Pitäisikö opetella elämää yksin?

Taustalla pitkä avioliitto ja sitten vuosia seurustelua . Tulin jätetyksi tuosta seurustelusta viime kesänä ja sitten oli ennen joulua lyhyt tapailusuhde, joka ei johtanut mihinkään. Tänä vuonna jo alkuvuodesta tiivis kaveruussuhde (ei seksiä, mies piti vain kaverina) ja ihastuin syvästi. Tätä kaveruutta jatkui viime viikolle ja tarpeitten kohtaamattomuuden (olisin halunnut suhteelta enemmän) vuoksi piti erkaantua. Oikeasti, olen aivan lopussa tämän viimeisimmän takia. Töissä jaksan juuri ja juuri, vapaalla itken ja voin huonosti. Auttakaa minua te, joilla kokemusta.