Kertokaa hyviä puolia teidän parisuhteestanne?

Paljon rakkautta ja hellyyttä, puhumme paljon. Yhdessä neljä vuotta. Käytetään koiria lenkeillä ja katsotaan dekkareita.

Ei tapella.

Se sitten onkin ainoa hyvä puoli tässä parisuhteessa.

Mies on alusta asti ottanut lapseni omakseen, ja hän on lapselleni hyvin tärkeä (mies on ollut elämässämme 16 vuotta). Nauramme samoille asioille,  meillä on melko samanlaiset lähtökohdat ja perhetausta, arvostamme samoja asioita. Meillä on paljon hyviä yhteisiä ystäviä, joiden kanssa vietämme aikaa, mutta vietämme aikaa toisinaan myös erillämme.

Tykkäämme molemmat luonnossa liikkumisesta, sienestämiestä, marjastamisesta. Rakastamme hyvää ruokaa ja viiniä. Pidämme matkustelusta ja uusien matkojen suunnittelu on ilomme.

Kauheeta, kun en vaan keksi oikein mitään. Lasten kasvatus sujuu suht ok, mies osallistuu siihen kyllä kiitettävästi. Mutta parisuhde ei hänelle ilmeisesti niin merkitse.. On kuulemma tyytyväinen muuten, paitsi seksin vähäisyyteen. Mutta kun ei meillä mitään muuta siis ole, en tiedä mistä niitä haluja repiä? Joku leffa katsotaan ehkä kerran kuussa yhdessä. Sekin kauhean vaikeaa, kun herra haluaa katsoa vaan kauhu- ja väkivaltaleffoja, joista itse en välitä yhtään. 8v yhdessä

No just nyt on hyvä olla, käytiin yhdessä hakemassa viikoksi ruokaa, kokkailtiin ja intoiltiin luomu-omenista (ah! Se maku) ja käytettiin koiraa uimassa.

Kolmekymppiaiä ja pari vuotta oltu :)

Ei ne pitkät parisuhteet koskaan kummosia ole...

Tästä tulee ennätyslyhyt ketju. Lasten kasvatus sujuu hyvin. Hyvä puoli sekin, että vaimolla omat harrastuksensa, eikä ole lainkaan kiinnostunut minusta missään mielessä enää.

Ollaan molemmat perhekeskeisiä. Iltaisin ollaan yleensä aina kotona, ehkä kerran viikossa ollaan yksin jossain muualla. Yhteiset kiinnostuksen kohteet: musiikki, leffat. Samanlainen perhetausta, arvomaailma. Joka ilta jutellaan yhteisistä asioista, muustakin kuin lapsista, suunnitellaan tulevaisuutta, haaveillaan. Isoista asioista sovitaan aina yhdessä. Seksi sujuu loistavasti. Rakastetaan toisiamme paljon.

Yhdessä 16 vuotta, 11 ja 7-vuotiaat lapset.

Vaimo laettoo hyvvee makarooonilaatikkova. Pesee selkän saanassa. Eipä tässä muuta.

Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita. Jutellaan paljon ja kaikesta. Älyttömän ihanaa seksiä, paljon hellyyttä.Yhteinen huumorintaju. Yhdessä kokataan, käydään juoksemassa, katsotaan sarjoja ja leffoja, tavataan ystäviä, matkustellaan (ja suunnitellaan matkoja!). Yhdessä 3,5 vuotta, 35+, ei yhteisiä lapsia (mulla edellisestä liitosta lapset). Ei asuta yhdessä.

rakkaus, luottamus/hyväksyntä/on lupa olla oma itsensä

seksi

yhteinen/jaettu vanhemmuus

yhdessä oltu 23 vuotta (avioliitossa pian 15 vuotta)

Tykätään toisistamme, kerrotaan työ- ja muut ilot ja huolet toisillemme. Nauretaan samoille asioille, puuhataan yhdessä puutarhassa. Annetaan kummallekin myös omaa tilaa, omia harrastuksia. Kummallakin takana pitkä liitto josta aikuiset lapset, nyt yritetään molemmat välttää ne virheet joihin sorruttiin ensimmäisissä liitoissa, puhutaan myös kipeistä asioista. Ja nautitaan toisistamme, kaikin tavoin. Yhdessä viisi vuotta, viisikymppisiä.

Parasta on molemmilla omat rahat! Ei tarvitse tehdä tiliä ostoksistaan tai kantaa vastuuta toisen rahankäytöstä.

Yhdessä tehtiin lapset, ne on jo teinejä. Toinen huomioidaan siten, että vältetäään kävelemästä päälle, jos satutaan samaan huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, kun en vaan keksi oikein mitään. Lasten kasvatus sujuu suht ok, mies osallistuu siihen kyllä kiitettävästi. Mutta parisuhde ei hänelle ilmeisesti niin merkitse.. On kuulemma tyytyväinen muuten, paitsi seksin vähäisyyteen. Mutta kun ei meillä mitään muuta siis ole, en tiedä mistä niitä haluja repiä? Joku leffa katsotaan ehkä kerran kuussa yhdessä. Sekin kauhean vaikeaa, kun herra haluaa katsoa vaan kauhu- ja väkivaltaleffoja, joista itse en välitä yhtään. 8v yhdessä

Aika lailla näin meilläkin. Paitsi että meillä mies on se haluton (viimeisen vuoden aikana ollut kerran seksiä) eikä mies näe asiassa mitään ongelmaa. Oikeastaan meidän parisuhde muistuttaa enemmän kämppäkaveruutta. Ei haleja, ei pusuja, ei yhtään mitään.

Näin kun oikein alkoi miettiä niin ei tämä kivaakaan ole :(

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat perhekeskeisiä. Iltaisin ollaan yleensä aina kotona, ehkä kerran viikossa ollaan yksin jossain muualla. Yhteiset kiinnostuksen kohteet: musiikki, leffat. Samanlainen perhetausta, arvomaailma. Joka ilta jutellaan yhteisistä asioista, muustakin kuin lapsista, suunnitellaan tulevaisuutta, haaveillaan. Isoista asioista sovitaan aina yhdessä. Seksi sujuu loistavasti. Rakastetaan toisiamme paljon.

Yhdessä 16 vuotta, 11 ja 7-vuotiaat lapset.

Jotta ei menisi liialliseksi kehumiseksi, rehellisyyden nimissä on tunnustettava että 4 vuotta sitten tilanne on päinvastainen. Ero ei ollut kaukana. Lasten myötä suhde oli kuivahtanut ja oltiin vaan äiti ja isä. Lopulta nostettiin kissa pöydälle, oli aika päättää jatketaanko yhdessä vai erotaanko. Selvisi että rakkautta on vielä jäljellä, päätettiin panostaa meidän parisuhteeseen täysillä. Puhutaan, järjestetään yhteistä aikaa... Siitä se suhde sitten parani.

Kaikille vinkiksi että älkää tyytykö kylmenneeseen parisuhteeseen, edes lasten vuoksi. Jos vielä rakastat puolisoasi, sano se oikeasti hänelle. Vaadi häneltä kunnon vastaus, mitä tämä tahtoo sinusta. Jos ei tahdo mitään, erotkaa. Jos tahtoo, puhukaa puhukaa puhukaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, kun en vaan keksi oikein mitään. Lasten kasvatus sujuu suht ok, mies osallistuu siihen kyllä kiitettävästi. Mutta parisuhde ei hänelle ilmeisesti niin merkitse.. On kuulemma tyytyväinen muuten, paitsi seksin vähäisyyteen. Mutta kun ei meillä mitään muuta siis ole, en tiedä mistä niitä haluja repiä? Joku leffa katsotaan ehkä kerran kuussa yhdessä. Sekin kauhean vaikeaa, kun herra haluaa katsoa vaan kauhu- ja väkivaltaleffoja, joista itse en välitä yhtään. 8v yhdessä

Aika lailla näin meilläkin. Paitsi että meillä mies on se haluton (viimeisen vuoden aikana ollut kerran seksiä) eikä mies näe asiassa mitään ongelmaa. Oikeastaan meidän parisuhde muistuttaa enemmän kämppäkaveruutta. Ei haleja, ei pusuja, ei yhtään mitään.

Näin kun oikein alkoi miettiä niin ei tämä kivaakaan ole :(

Niin ja yhdessä ollaan oltu 10 vuotta.

Tulee jostain syystä tippa linssiin..

Olemme tunteneet jo kauemmin kuin varsinaisen seurustelun ajan, mutta..

Olemme nykyään asumuserossa. Yhdessä olimme 2 vuotta ennen kuin muutin omaan asuntoon (alkuvuodesta muutin). Mutta jos miettii kokonaisuudessaan suhdettamme, parasta meillä on ollut se, että olemme olemukseltamme ja huumoriltamme ihan samanlaisia. En osaisi kuvitella meitä yhdessä, jos emme hassuttelisi samalla tavalla tai nauraisi samoille asioille.

Hyviä puolia meillä suhteemme 1. vuotena oli se, ettemme riidelleet kovinkaan paljon. Emme hermostuneet mistään pikkuasioista, kuten suhteen lopulla.

Huomioimme toisiamme pienin elein paljon, joka sekin jäi kaiken stressin ja pahan olon takia..

Haaveilimme (ja ehkä edelleenkin välillä) paljon tulevaisuudesta ja se oli ihanaa! Oli kivaa suunnitella kaikkea.

Myös seksi toimi hyvin.

Usein ajattelen ja ahdistun suhteemme huonoista asioista ja tuntuu, että voiko mikään enää koskaan toimia meillä. Tämä aloituksen kysymys sai tajuamaan, että onhan meillä vaikka mitä hyvääkin.

Niin ikävä :(

-Kumpikin saa olla täysin oma itsensä

-Molemmilla on Aspergerin syndrooma (miehellä lievä, mulla vahvempi) joten osaamme ottaa arjen vaikeudet huomioon ja olla kärsivällisiä toistemme kanssa

-Samanlainen huumorintaju ja kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin

-Mies ei väsy kun pälätän tuntikaupalla esim. lentokoneista :D

Samanlainen tausta ja arvomaailma. Ymmärretään toisiamme ja hyvällä tapaa täydennetäänkin olematta kuitenkaan liian erilaisia. Tykätään hyvästä ruoasta, samanlaisista elokuvista ja tv-sarjoista ja penkkiurheilusta. Viihdytään toistemme seurassa ja harvoin ärsyynnytään toisiimme tai tapellaan. Seksi on loistavaa. Samanlaiset toiveet tulevaisuudesta (mm. lapseton elämä). Ja semmosta päivittäistä toisen huomiointia-ei pidetä toista itsestäänselvyytenä. Ollaan myös muista ihmisistä / heidän käytöksestä aina samaa mieltä, eli jos toista ärsyttää henkilö x:n tekemä asia, niin varmasti toistakin. :D

10 v yhdessä ja ollaan kolmekymppisiä.

Rakastamme toisiamme. Huumorintaju ja leffamaku ovat erilaisia, urat ovat eri aloilla, emmekä pahemmin matkustele yhdessä. Riitelemme myös välillä ja olemme molemmat aika jääriä. Silti toisen kanssa on hyvä olla ja kun halaan häntä, tunnen jännää "maagista" rauhaa ja levollisuutta. Tunnen miten stressi lievenee ja tunnen lämpöä ja tietynlaista iloa sisimmässäni, on hyvä ja turvallinen olo. Tämä on asia jota en järjellä osaa selittää, mutta on ollut olemassa jo yli 20 vuotta ja kukaan muu ei ole tätä minulle saanut aikaiseksi. Loogisella perustelulla taasidän puolisoani hyvin vastuuntuntoisena ja älykkäänä. Molemmat osaamme käyttää rahaa säästäväisesti ja siksi yhteiset rahat ja tili onnistuu. Nautimme samasta ruuasta ja musiikista.