Kenestä et pääse irti millään?

Minulla hän on isäni.

Heikki. Kohtasimme aluksi henkisellä tasolla unohtumattomalla tavalla. Kun fyysisyys tuli mukaan, tiesin, etten voi koskaan unohtaa. Kolme vuotta mennyt kaivatessa  ja en ole kyennyt solmimaan uutta suhdetta, en henkisesti, en fyysisesti.

Sari, ihana kiltti naapurintyttö, et unohdu koskaan.

"Työkaveri", itseäni vanhempi mies. Osoitti joskus vuosia sitten kiinnostusta. Jokin kipinä syttyi häntä kohtaan, eikä se suostu sammumaan. Vuosia on kulunut, vuosiin ei nähty. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. En uskalla yrittää lähestyä häntä enää, vaikka joskus ajattelen, että ei ole muuta mahdollisuutta. Haaveilen salaisista rakkauden hetkistä tai ihan vain ystävyydestä hänen kanssaan.

Mulla semmonen omanlaisensa jamppa. Kolme vuotta, vai neljä kestänyt tämä tunne jo. Kyllä se varmaan joskus tästä. Valitettavan sekainen tyyppi, itsetuhoinen ja tuhoisa muillekin. Rakas silti.

Ville. Rakastuin ensisilmäyksellä, niin ei ole koskaan aiemmin tai sen jälkeenkään käynyt. Tuli tunne, että hän on minun "vastakappaleeni". Elämä ei antanut tilaisuutta, mutta vielä kymmenen vuotta myöhemmin ajattelen häntä päivittäin.