Lue keskustelun säännöt.
Kestätkö kaverin menestymistä vai iskeekö kateus?
09.04.2016 |
Otetaan esimerkkitilanne. Sinä ja kaksi parasta kaveriasi olette ylipainoisia ja epäsosiaalisia, mutta saatte toisistanne vertaistukea ja vietätte kivaa aikaa keskenänne piittaamatta muista. Yllättäen yksi teistä alkaa laihduttaa ja käymään kuntosalilla. Sinä ja toinen kaveri olette vielä ylipainoisia kun kaveriporukasta yksi on yhtäkkiä normaalipainoinen ja hänellä on urheilullinen vartalo. Hän ehkä löytää uusia kavereita salilta ja muuttuu sosiaalisemmaksi, muttei kuitenkaan hylkää teidän kolmen tiimiä kokonaan.
Mikä on todennäköisin reaktiosi? Oletko iloinen kaverisi puolesta ja kannustat häntä. Alatko itsekin kuntoilla hänen esimerkkinsä innostamana. Vai ajatteletko että kaveristasi on tullut yksi niistä ärsyttävistiä pinnallisista salihiiristä ja et tunnista enää hänessä sitä samaa kaveria josta pidit ja alat sen toisen ylipainoisen kanssa välttelemään tätä ja puhumaan pahaa selän takana?
Tämä oli vain yksi esimerkkitapaus. Kestätkö sitä jos kaverisi alkaa yhtäkkiä menestymään sinua paremmin jollain elämän osa-alueella?
Kommentit (9)
Sitten molemmille tuli syöpä ja kuolivat pois.
Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että tässä oltaisiin puhuttu urasta ja asemasta, mutta kyse olikin vain hölynpölystä. Olen kateellinen kaverille, jos hän pääsee todella hyvään työpaikkaan, josta etenee, mutta osaan silti iloita hänen puolestaan. Mieluummin hänet siinä tilanteessa näen kuin jonkun k-pään.
Olen ihan sairaalloisen kateellinen ihminen, mutta pyrin peittämään sen ja esittämään, että olen iloinen muiden puolesta. Joskus tietysti ihan oikeasti olenkin, näitä vaan sattuu vähän harvemmin. :D
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tässä oltaisiin puhuttu urasta ja asemasta, mutta kyse olikin vain hölynpölystä. Olen kateellinen kaverille, jos hän pääsee todella hyvään työpaikkaan, josta etenee, mutta osaan silti iloita hänen puolestaan. Mieluummin hänet siinä tilanteessa näen kuin jonkun k-pään.
Jos leimaa asioita hölynpölyksi kannattaa ensin opetella lukemaan.
Minä olin ennen epäsosiaalinen pullero. Sitten laihdutin ja rupesin tutustumaan ihmisiin. Vähäksi aikaa neste kohosi nuppiin, ja luulin olevani jotain erikoista. Sitten huomasin, että ujoille pullukka-kavereillenikin löytyy kyllä miehiä, ei heidän tarvitse mitään kilpailua käydä, eivätkä he tunne minua miksikään uhaksi millään markkinoilla. Pyysin nöyränä anteeksi käytöstäni. Ehkäpä taisin olla itse kateellinen pullukoille; miten he kehtaavat vain olla omia itsejään, eivätkö HE yhtään pelkää etteivät kelpaa? Sillä minä ainakin pelkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kateellinen ihminen.
Ps. Menestyminen on minusta aivan muuta kuin aloittajasta.
Olen ihan vilpittömän onnellinen muiden onnistumisista ihan omasta menestyksestäni riippumatta; on myös yhteinen etu kun mahdollisimman monella menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaan alunperinkin mennyt mukaan salille.
Kestän kaikilla niillä osa-alueilla, joilla tiedän tehneeni kaiken omien voimavarojeni ja kykyjeni puitteissa. Jos kyseessä onni tai muut seikat huomaan helposti sen, että olen kateellinen.