Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkääkö muut pitkiä automatkoja?
31.05.2016 |
Se on todella rasittavaa! Kesälomalla pitäisi tehdä kaksi 3-4 tunnin reissua, ja minua ahdistaa jo valmiiks.. Pelkään kolareita, hirviä, auton rikkoontumista ja kaikkea siltä väliltä! Ahdistaa aina kun mies lähtee aamulla töihin D: minulla on todettu paniikkihäiriö, mutta nyt se on pysynyt suht kurissa. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Jos rehellisiä ollaan, niin minua ahdistaa enemmän körötellä kävelyvauhtia ja pysähtyä korttelin välein liikennevaloihin kaiken muun hälinän keskellä keskustassa, kun ajella reipasta vauhtia pitkillä ja isoilla teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan automatkoja, yksi parhaimmista lomista oli kun autoiltiin Puolaan ja takasin, viime kesänä suhattiin etelä-Ranskan maaseudulla. Kertaalleen sitten tuli tästä autoilusta puhe anopin kanssa ja hän kertoi, ettei uskalla ajaa vieraissa paikoissa, kyydissäkin jo pelottaa. Tämä selittääkin sen, miksi hän on useammalla autoreissulla ollut palaamassa kotiin jo heti alkuunsa tai autoilun päätyttyä toteaa puolittain itselleen, että hyvin meni.
Ajan useita kertoja kuussa lähes 400 km yhteen suuntaan, eli edestakaisin 800 km. On matkalla nähty vaikka mitä, älyttömiä ohituksia, itselle tullut muutamatodella läheltä piti -tilannetta, hirviä tienposkessa yms. Pari vuotta sitten juuri samalla reitillä ajettiin kuolon kolari. Sattui vielä, että normaalisti olisin ollut siihen aikaa juuri niillä seuduilla, mutta tuolloin juuri olin liikenteessä päivää aikaisemmin. Eipä se pelkäämällä miksikään tule. Kuolemaan johtavia kolareita kun saattaa sattua ihan lähellä kotia. Tässä oman asuntoni lähellä, parin sadan metrin päässä, oli rattijuoppo ajanut puuhun. Sekin oli puoli tuntia ennen kuin itse ko. paikasta olin menossa, tosin siitä syystä sitten piti mennä eri kautta.
Tuolla maantiellä on kyllä helpompi ajaa kuin kaupungissa, missä pitää olla silmät joka puolella, sitä kun tulee noita muita tienkäyttäjiä ihan mistä sattuu, pyörälijöitä, autoilijoita, jalankulkijoita, mopolijoita ja mitä siellä nyt muitakin on. Väitän muuten, että mopoilijat noudattavat liikennesääntöjä parhaiten ainakin tässä kaupungissa.
Sun pitää itse hypätä rattiin niin pelkääminen unohtuu kun keskittyy ajamiseen. Itsekin etukäteen pelkään hirvikolareita, rattijuoppoja, mutta ratissa ne pelot unohtuu. Ja minullakin paniikkihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää itse hypätä rattiin niin pelkääminen unohtuu kun keskittyy ajamiseen. Itsekin etukäteen pelkään hirvikolareita, rattijuoppoja, mutta ratissa ne pelot unohtuu. Ja minullakin paniikkihäiriö.
Olen ajanutkin, mutta oloa se ei helpota yhtään :D olen ehkä vielä enemmän jännittynyt kuin pelkääjän paikalla ollessa D: tunnen olevani niin monen hengestä vastuussa että jo se pelottaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden kuukaudeksi kiertämään omalla autolla Eurooppaa -eli ei nyt niin hirveästi pelota.
Saksassa kokeillaan miten kovaa tuplaturbomersulla pääsee...
Minäkin pelkään jonkin verran, vaikkei siinä tavallaan mitään järkeä olekaan. Kun mies lähtee autolla jonnekin, sanon yleensä "aja varovasti". Jos ajaa pidemmälle jonnekin, tykkään kun laittaa viestin perille päästyään.
Olen ajatellut, että kuolonkolarit ovat vaan niin kamalia ja rakastan tuota miestä niin paljon, että elämäni hirvein asia olisi menettää hänet. Jollekin sellaista aina sattuu, ja en voi kuin toivoa ettei se osu meidän kohdalle. Tietenkään en toivo sen osuvan yhtään kenenkään kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähden kuukaudeksi kiertämään omalla autolla Eurooppaa -eli ei nyt niin hirveästi pelota.
Saksassa kokeillaan miten kovaa tuplaturbomersulla pääsee...
Yksinkö lähdet?
Alue: Aihe vapaa
En sanoisi että varsinaisesti pelkään, mutta joskus alkaa ahdistaa. Yleensä aiheutan sen itse itselleni kun näen jonkun hirvivaroitusmerkin ja alan lietsomaan hommaa pääni sisällä. Mutta muuten suhtaudun ihan neutraalisti, vaikka se istuminen käykin perseen päälle.