kohtukuoleman mahdollisuus?

niin ja rv yli 30 jo..

up

Itse tein samalla tavalla.. ja todellakin seitsemän lasta olen kotiin asti tuonut. Kaksi keskenmenoa viikolla 14, jotenkin siitä jäi ehkä tuo, etten uskaltanut kiintyä ja luottaa siihen, että lapsi tulee oikeasti kotiin.. 

Hyvin siitä on kuitenkin selvitty..

Ja se kiintymys lapseen löytyi kyllä kuin salamaniskusta.. ja edelleen, vaikka osa on jo omillaan.

Wikipedia auttaisi kovasti. Kohtukuolemia on n. 250 kpl vuodessa, kun ikäluokka on yli 50 000 lasta. 

Siitä sitten vain peruskoulun oppimäärällä laskemaan todennäköisyys. 

Eli ei mikään täysin harvinainen tapahtuma, mutta varsin epäonninen saa olla. Yhden tunnen tuttavapiiristäni. 

Itse myös ajattelen synnytyksestä että "kaikki kuolee", ellei jo ennen. Mutta yhden olen jo saanut sairaalasta kotiin.

Tuntemuksesi ei ole outoja. Tai sitten meitä outoja on ainakin me kaksi 😊

Kai suojellaan itseämme ajatuksilla. Vaikka pahaa se siltikin tekisi. Ei siihen osaa varautua varmastikkaan.

Onnea odotukseesi ❤

joo jotenkin tuntuu niin kummalta kun nyt en tunne mitään ja näitä outoja fiiliksiä..aiemmissa raskauksissa tällaista ei ole ollut..

Viisi lasta minäkin toin kotiin. Kuudes kuoli kohtuun rv 40+1. Jotenkin aavistin sen koko ajan. Elin kuin viimeistä päivää. Ostin vaatteita niin, että vauva olisi pärjännyt ekan vuoden ilman vaatekaupassa käyntiä. Kävin ylimääräisissä ultrissa. Tosin en koskaan ollut edes kuullut sanaa "kohtukuolema", en siis ajatellut vauvan kuolemaa. Raskaus oli vain jotenkin erilainen.

Viimeinen yö, vauva liikkui mahdottomasti mahassa. Minua vain nauratti, että onpa siellä bileet. Aamulla herätessä katsoin uusia vaunuja, mitähän noillekin tekisi jos jokin menisi pieleen. Sitten neuvolaan, jossa todetaan, että sydänääniä ei kuulu. Sieltä sairaalaan ja synnytyksen käynnistykseen. Sairaalasta sain kirjallisen "tukipaketin", lehtileikkeitä ym. esitteitä. Ne oli vuodelta -82. Ajattelin, että onko todella niin harvinainen tapaus, että tuoreempaa tietoa ei ole tarjolla, elettiin vuotta 2007.

Kätilö kertoi, että Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla Helsingissä syntyy vuosittain yhteensä 50-60 kuollutta vauvaa. Joka viikko joku perhe kokee suuren surun täällä pääkaupunkiseudulla. Näin ajatellen tuntuu paljolta. KOS:n päivystysosastolla on huone näitä tapauksia varten.

Mitä minä voin sanoa? Älä pelkää, ei sitä sinulle tapahdu? Valitettavasti sitä ei voi kukaan luvata, ei edes lääkäri minulle seuraavassa raskaudessa. Sure vasta sitten, jos jotain tapahtuu. Nauti raskaudesta, hommaa tavaroita ja vaatteita. Ne on vain tavaroita, joilla ei ole mitään merkitystä, jos surullinen tapahtuu. Miksi et voisi kiintyä vauvaasi? Synnytys oli kaunis tapahtuma. Minä synnytin meidän Väinö-poikaa, joka oli jo suuresti osa meidän perhettä. Kauheampaa olisi ollut, jos se olisi ollut vain joku vauva.

Huhtikuussa 19. päivä tulee yhdeksän vuotta, ja muistan kaiken kuin eilisen. Suru on jo helpottanut, Väinöstä tuli osa meidän perheen tarinaa. Lähensi minua ja miestä, erottaakin olisi voinut.

Me saimme vielä lapsen kohtukuoleman jälkeen. Kätilö sanoi synnytyksessä kauniisti, nostaessaan vauvan mahani päälle. Tässä hän on: lääkkeeksi vaan ei korvikkeeksi.

voi olen pahoillani puolestanne mitä olette joutuneet kokemaan. tuo on varmasti kauheimpia tapahtumia vanhempien elämässä ja elämä ei varmasti ole enää entisellään tuon jälkeen ..koskaan.