Mikä psykiatrinen diagnoosi sopisi mulle?
Olen kolmen lapsen äiti. Uraakin löytyy.
Saan jatkuvasti raivokohtauksia. Olen todella herkkä ja itken usein. En haluaisi olla kellekään paha, mutta väkisin välillä olen.
Riitaannun helposti ihmisten kanssa.
Tunnen, että koen usein vääryyttä.
Olen saita, vaikka haluaisin olla antelias.
Olen aina väsynyt mutta huono nukkumaan.
Minulla ei ole kavereita, mies on kuitenkin.
Olen kova kilpailemaan.
Ahdistun usein.
En ymmärrä miksi olen tämmöinen.
Kärsin jatkuvasti.
Kommentit (17)
Burn outin partaalla oleva ylisuorittaja.
Olisitko tollainen vaikka elämäntilanne olisi erilainen? Eli onko pysyvää käyttäytymistä vai elämäntilanteesta johtuvaa?
Ei siihen mitään psykiatrista diagnoosia tarvitse jos on vain kusipää.
Epävakaa persoonallisuus. Mullakin on. Googlaa!
Aito mutta kamala kirjoitti:
Olen kolmen lapsen äiti. Uraakin löytyy.
Saan jatkuvasti raivokohtauksia. Olen todella herkkä ja itken usein. En haluaisi olla kellekään paha, mutta väkisin välillä olen.
Riitaannun helposti ihmisten kanssa.
Tunnen, että koen usein vääryyttä.
Olen saita, vaikka haluaisin olla antelias.
Olen aina väsynyt mutta huono nukkumaan.
Minulla ei ole kavereita, mies on kuitenkin.
Olen kova kilpailemaan.
Ahdistun usein.
En ymmärrä miksi olen tämmöinen.
Kärsin jatkuvasti.
Kyllä vaativa persoonallisuushäiriö voisi sopia. Myös traumaperäinen stressihäiriö. Muista, että yhdellä ihmisellä voi olla monien psykiatristen häiriöiden oireita. Onko sinulle tapahtunut esim. lapsuudessa traumoja, joista et ole päässyt yli?
se voi olla tuo epävakaa, mikä mulla on. Onko siihen lääkitys vai terapia parempi?
T:Ap
8:lle
Tuo traumaperäinen stressihäiriökin sopii kuvaan.
Kyllä, lapsuuteni on ollut hyvin hankalaa, alkoholismia ja olen joutunut aina tarhasta asti pärjäämään ja hoitamaan omat asiani. Kukaan suvustani ei ole koskaan välittänyt.
Jotenkin kuitenkin luulin selvinneeni enkä yhdistänyt näitä omia "hulluuksiani" tähän.
T:ap
Vierailija kirjoitti:
se voi olla tuo epävakaa, mikä mulla on. Onko siihen lääkitys vai terapia parempi?
T:Ap
Sitä ei voi parantaa. Terapian avulla voit oppia käsittelemään paremmin tunteitasi ja niitä tilanteita, jotka johtavat sinulla omaa ja läheisten elämää vaikeuttavaan oireluun. Mahdollinen lääkitys varmaan riippuu täysin koetuista oireista, ei siihen ole mitään tiettyä lääkitystä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
8:lle
Tuo traumaperäinen stressihäiriökin sopii kuvaan.Kyllä, lapsuuteni on ollut hyvin hankalaa, alkoholismia ja olen joutunut aina tarhasta asti pärjäämään ja hoitamaan omat asiani. Kukaan suvustani ei ole koskaan välittänyt.
Jotenkin kuitenkin luulin selvinneeni enkä yhdistänyt näitä omia "hulluuksiani" tähän.
T:ap
Vaikken tunne sinua niin lapsuudessa pahoin traumatisoituneiden aikuisten kanssa tekemisissä olleena voisin veikata, että tässä on villakoiran ydin. Monihan pääsee näistä yli ja selviytyy elämässä, mutta viimeistään keski-iän kynnyksellä komerossa olevat luurangot alkavat metelöidä liikaa, kun siinä iässä psyykkiset defenssit eivät enää riitä. Defensseistä voit lukea enemmän esim. tiedostamaton.net -sivustolta.
Hyvä että haet nyt apua nyt kun olet vielä työikäinen ja sinulla on halu työstää asioita. Toivottavasti saat kaiken tarvitsemasi tuen ja avun.
Voi pee...
Just tätä olen pelännyt, ettei parantumista.
Onko täällä ketään epävakaata joka voisi kertoa miten tästä selvitään? Olo on aivan kamala ja en pysty ystävystymään tms.
T:ap
Kannattaa hakea psykiatrin lähete kelaterapiaan: onnistuu työterveyden kautta helpommin kuin julkisen terveydenhuollon kautta.
Ei kannata luottaa kenenkään mutuiludiagnooseihin, terapiaan kannattaa aina mennä jos vaan pääsee & on varaa.
Olen vähän samanlainen kuin sinä, lapsia kaksi. Pärjäisin varmaan paremmin jos lapsia olisi vain yksi tai ei ollenkaan, ja työ + elämäntilanne olisivat vähemmän kuormittavat, mutta onneksi pääsin terapiaan kun ei noita ipania oikein voi enää takaisinkaan työntää.
Tomppelin diagnoosin voin antaa.
Mene kysymään lääkäristä.
P.s: diagnoosini ei ollut epävakaa pers.häir. vaikka olenkin raivaroija ja kelaterapiaan pääsin, t:14
Eli älä usko ainakaan mihinkään mutuiludiagnooseihin! Kehität vain itsestäni kahta hullumman ihan turhaan.
Mikä sun diagnoosi sitten oli? Siis tuo raivoaminen yms.?
Joku vaativa persoonallisuushäiriö ehkä