kuinka pitkä selibaatti psyykkisen sairauden kanssa?

Lääkärisi osaa varmasti vastata tähän kysymykseen.

Minä kyllä harrastin mieheni kanssa seksiä, kun olin välillä sairaalasta "lomalla" ahdistushäiriön takia. En kyllä itse sitä tarvinnut ja se tuntui vähän vaikealtakin, mutta halusin että mieheni sai omassa rankassa tilanteessaan vähän mukavuutta. Ei seksi mitään lisähäiriötäkään minulle aiheuttanut, vaan ehkä kuitenkin minullekin sillä tavalla hyvää, että pysyin miehen kanssa henkisesti läheisenä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärisi osaa varmasti vastata tähän kysymykseen.

Luulen, että ap itse osaa vastata kysymykseen paremmin. Lääkärit eivät ole yli-ihmisiä ja näe toisen pään sisälle ja ymmärrä potilaansa henkistä sairautta lähellekään niin kattavasti kuin monet luulevat. He nyt lähinnä pystyvät antamaan vähän palikoita, joilla ihminen voi itse työstää sairauttaan.

Joo kyse ei ole siitä, että seksi tuntuisi psyykkisesti huonolta, päinvastoin. Mutta ehkäisy voi aina pettää ja tälläkin palstalla on esitetty lisääntymistä luvanvaraiseksi. Eli jos psyykkisesti sairaana harrastan seksiä ja ehkäisy pettää enkä halua tehdä aborttia, niin saan muiden ihmisten halveksunnan?

Vierailija kirjoitti:

Joo kyse ei ole siitä, että seksi tuntuisi psyykkisesti huonolta, päinvastoin. Mutta ehkäisy voi aina pettää ja tälläkin palstalla on esitetty lisääntymistä luvanvaraiseksi. Eli jos psyykkisesti sairaana harrastan seksiä ja ehkäisy pettää enkä halua tehdä aborttia, niin saan muiden ihmisten halveksunnan?

Harrastakaa vaan toki seksiä, ottakaa vaikka tuplaehkäisy, jos pelottaa, mutta riski raskautua on kuitenkin aika pieni, jos ehkäisystä hyvin huolehtii.

Kysy lääkäriltäs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärisi osaa varmasti vastata tähän kysymykseen.

Luulen, että ap itse osaa vastata kysymykseen paremmin. Lääkärit eivät ole yli-ihmisiä ja näe toisen pään sisälle ja ymmärrä potilaansa henkistä sairautta lähellekään niin kattavasti kuin monet luulevat. He nyt lähinnä pystyvät antamaan vähän palikoita, joilla ihminen voi itse työstää sairauttaan.

Mutta lääkäri osaa kertoa tietämättömälle ap:lle sen, ettei psyykkinen sairaus ja siitä toipuminen vaadi selibaattia, ellei potilas itse päätä asiaa niin. Sairastan itse psyykkistä sairautta enkä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että minun pitäisi olla sen takia selibaatissa. Kerrassaan omituinen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyse ei ole siitä, että seksi tuntuisi psyykkisesti huonolta, päinvastoin. Mutta ehkäisy voi aina pettää ja tälläkin palstalla on esitetty lisääntymistä luvanvaraiseksi. Eli jos psyykkisesti sairaana harrastan seksiä ja ehkäisy pettää enkä halua tehdä aborttia, niin saan muiden ihmisten halveksunnan?

Harrastakaa vaan toki seksiä, ottakaa vaikka tuplaehkäisy, jos pelottaa, mutta riski raskautua on kuitenkin aika pieni, jos ehkäisystä hyvin huolehtii.

Pienihän se riski on, mutta silti olemassa. Ihmiset jotka kannattavat ns luvanvaraista lisääntymistä yrittävät pakottaa ihmisiä joko aborttiin tai selibaattiin. Eli koska en aborttia tee, niin ilmeisesti minun pitäisi olla selibaatissa, ettei olisi pienintäkään mahdollisuutta siihen, että joku voisi sanoa, että miten ihmeessä tässä tilanteessa hankin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärisi osaa varmasti vastata tähän kysymykseen.

Luulen, että ap itse osaa vastata kysymykseen paremmin. Lääkärit eivät ole yli-ihmisiä ja näe toisen pään sisälle ja ymmärrä potilaansa henkistä sairautta lähellekään niin kattavasti kuin monet luulevat. He nyt lähinnä pystyvät antamaan vähän palikoita, joilla ihminen voi itse työstää sairauttaan.

Mutta lääkäri osaa kertoa tietämättömälle ap:lle sen, ettei psyykkinen sairaus ja siitä toipuminen vaadi selibaattia, ellei potilas itse päätä asiaa niin. Sairastan itse psyykkistä sairautta enkä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että minun pitäisi olla sen takia selibaatissa. Kerrassaan omituinen ajatus.

Hyvä pointti! Tarkoitin kommentillani lähinnä sitä, että monet tuntuvat ajattelevan, että lääkärit pystyvät jotenkin hoitamaan henkisesti sairastuneen kokonaan ja vastuu on kokonaan lääkäreillä. Olen itse ollut henkisesti sairastunut ja minusta tuntui, että sairaudesta toipuminen oli oma tehtäväni, johon sain sairaalahoidosta, lääkkeistä ja psykologisista keskusteluista vähän apua.