Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuudesta ja viiltelystä kärsivä nuori
19.04.2016 |
Voiko ahdistuneisuudesta ja viiltelystä kärsivä nuori saada ammattiapua ongelmiinsa, ilman että hänen vanhemmilleen kerrotaan nuoren ongelmista?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Nuorihan voi hakeutua vaikka oman koulunsa terveydenhoitajalle tai koulupsykologille juttelemaan näistä jutuista. Mielestäni jutut ovat tällöin ihan kahdenkeskisiä. Minusta olisi kuitenkin hyvä että vanhempasikin tietäisivät ongelmistasi. Kannattaa miettiä miksi et voisi kertoa heille.
Eikö heillä ole velvollisuutta kertoa nuoren vanhemmille, jos nuori satuttaa itseään? Mun mielestä heillä on. En tosin ole varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat suutarit teroittavat veitsiä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko ahdistuneisuudesta ja viiltelystä kärsivä nuori saada ammattiapua ongelmiinsa, ilman että hänen vanhemmilleen kerrotaan nuoren ongelmista?
Luultavasti ei, koska vanhemmille on kerrottava jos lapsi on vaarassa. Ahdistus, viilteleminen ja muut mielenterveyden oireilut eivät ole pikkujuttuja. Oma lapsemme on nuorisopsykiatrisen poliklinikan asiakas ja siitä on ollut paljon apua koko perheellemme.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suutarit teroittavat veitsiä.
Olenko jotenkin tyhmä kun en ymmärrä tätä viestiä? Vai onko tämä todella vaan joku mitään tarkoittamaton kommentti?
Ota yhteys paikkakuntanne nuorisoasemalle. Miksi et halua vanhempiesi tietävän pahasta olostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille kerrotaan vasta siinä vaiheessa, jos koulupsykologi tai -lääkäri katsoo, että nuori voi vahingoittaa itseään vakavasti. Olla itsetuhoinen.
Oma nuoreni kävi koulupsykologilla vuosia, eikä minulle hiiskuttu näistä käynneistä sanaakaan. Vain se mitä nuori itse kertoi. Kerran sain koululääkäriltä puhelun, kun nuori oli satuttanut itseään.
Koen että nuoreni nuoruus meni täysin hukkaan, kun häntä ei ohjattu koululta kunnon terapiaan. Vasta kun nuori itse halusi hoitoon, hän sai lähetteen arviointiin. Mennyt monta vuotta hukkaan. Perusteena se, ettei nuori ollut tarpeeksi sairas pakkohoitoon.
Joo kyllä ammatti-ihmisillä on vaitiolovelvollisuus. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskaan toimi niin, sillä mikäli lapsi on vaaraksi itselleen, heillä on velvollisuus kertoa. Ymmärrän kyllä, miksi et halua vanhempiesi tietävän, koska olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta trust me, ongelmat kasautuvat ja muuttuvat entistä isommiksi ja vanhemmat saavat tietää joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä ammatti-ihmisillä on vaitiolovelvollisuus. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskaan toimi niin, sillä mikäli lapsi on vaaraksi itselleen, heillä on velvollisuus kertoa. Ymmärrän kyllä, miksi et halua vanhempiesi tietävän, koska olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta trust me, ongelmat kasautuvat ja muuttuvat entistä isommiksi ja vanhemmat saavat tietää joka tapauksessa.
Entä jos ko. nuori ei viiltele enää, onko vanhemmille tässä tapauksessa kerrottava?
Nuorihan voi hakeutua vaikka oman koulunsa terveydenhoitajalle tai koulupsykologille juttelemaan näistä jutuista. Mielestäni jutut ovat tällöin ihan kahdenkeskisiä. Minusta olisi kuitenkin hyvä että vanhempasikin tietäisivät ongelmistasi. Kannattaa miettiä miksi et voisi kertoa heille.