Onko isäni käyttänyt minua hyväksi lapsena?

Olen 21-vuotias naisenalku. Mieltäni on viime aikoina alkanut kovasti painaa epäilyt isästäni, että hän olisi tehnyt minulle seksuaalista pahaa ollessani pieni lapsi, noin 4-5 vuotias. Faktana on äitini kertoma tarina, jolloin olimme olleet koko perhe saunomassa, ja äiti oli ottanut lapsia vuorotellen saunasta pesuhuoneeseen pesulle. Jäin isäni kanssa viimeisiksi saunaan. Kun äiti kurkotti minua lauteilta alas, itkin, mutta en kertonut syytä. Kun hän pesi minua, hän huomasi sisäreisissäni pieniä sormenpään kokoisia mustelmia ja pestessään alapäätäni olin alkanut itkeä kovempaa, "ei äiti sieltä, sattuu". Minä itse en muista tapahtumaa, mutta olen lukenut, että ihmismieli voi sulkea erittäin traumaattiset tapahtumat ulkopuolelleen suojausmekanismina. Saunomisen jälkeen äiti oli kysynyt isältäni "et kai vaan ole tehnyt jotakin tuolle tytölle?!" ja isän koko kasvot olivat synkkyneet, hän ei ensin saanut sanottua mitään mutta sitten kiisti rajusti. Vielä seuraavana aamunakin kysyi, että miten äiti on voinut kuvitellakaan hänestä sellaista. Isä oli avioliitossa narsistinen ja erittäin väkivaltainen äitiäni kohtaan. Äiti on kertonut nähneensä tuon saman synkän ilmeen isäni kasvoilla vain toisen kerran, silloin, kun hän meni isän luo autotalliin ennen avioeroa ja sanoi "vaikka et ole ikinä myöntänyt väkivaltaa, minä annan sen sinulle anteeksi itseni takia". Äidistäni näytti, että vaikka isä ei vastannut suullaan yhtään mitään, kasvoillaan hän myönsi kaiken. Olen saanut ehkä 6-7. luokkalaisena ensimmäiset traumakohtaukset isäni kylpparissä, katsoessani peilistä pimeää saunan lasiovea. Niitä on tullut siitä lähtien säännöllisesti ja olen jutellut niistä yläasteella psykologin kanssa. Nämä kohtaukset ovat olleet siis ruumiista irtautumisia. Aluksi niitä sattui kauan aikaa pelkästään isäni kylppärissä, mutta nykyisin tunnen olevani niin epätasapainoinen ja rikkinäinen että niitä tulee missä vain. Olen alkanut hankkimaan itselleni ammattiapua ja minulle olisi kuulemma tosi hyvä päästä psykoterapiaan. Vappuaattona kirjoitin isälleni viestin että tiedän mitä olet tehnyt minulle pienenä saunassa. Vastaus oli luokkaa "äitisi on manipuloinut sinua, jutussa ei ole mitään todellisuuspohjaa, kuinka edes kehtaat syyttää minua tällaisesta". Reaktio oli sama reipas neljä vuotta sitten kun yritin puhua isälleni tästä. Asia jäi sitten sikseen. Nyt tahtoisin vain ottaa isääni etäisyyttä jotta hän ei yritä sumuttaa päätäni ja keskittyä pelkästään omaan hyvinvointiini. Mutta mistä tiedän onko tämä oikeasti totta, kun olin pieni enkä muista? Olen aina jotenkin pelännyt isääni. Minusta tuntuu että en voi olla täysin väärässäkään. Nykyisin tuntuu että myös seksuaalisuuteni on vääristynyt, nautin pelkästään seksistä jossa minua satutetaan, alistetaan ja kohdellaan kaltoin.