Mies tietää, että...

sotkuinen koti saa minut paniikin valtaan, saa minut tuntemaan itsenikin likaiseksi ja saa minut jopa pahimmassa tapauksessa karkaamaan kotoa jonnekin muualle, mutta aina se vaan sotkee ympäriinsä, eikä pidä huolta, että asunto olisi edes asuttavassa kunnossa (lattiat imuroitu, keittiö siisti ja pyykit pesty...edes vähimmäisvaatimuksena). Ei edes sen jälkeen, kun olen tehnyt monen tunnin työn kodin siisteyden eteen. Viimeistään jo seuraavana päivänä alkaa hutilointi, tavarat ei löydä paikoillaan, likaisia astioita ja vaatteita siellä täällä yms. Vessaa tuo mies ei ole pessyt ikinä koko suhteemme aikana. Sitten vasta kun itkua tihrustan kaiken kaaoksen keskellä, alkaa imuroimaan. Ikinä ei tee mitään oma-aloitteisesti. Näkee sotkut, mutta sotkee lisää sen sijaan että siivoisi entiset sotkut pois alta. On ollut tilanteita, että keittiöön ei mahdu kokkaamaan, kun kaapeista on pöytätasoille eksynyt tiskien lisäksi jos jonkinlaista ruoka-ainetta, mun on vaan pitänyt ensin siirtää kaikki alta pois ennen kuin kokkaaminen voi alkaa. Musta tuntuu ettei se oikeasti välitä mun viihtyvyydestä ja että se ehkä jollain tasolla haluaa olla mulle ilkeä ja rangaista mua jostakin. Ei kai kukaan voi olla noin suurpiirteinen? Olen kokeillut viikkojen siivoamattomuutta, tulos on ollut laihahko. Edes roskat ei löydä ovesta ulos...Voiko rakkaus kuihtua toisen sikailun takia? Oli varmaan sekava teksti, mutta nyt vähän helpotti. P.S. Molemmat käydään töissä, mutta silti päävastuu siivoamisesta on minulla (ja siivoan töissäkin!). Voimat kortilla.