Mistä elämänvaiheesta tai hetkestä ette uskoneet selviävänne
Kommentit (14)
Juuri tästä hetkestä. Tiedän mitä pitää tehdä mutta olen liian pelkuri ottamaan sitä harppausta.
Syömishäiriö
Tosin nyt musta tuntuu etten selviä tästä vaiheesta.
Niitä on paljon.t.ammattivalittaja
Lapseni syntyi sydänvikaisena ja joutui olemaan ensimmäiset kuukaudet sairaalassa leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden takia. Juuri kotiuduttuamme isäni sai diagnoosin äkillisesti levinneestä syövästä, ja muutaman kuukauden elinaikaa (hän eli lopulta puolitoista vuotta, mutta ennuste oli tyly). Kaiken tämän stressin keskellä muutimme toiselle paikkakunnalle ja mieheni joutui kesken pakkaamisen sairauskojtauksen takia sairaalaan.
Siinä kun katsoin ambulanssin takavaloja 5kk vauva kainalossa muuttolaatikoiden keskellä enkä voinut vanhempia soittaa apuun koska äiti hoiti isää kotona oli olo kieltämättä aika avuton.
Onneksi ystävät tulivat pakkaamaan kotimme ja mieheni toipui hyvin. Vauva on jo reipas eskarilainen :)
Ainoa mistä nyt vasta alan päästä yli on isän kuolema, joka kaiken muun tohinan jälkimainingeissa jäi käsittelemättä..
Olin tuttavaperheellä jonkun aikaa putkiremonttia paossa. Perheen äiti pyysi hakemaan jotain teinitytön huoneesta (tiesimme että hän on kotona). Koputin eikä kukaan vastannut, joten avasin oven. Tyttö retkotti lattialla kuolleena. Lääke-itsemurha. Sitä näkyä en unohda koskaan, kummittelee vieläkin mielessä.
Lapsen kuolema. Olen selviytymisen tiellä. En tiedä mitä tulee tapahtumaan, vajoanko vai nousenko. Elän vain arkea eteenpäin pikkuhiljaa ..
koulukiusaamisesta.
Olin kiusattu koko kouluajan.
Enkä kyllä ole vieläkään päässyt siitä kokonaan yli.
Avopuoliso itsemurhayritykset.Kaks kertaa piti yrittää ennen kuin sai kunnolla hoitoa.Palasi puolen vuoden sairasloman jälkeen takaisin töihin ja nyt kaikki näyttää hyvältä.Kyllähän sitä pakosti miettii uusiko sairaus joskus...
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö
Tosin nyt musta tuntuu etten selviä tästä vaiheesta.
Kyllä sinä selviät ;)
Sinua autetaan, kunhan otat avun vastaan.
Toivottavasti sinulla on läheisiä, joilta saat tukea.
Tsemppiä ja voimia rakas muru 💛
Erikoisammattitutkinnon suorittamisesta.
Opiskelin työn ohessa omalla ajalla.
Valtavasti kirjallista tekemistä. Työvuoroista helposti yli puolet iltavuoroja. Haittasi tekemistä ja nukkumaan menoajat venyy, josta taas seuraa väsymystä.
Näyttöjä oli neljä. Huh, opettaja seurasi vieressä työskentelyä. Lisäksi oli työkaveri arvioijat.
Tammikuussa oli viimeiset kaksi näyttöä.
Todistus tuli aikanaan ja sain koulun luokkaan, wau 😃
Tsemppiä 😄
Sinäkin voit onnistua ;)
Ennemmin niin, jotkut luulevat ettei selviydy, ehkä ihminen voi menehtyä häpeään, häpeäkin on paljolti toisten määrittämää. Tarkemmin kun miettii, se on henkilökohtaista miten kukin sen ymmärtää.
Oman vakavan sairauden toteaminen. Kun piti ajatella että miten lapset pärjää jos kuolen, pienin varsinkin joka on tosi kiinni minussa. Muutenkin hirveä ahdistus ja pelko. Alkuvaihe oli vaikein kun ei tiennyt mitä tapahtuu. Eihän sitä vieläkään tiedä, mutta olen oppinut ajattelemaan että päivä kerallaan tässä muutenkin eletään eikä huomisesta tiedä kukaan.
Puolison äkillinen kuolema. Meinasi mennä itselläkin henki surressa, mutta nyt on jo kuusi vuotta takana. Olen uusissa naimisissa ja tehnyt lapsenkin sen jälkeen.
Kissan kuolema