Lue keskustelun säännöt.
Lukio-opettajat: mitä mieltä valinnaisuuden lisäämisestä ja ilmiöpohjaisuudesta?
12.03.2016 |
Kannatatko opetusministerin esityksiä? Mitä mieltä olette uusien peruskoulun opsien ilmiöpohjaisuudesta ja ns.laaja-alaisista oppimiskokonaisuuksista, jotka pakotetaan ottamaan joka oppiaineessa huomioon myös yläkouluissa. Luuletteko saavanne parempaa ja motivoidumpaa oppilaaasinesta muutaman vuoden päästä? Entä ruotsin opettajat? Ruotsin kieli supistuu minimiin yläkouluissa, kun alakoulu söi 2 viikkotuntia. Mitä aiotte opettaa jatkossa? T. Yläkoulun ope
Kommentit (13)
Yläkoulun helpottaminen tulee aiheuttamaan lukiossa isoja ongelmia, kun yhä enemmän asiaa pitää käydä lukion aikana läpi.
On se kumma miten Afrikassakin pystytään käymään esimerkiksi täällä laajaan matikkaan kuuluvia juttuja jo yläkoulu ikäisillä, mutta meillä se ei onnistu mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän pitkää matikkaa vaativia juttuja voi opettaa yläkoulussa, kun mennään heikoimpien ehdoilla. Olisiko Peuran polku sovitettavissa heterogeenisiin yläkouluryhmiin?
Vierailija kirjoitti:
Eihän pitkää matikkaa vaativia juttuja voi opettaa yläkoulussa, kun mennään heikoimpien ehdoilla. Olisiko Peuran polku sovitettavissa heterogeenisiin yläkouluryhmiin?
Ei todellakaan ole. Heikot oppilaat ei pysty itsenäiseen opiskeluun, lisäksi luokissa olevat tuen tarpeessa olevat oppilaat tarvitsevat turvallisia rutiineja. Tasokurssit takaisin tai sitten lisää valinnaisuutta yläkouluun!
Olen itse sekä aineenope että luokanope ja olen miettinyt, että nuo kokonaisuudet ja ilmiöpohjaisuudet tulee tuottamaan valtavasti työtä juuri aineenopettajille. Luokanopettajana on siinä mielessä helppoa, että kun yksin opettaa melkein kaikki aineet, niin on sujuvaa loikkia oppiaineiden välillä, ottaa kokonaisuuksia jne. Ei tarvi kaikkea sopia ja sovittaa kenenkään kanssa. Lisäksi oppitunti voi liukua ajallisesti. Sitähän teen jo nyt. Jos lopputunnista jää aikaa, niin voidaan ottaa vaikka musiikkia ja laulella pari laulua tai nipistää seuraavasta tunnista ja jatkaa matikkaa, jos jäi oleellista kesken. Tämä on se syy, miksi tykkään olla alakoulussa tietyistä miinuksista huolimatta. Yläkoulussa taas on perinteisesti pysytty lestissään ja bilsan open ei ole katsottu sopivaksi poiketa aihepiiristään vaikka historiaan, vaikka se sinänsä sopisi siihen kokonaisuuteen.
Sitä olen miettinyt, miten ilmiöpohjaisuus toteutetaan vaikka ykkösellä, kun opetellaan kirjaimia...
Tarkoitus onkin ilmeisesti siirtyä Ruotsissa käytössä olevaan malliin. Yläkoulutkin ovat kohta samanlaisia kuin alakoulut ja alakoulun opettajat toimivat yhden aineen pätevyydellä (suppean sellaisen) yläkoulun opettajina. Oppimistulokset voi jokainen tarkistaa jo etukäteen Ruotsin pisatestien tuloksista. Jostain syystä suomalaiset insinöörit ja sairaanhoitajat ovat kysyttyä työvoimaa Ruotsin puolella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän pitkää matikkaa vaativia juttuja voi opettaa yläkoulussa, kun mennään heikoimpien ehdoilla. Olisiko Peuran polku sovitettavissa heterogeenisiin yläkouluryhmiin?
Ei todellakaan ole. Heikot oppilaat ei pysty itsenäiseen opiskeluun, lisäksi luokissa olevat tuen tarpeessa olevat oppilaat tarvitsevat turvallisia rutiineja. Tasokurssit takaisin tai sitten lisää valinnaisuutta yläkouluun!
Tasokurssi-sanaa ei saa sanoa, mutta lumapainotteisia luokkia on ja niille otetaan vain käytännössä hyviä arvosanoja luonnontieteissä saaneet eli voidaan mennä nopeammin tai syvällisemmin matematiikkaakin. Toisaalta muut ns.sekaryhmät rypevät ongelmaoppilaiden kanssa ja työrauha on mitä sattuu. T.yläkoulun ope
Valinnaisuus ei kuulu lukioon. Lukion tehtävä on huolehtia yleissivistävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin jostain, että joku esitys oli ollut, että historiaa luettaisiin vain alakoulussa isommin. Pitääkö paikkaansa? Uskomatonta. Historia on tärkeä aine. Se antaa yleissivistyksen ja ymmärryksen tähän päivään sekä tulevaisuuteen. Asiat on kuitenkin todella kaukana lasten arjesta ja moni ihminen on sanonut, että historia tuntuisi nyt aikuisiällä paljon kiinnostavammalta kuin joskus 13-vuotiaana. Tuo on juuri sellainen aine, joka vaatii ikää mielenkiinnon heräämiseen. Ja sitten nää älypäät päättää vähentää sitä isommilta oppilailta ja keskittyä opettamaan 11-vuotiaille jotain täysin abstraktia ainetta, joka ei heidän ajatuksissaan yhdisty mihinkään omiin kokemuksiin vielä.
Samaa mieltä tuosta, että lukion tarkoitus on olla yleissivistävä. Siksi valinnaisuutta ei pitäisi olla liikaa.
Tarkoituksena vilkkusilmällä eli Sanni G-La on tyhmistä kan saa vielä entisestän aina massiivisiin mittoihin, jolloin pieni eliitti voi vielä enemmän pompottaa tyhmää kansaa. Totta kai sitä peitellään uuskielellä kuten valinnanvapaus, ilmiöpohjaisuus, holistinen opettaminen ja muuta paskaa. t. yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin jostain, että joku esitys oli ollut, että historiaa luettaisiin vain alakoulussa isommin. Pitääkö paikkaansa? Uskomatonta. Historia on tärkeä aine. Se antaa yleissivistyksen ja ymmärryksen tähän päivään sekä tulevaisuuteen.
Olin myös ihan ihmeissäni! Pakkoruotsista ei missään tapauksessa voida luopua millään kouluasteella, mutta historiasta tehdäänkin tuosta vaan valinnaisaine... Oikeesti !?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Sama se, kunhan yo-kirtuksissa sit aletaan myösmitata sitä, mitä noissa opseissa opetetaan. Vähänhön uutta lähestymistapaa joutuu tavailemaan kunnolla ymmärtääkseen, mutta ei se ole ongelma. Ongelma on siinä, että mikään yksi tapa ei tuota mltivoitunutta ja osaavaa oppilasainesta, vasn pitäisi olla monia eri tapoja käytössä koko ajan, jokaiselle jotain. Ja kun ope itse yleendä on vain yhtä tapaa itse oppinut niin vaikea on kovin moneksi revetä.
Toivottavasti tämän kirjoittanut ei ole opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista kouluajoista on jo sen verran, että olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaista arki on nykyään kouluissa? Mitkä asiat tuottavat haasteita? Onko ongelma oppilaita yhä?
Sama se, kunhan yo-kirtuksissa sit aletaan myösmitata sitä, mitä noissa opseissa opetetaan. Vähänhön uutta lähestymistapaa joutuu tavailemaan kunnolla ymmärtääkseen, mutta ei se ole ongelma. Ongelma on siinä, että mikään yksi tapa ei tuota mltivoitunutta ja osaavaa oppilasainesta, vasn pitäisi olla monia eri tapoja käytössä koko ajan, jokaiselle jotain. Ja kun ope itse yleendä on vain yhtä tapaa itse oppinut niin vaikea on kovin moneksi revetä.