Onko se siinä sitten, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksia tai harrastusia?

Eiköhän sun elämä ole jo aikalailla ohi muutenkin, pysy vaan perheesi kanssa ne muutamat vuodet mitä sulla on elämää jäljellä

On . Teette sopimuksen että vuorotellen toinen määrää kohteen, siitä saattaa se toinenkin innostua samaan uudelleen! Tai keksitte uutta yhdessä : esim luontoaihe kaupungissa , kaupunkimaiset olosuhteet luonnossa , tai ulkomailla se luonto / kaupunki.

Eipä kuulosta elämältä tuollainen, että tv on koko elämä. Minä ainakin haluan, että puolisoni tekee kanssani asioita - sellaiseksi koen elämänkumppanin, käy kanssani vaikka pyöräilemässä tai elokuvissa, ei pelkästään sitä että istutaan kotona tekemättä mitään. Toisaalta mikäs siinä, jos molemmat nauttivat vain kotona olemisesta ja tv:n katselusta, mutta itse ainakin haluan kumppanin joka ELÄÄ kanssani. Toki molemmilla voi olla omat ystävät ja omaa aikaa yms yms, mutta on mielestäni mukavaa, jos kumppaninsa kanssa voi tehdä elämässä muutakin kuin nukkua vierekkäin.

Onko puolisosi väsynyt? Onko teillä pieniä lapsia? Jos lapset on vielä leikki-iässä, on vaan hyvin järkevää, että toinen on näiden kanssa pihalla ja toinen vanhemmista saa sen ajan olla sisällä. Me ainakin miehen kanssa tehdään juuri niin, että jaetaan ne vuorot mitä toinen ulkoiluttaa lapsia ja toinen saa sen hetken hermolepoa.

Eikö sulla ole kavereita joiden kanssa mennä retkille? Tai miksi et halua mennä kaupunkilomille ja ravintoloihin vaikka puolisosi nauttiisi niistä? Et voi vaatia kumppania ihan vaan sun mieliksi tekemään sen päivätyön ja lastenhoidon lisäksi asioita, joista hän ei nauti ja jotka tuntuvat hänestä vain suoritukselta. Ei hänkään voi vaatia niitä sulta. Se vaan ei toimi.

Itse en näe tossa mitään ongelmaa. Normaali parisuhde jossa on kaksi erillistä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kuulosta elämältä tuollainen, että tv on koko elämä. Minä ainakin haluan, että puolisoni tekee kanssani asioita - sellaiseksi koen elämänkumppanin, käy kanssani vaikka pyöräilemässä tai elokuvissa, ei pelkästään sitä että istutaan kotona tekemättä mitään. Toisaalta mikäs siinä, jos molemmat nauttivat vain kotona olemisesta ja tv:n katselusta, mutta itse ainakin haluan kumppanin joka ELÄÄ kanssani. Toki molemmilla voi olla omat ystävät ja omaa aikaa yms yms, mutta on mielestäni mukavaa, jos kumppaninsa kanssa voi tehdä elämässä muutakin kuin nukkua vierekkäin.

Lisäisin vielä, ettei minulla ja puolisollanikaan ole yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteet ovat osittain samat.Hän harrastaa uintia, joten käyn välillä uimassa hänen kanssaan - mukavaa vaihtelua, vaikken uimassa jaksaisikaan monesti viikossa käydä. Itse käyn paljon juoksemassa tai kävelylenkillä, ja hän tulee aina välillä mukaan, vaikkei se ehkä hänen suurin kiinnostuksensa olekkaan. Elokuvia käydään katsomassa vähän tekniikalla "tänään kauhuelokuva kun sä tykkäät niistä, ens kerralla mä päätän elokuvan". Tulee erilaisia kokemuksia, kun tykätään erilaisista jutuista (eikä kumpikaan koe toisen harrastuksia/kiinnostuksen kohteita huonoina tai vahvasti epäkiinnostavina, vaan vaihteluna). Jääkiekkoa en ole koskaan seurannut, mutta välillä menen katsomaan jääkiekkoa hänen seurakseen ja joka kerta on ollut kivaa :)

Kyllä suhde voi onnistua, vaikkei olisikaan yhteisiä harrastuksia. Sitten en tiedä voiko juttu onnistua, jos toinen ei oikeasti halua tehdä paljoa muuta kuin van istua tv:n ääressä eikä edes halua kokeilla mitään uutta.

Minulle yhteiset harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat tärkeitä. En voisi ottaa kumppanikseni ihmistä, joka ei nauttisi lukemisesta, elokuvista, taidenäyttelyistä, hyvästä ruoasta, seksistä...

Meillä ei ole mitään yhteistä ja suhde vetelee viimeisiä. Mies mankuu yhteistä tekemistä, mutta käytännössä ei halua mitään tehdä. Jos joskus ulos eksytään, niin siitä tulee hirveä riita.