Onko masentuneilla ihmisillä joku tietty luonteenpiirre tai puute elämänhallinnassa?

Ihmisen keho reagoi kortisoliin, jota stressi aiheuttaa. Tutkimusten mukaan äidin raskauden aikainen kortisolimäärä kehossa vaikuttaa syntyvän lapsen stressinsietokykyyn. Stressi on kehon luontainen reaktio, joka ei ole tahdonalainen, vaikkakin sitä voi oppia osin hallitsemaan tahdonalaisin keinoin. Stressi aiheuttaa kortisolitason nousua ja sitä myötä myös kehon tulehdusalttiuden nousua, sekä syö aivojen serotoniinivarastoja. Masennus johtuu pitkälti ongelmista serotoniinin tuotannossa tai eri toten sen takaisin otossa, eli aivojen aineemvaihdunnassa. Tavallaan mielihyvää ja tyytyväisyyttä tuottava polttoaine ei kulje aivoissa niinkuin pitäisi, mistä syntyy masennus. Tutkimusten mukaan stressi-ja kortisolitasoilla on yhteys masennukseen. Joidenkin tutkimusten mukaan myös masennusta tulisi pitää merkkinä, että jotain on muutettava elämässä, että se on kehon keino kertoa, että ihmisen elämä on liian kuluttavaa. Yhteiskuntamme on rakennettu suorituskeskeiseksi, suorittavan kansalaisen mittarin mukaan. Moni tunnollinen mutta herkkä ihminen jatkaa suorittamista, vaikka se ei olisi heille luontainen tapa elää. Tuo suorittaminen aiheuttaa ylikuormittumista, mikä voi johtaa masennukseen. Yhteiskuntamme ei tunnista tarpeeksi hyvin erilaisia ihmistyyppejä, vaan toisten luontaiset reaktiot nykyelämän toimimattomuuteen nähdään vain sairauksina, joista tulee parantua lääkkein, vaikka ensisijainen ongelma on se että järjestelmämme on liian vaativa. Stressivapaassa ympäristössä moni masennus jäisi puhkeamatta.

Osalla se tulee pitkäkestoisen tai posttraumaattisen stressin jälkeen, suurista elämänmuutoksista, persoonallisuushäiriöstä tai neurologisesta poikkeamasta, aivokemioiden epätasapainosta liiallisen alkoholin käytön takia...

Osa masentuu, koska ei osaa kohdata pieniä vastoinkäymisiä?

Tutkimusten mukaan masennukseen taipuvaiset ovat luovia ihmisiä, joilla on vahva tarve perfektionismiin. Yleensä siis ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä.

Masennusta aiheuttaa monenlaiset asiat, ei ole yhtä ja ainoaa syytä. Aivokemia, lapsuuden kokemukset, vakavat elämänkriisit, neurologiset sairaudet, perintötekijät...

Masentuneilla on hyvin erilaisia luonteita. Osa on aggressiivisia ja lyhytpinnaisia, toiset apaattisia seiniin tuijottelijoita ja kaikkea siltä väliltä.

Joten teoriasi on - anteeksi suora puhe - perseestä, ap.

Masennus itsessään voi aiheuttaa monenlaista, ja keskeisesti siihen liittyy kyvyttömyys nähdä elämässä ja ympäristössä positiivisia asioita. Sehän se on jopa aivan masennuksen määritelmässä, ap. Joten toki, siinä mielessä masentuneilla on "suhteellisuuden tajun puutetta ja negatiivista elämänasennetta". Sanoisin jopa, että "no shit, Sherlock!"

Mutta se on siis seurausta masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan masennukseen taipuvaiset ovat luovia ihmisiä, joilla on vahva tarve perfektionismiin. Yleensä siis ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä.

Linkkiä näihin tutkimuksiin?

Itse voisin sanoa, että minulla on yleisesti elämänhallinta erittäin hyvin käsissä. Pystyn ajattelemaan laajaa kuvaa, suunnittelemaan kauas ja fikusti, punnitsemaan riskejä ja tekemään valintoja. Olen pärjännyt pinnallisesti katsoen elämässäni ihan hyvin. Pystyn myös näkemään asiat positiivisessa valossa ja kauneutta arkisissa asioissa.

Mutta olen myös kärsinyt toistuvasta masennuksesta niin kauan kuin muistan, ja kun taas masennun, nuo asiat katoavat. Masennus ei siis automaattisesti johdu noiden ominaisuuksien puutteesta ihmisessä, vaan masennus aiheuttaa niiden puutetta. Masennus taas voi johtua useista eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Masennusta aiheuttaa monenlaiset asiat, ei ole yhtä ja ainoaa syytä. Aivokemia, lapsuuden kokemukset, vakavat elämänkriisit, neurologiset sairaudet, perintötekijät...

Masentuneilla on hyvin erilaisia luonteita. Osa on aggressiivisia ja lyhytpinnaisia, toiset apaattisia seiniin tuijottelijoita ja kaikkea siltä väliltä.

Joten teoriasi on - anteeksi suora puhe - perseestä, ap.

Masennus itsessään voi aiheuttaa monenlaista, ja keskeisesti siihen liittyy kyvyttömyys nähdä elämässä ja ympäristössä positiivisia asioita. Sehän se on jopa aivan masennuksen määritelmässä, ap. Joten toki, siinä mielessä masentuneilla on "suhteellisuuden tajun puutetta ja negatiivista elämänasennetta". Sanoisin jopa, että "no shit, Sherlock!"

Mutta se on siis seurausta masennuksesta.

Toisaalta tämä saattaa näkyä jo siinä vaiheessa, kun masentunut pystyy muuten pitämään sairautensa salassa, jolloin ulkopuolinen näkee ensin negatiivisen asenteen sun muut, ja vasta myöhemmin kuulee (jos kuulee) henkilön sairastavan masennusta.

Just luin pitkän tekstin aiheesta, väitti että masennukseen taipuvaiset ovat realistisempia kuin onnellisemmat ihmiset.

Jaa-a. Itse ainakin olen vaativa itseäni kohtaan, ja itsetuntoni on huono. Piiskasin liikaa itseäni töissä, en ollut koskaan tyytyväinen. (Vaikka loppujen lopuksi suoriuduin työstäni ihan yhtä hyvin  kuin muutkin.) Tästä seurasi uupuminen ja masentuminen. Eli itselläni ainakin vaativuus, liika itsekriittisyys, tunnollisuus, huono itsetunto ovat avainsanoja masentumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan masennukseen taipuvaiset ovat luovia ihmisiä, joilla on vahva tarve perfektionismiin. Yleensä siis ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä.

Linkkiä näihin tutkimuksiin?

No esimerkiksi tässä:

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articl…

"

Masennustiloilla ja masennusalttiudella on sairausolemuksensa ohella myös toinen puoli. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että masennusalttiuteen liittyy usein myös monimuotoinen luovuus. Huomattava osa lahjakkaista kirjailijoista ja runoilijoista on läpikäynyt vakavan masennuksen tai kärsii toistuvista masennustiloista (Ludwig 1992, Slaby 1992). Noin viidesosa tunnetuimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista on ollut sairaalahoidossa vakavan masennustilan vuoksi, kun ainoastaan 1–2 % koko aikuisväestöstä joutuu tästä syystä psykiatriseen sairaalahoitoon (Jamison 1989). Vastaavasti lähes 40 % huomattavan kirjallisuuspalkinnon saaneista brittiläisistä kirjailijoista on ollut masennuksen vuoksi psykiatrisessa hoidossa (Jamison 1989). Vakavaa masennusalttiutta ilmenee keskimääräistä enemmän myös muiden luovien taiteilijoiden keskuudessa. Lukuisat tunnetut taidemaalarit ja muusikot ovat kärsineet vakavista masennustiloista–mainittakoon vaikkapa Vincent van Gogh, Georg Friedrich Händel ja Jimi Hendrix. Myös monet tunnetut poliitikot ovat kärsineet toistuvista vakavista masennustiloista, mm. Oliver Cromwell, Abraham Lincoln, Theodore Roosevelt ja Winston Churchill (Slaby 1992).

Poikkeukselliseen luovuuteen liittyy ilmeisesti myös keskimääräistä suurempi itsemurha-alttius (Slaby 1992). Jack London, Virginia Woolf, Jim Morrison ja Jackson Pollock päätyivät itsemurhaan. Abraham Lincoln piti mukanaan aina pistoolia voidakseen ampua itsensä, jos ei enää kestäisi elämää. Marcel Proust totesi, että ainoastaan tieto itsemurhan mahdollisuudesta sai hänet kestämään vaikeat masennusvaiheensa. Luovien kirjailijoiden ja taiteilijoiden alttius alkoholisoitua on omalta osaltaan myös osoitus masennusalttiuden ja luovuuden välisestä yhteydestä. Valtaosa yhdysvaltalaisista Nobel-kirjailijoista on ollut vakavasti alkoholisoituneita (Goodwin ja Jamison 1992, Goodwin 1992)."

ohiksena 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennusta aiheuttaa monenlaiset asiat, ei ole yhtä ja ainoaa syytä. Aivokemia, lapsuuden kokemukset, vakavat elämänkriisit, neurologiset sairaudet, perintötekijät...

Masentuneilla on hyvin erilaisia luonteita. Osa on aggressiivisia ja lyhytpinnaisia, toiset apaattisia seiniin tuijottelijoita ja kaikkea siltä väliltä.

Joten teoriasi on - anteeksi suora puhe - perseestä, ap.

Masennus itsessään voi aiheuttaa monenlaista, ja keskeisesti siihen liittyy kyvyttömyys nähdä elämässä ja ympäristössä positiivisia asioita. Sehän se on jopa aivan masennuksen määritelmässä, ap. Joten toki, siinä mielessä masentuneilla on "suhteellisuuden tajun puutetta ja negatiivista elämänasennetta". Sanoisin jopa, että "no shit, Sherlock!"

Mutta se on siis seurausta masennuksesta.

Toisaalta tämä saattaa näkyä jo siinä vaiheessa, kun masentunut pystyy muuten pitämään sairautensa salassa, jolloin ulkopuolinen näkee ensin negatiivisen asenteen sun muut, ja vasta myöhemmin kuulee (jos kuulee) henkilön sairastavan masennusta.

totta tämäkin.

4

Minulla masennus oli kyvyttömyyttä sallia itselleen negatiivisia tunteita. Kun opin kaivamaan ne negatiiviset tunteet esiin, masennustaipumus katosi. Nyt tuskin koskaan enää masennun, mutta jo niin käy, asetun omiin oloihini miettimään mikä asia suututtaa / minun yli on kävelty, enkä anna itseni reagoida siihen. Kas kun kiukku, suuttumus, viha on ihmiselle tarpellisia tunteita että hän huomaa milloin hänen rajojaan ei kunnioiteta tai milloin hän kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Kun tällainen asia aiheuttaa kiukun tai suuttumuksen tunteen, tunne-energia ei katoa sillä että sen tukahduttaa, vaan siitä sitten seuraa ahdistusta, masennusta. Näin mulla. Jollain toisella voi olla vaikka hormonaalista tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulla masennus oli kyvyttömyyttä sallia itselleen negatiivisia tunteita. Kun opin kaivamaan ne negatiiviset tunteet esiin, masennustaipumus katosi. Nyt tuskin koskaan enää masennun, mutta jo niin käy, asetun omiin oloihini miettimään mikä asia suututtaa / minun yli on kävelty, enkä anna itseni reagoida siihen. Kas kun kiukku, suuttumus, viha on ihmiselle tarpellisia tunteita että hän huomaa milloin hänen rajojaan ei kunnioiteta tai milloin hän kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Kun tällainen asia aiheuttaa kiukun tai suuttumuksen tunteen, tunne-energia ei katoa sillä että sen tukahduttaa, vaan siitä sitten seuraa ahdistusta, masennusta. Näin mulla. Jollain toisella voi olla vaikka hormonaalista tms.

Usein masennuksen taustalta löytyy tukahdutettua vihaa. Viha on tunne joka pitää sallia itselleen, itse asiassa se voi olla hyvin energisoiva tunne myös, mutta se pitää kanavoida niin ettei tietenkään vahingoita muita ihmisiä. Suomessa varmaan masennusta ruokkii se, ettei varsinkaan aggression ja vihan tunteiden ilmaisu ole kovin hyväksyttyä, ainakaan aikuisten maailmassa. Ainoa poikkeus on jos henkilö on kännissä, silloin voi ilmaista itseään vapaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan masennukseen taipuvaiset ovat luovia ihmisiä, joilla on vahva tarve perfektionismiin. Yleensä siis ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä.

Linkkiä näihin tutkimuksiin?

Masennus on eräänlaista itseinhoa, joten perfektionistin itsetunnolle voi olla kova pala kun ei saavuta mahdollisesti epärealistinsen korkeaa tasoa siitä huolimatta että on raatanut niska limassa vuosia. 

Näitä tapauksia tunnen itse useamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan masennukseen taipuvaiset ovat luovia ihmisiä, joilla on vahva tarve perfektionismiin. Yleensä siis ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä.

Linkkiä näihin tutkimuksiin?

Masennus on eräänlaista itseinhoa, joten perfektionistin itsetunnolle voi olla kova pala kun ei saavuta mahdollisesti epärealistinsen korkeaa tasoa siitä huolimatta että on raatanut niska limassa vuosia. 

Näitä tapauksia tunnen itse useamman.

Ihan kuule kliinisen psykologian kurssimatskua siteerasin, että turha alapeukuttaa. Tai no saahan sitä :D Ei se netti peukutuksesta kulu :D

Mun masennus johtuu kroonisista kivuista ja unettomuudesta. Lisäksi olen ollut liian tunnollinen ja tehokas kaikessa mitä olen tehnyt ja se on vienyt kaikki voimat. Mulle höllääminen ja laiskottelu on täysin vierasta ja olenkin nyt terapiassa opetellut sitä ihan luvan kanssa. Teen vain pakollisen ja yritän löysäillä ainakin tunnin päivässä. Vaikeaa on!

Ei sentään vihaa eikä itseinhoa mutta tunnetta siitä ettei ole tarpeeksi hyvä jos ei aina tee vähintään 110%. Periaatteessa olen hyvin onnellinen elämässäni eikä kukaan vaadi minulta (paitsi minä itse) ylisuorittamista.

En tiedä kumpi tuli ensin, masennus vai elämänhallinnan puute.