaan ja toisaalta ei minulla ole mielenkiintoakaan tutustua. Kun nykyisin on mahdollista nähdä livenä pahimmillaan vain pari kertaa vuodessa välimatkojen/aikataulujen niin siihenkin tapaamiseen tulee kumppanit mukaan.

Todellakin tutustun mielelläni ystävieni kumppaneihin ja vietän silloin tällöin aikaa myös heidän kanssaan. Useimmat heistä ovat fiksuja ja mukavia tyyppejä, aivan kaikkien kanssa kemiat eivät täydellisesti kohtaa eikä tarvitsekaan. Olen valinnut ystäväni, en heidän puolisojaan.

Meidän kaveriporukassamme tämä avecillisuus tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaikka alun perin olisimmekin suunnitelleet tapaavamme vain tyttöjen kesken, aina joku kiekaisee, että saako Yrjökin tulla. Näin ollen kumppanit ovat poikkeuksetta aina mukana.

- ap

Tunsin itse piston sydämessäni. Juuri eilen loin Facebookiin vanhoille lukiokavereilleni tuparitapahtuman, johon "avecit ovat tervetulleita". On tullut jo tavaksi kirjoittaa tuo sen kummempia miettimättä. On aivan totta että joskus olisi kiva jutella ilman niitä miehiä, oikeasti luottamuksella (kaikki eivät tunne kaikkien puolisoja kovin hyvin) ja rauhassa. Meilläkin porukassa yksi sinkkunainen ja joskus on juuri joukkuepeleissä tullut tilanteita että kenens pari hän on ja sitten hänet on laitettu "kolmanneksi pyöräksi" johonkin. Tosi hyvin ja positiivisesti aina suhtautunut mutta jos mietin asian omalle kohdalleni niin tuntuisi ehkä vähän ikävältä olla tapahtumasta toiseen se yksinäinen. Meillä usein ihan istutaankin niin että parit vierekkäin tai illan pimetessä jopa sylikkäin. Ääääh. Täytyy oikeasti miettiä tätä jatkossa! Kuitenkin asun tuon oman mieheni kanssa, niin ei mulla kyllä ole mitään pakottavaa tarvetta häntä ihan joka näkemiseen roudata :D.

Komppaan kyllä ap:ta, tykkään kyllä ystävieni kumppaneista mutta jos heitä ei voisi tavata enää ilman miehiään niin kyllä minua häiritsisi

Liikun varmaan väärissä piireissä, kun en ole koskaan saanut avecillista kutsua, vaikka olen jo keski-ikäinen.

Kieltämättä pitäisin outona, jos ystäväni istuskelisivat kumppaneidensa sylissä ollessani heillä kylässä.