18v ja 40v välinen parisuhde, MIELIPITEESI?
Mitä mieltä olette kyseisten ikien omaavien välisestä parisuhteesta? Nuoremman vanhemmat olisivat antaneet siunauksensa ja olisivat kohtuu tiiviisti edelleen hänen elämässään mukana. Kuvitteellinen tilanne.
Kommentit (36)
Tjaa... ei välttämättä katsoisi hyvällä. 18-vuotias on vielä teini-iässä ja henkinen kasvu ihan kesken. Minusta pitäisi olla vähän vanhempi, ainakin 25 tai yli. Siihen ikään mennessä on oppinut tuntemaan itseään paremmin ja osaa suhtautua kypsemmin ja realistisemmin ihmissuhteisiin ja elämään muutenkin.
tiainen. kirjoitti:
Tjaa... ei välttämättä katsoisi hyvällä. 18-vuotias on vielä teini-iässä ja henkinen kasvu ihan kesken. Minusta pitäisi olla vähän vanhempi, ainakin 25 tai yli. Siihen ikään mennessä on oppinut tuntemaan itseään paremmin ja osaa suhtautua kypsemmin ja realistisemmin ihmissuhteisiin ja elämään muutenkin.
Niin et tietenkään katsoisi hyvällä, koska olet hurskastelija. Hurskastelu on ihmiselle tyypillinen toiminto ja mantelitumakkeesta nousevat inhon reaktiosi 18-vuotiaan ja 40-vuotiaan välisestä suhteesta peittää järjellisen mielesi. Todellisuudessahan tässä ei ole mitään väärää.
Nelikymppisellä ei ole kaikki pään sisällä ihan kunnossa jos 18 vuotiaan kanssa haluaa olla. Teini taas etsii jotakin aikuista, joten samalla tapaa on korvien välissä ongelmia hänelläkin kuin nelikymppiselläkin. Saattavat siis sopia hyvinkin yhteen. Eipä ole minulta pois, joten ihan siitä vain.
Taitaa riippua ihan yksilöistä. Ei mun mieheni ole mikään keskenkasvuinen tai jälkeenjäänyt vaikka kaksikymppisen kanssa seurusteleekin ja ikäeroa on lähes 19 vuotta. :D En myöskään itse todellakaan koe olevani mikään teini enää enkä elä missään pilvilinnoissa. Hyvin toimii eikä ketään tunnu kiinnostavan. Naimisiin ollaan menossa tänä vuonna.
Että se siitä. Kannattaa suhtautua ikäeroihin ihan avoimin mielin ellei nyt kyseessä selvästi ole joku hyväksikäyttöön perustuva suhde jossa molemmat osapuolet käyttäytyy lapsellisesti tai homma muuten vaikuttaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa riippua ihan yksilöistä. Ei mun mieheni ole mikään keskenkasvuinen tai jälkeenjäänyt vaikka kaksikymppisen kanssa seurusteleekin ja ikäeroa on lähes 19 vuotta. :D En myöskään itse todellakaan koe olevani mikään teini enää enkä elä missään pilvilinnoissa. Hyvin toimii eikä ketään tunnu kiinnostavan. Naimisiin ollaan menossa tänä vuonna.
Että se siitä. Kannattaa suhtautua ikäeroihin ihan avoimin mielin ellei nyt kyseessä selvästi ole joku hyväksikäyttöön perustuva suhde jossa molemmat osapuolet käyttäytyy lapsellisesti tai homma muuten vaikuttaa oudolta.
Haluan henkilökohtaisesti KIITTÄÄ sinua, että olet korjannut taas yhden vanhan miehen pois markkinoilta. :) Tämähän tarkoittaa sitä, että minulla, ihan sutjakan näköisellä kolmekymppisellä naisella on paremmat apajat niiden 23-33v. miesten suhteen, joita eniten ihailen (vähemmän kilpailijoita nuorissa naisissa joilla olisi muutenkin etulyöntiasema). Onnea ja menestystä teille! ;)
Mitä vieraiden pariskuntien iällä on väliä? Onko tässä vain yksi kirjoittaja aiheen kimpussa vai monta?
No minulla on aina tapana ajatella huomista pidemmälle, joten miettisin, miltä ikäero tuntuisi silloin, kun nuorempi osapuoli on esim 50 ja toinen yli 70. Nuorempi on tällöin vielä hyvässä työiässä, kun taas vanhempi jo eläkkeellä. Kun nuorempi pääsee eläkkeelle, on hänen puolisonsa jo mahdollisesti täysin hoidettava.
En siis itse ryhtyisi. Elämänkaaret liian eri vaiheessa. Olen onnellisesti naimisissa, mutta ellen olisi, olisi puolisoehdokkaan kriteerinä se, ettei toinen saisi olla niin vanha, että voisi iän puolesta olla isäni.
Suoraan sanottuna ällöttävää. Nuori on todennäköisesti gold diggeri ja vanhus on vain jälkeenjäänyt.
Toisaalta ei oo multa pois, kun onhan yks meitä nuoria vonkaavia vanhuksia pois markkinoilta, eli toisin sanoen yksi ahdistelija vähemmän.
Yök. Mutta ihan vapaasti vaan. Iäkkäämpänä noin iso ikäero on aivan kauhee. Töissä kohtaan heitä ja aina se nuorempi on aivan paskana.
Vierestä seuranneena paria tällaista parisuhdetta, niin säälin sitä nuorempaa osapuolta sitten kun ikää tulee vähän enemmän. No toinen suhde on jo päättynyt eroon ja toinekin taitaa vedellä viimeisiään. Siinä on jo todella iso ero, kun mies on vaikka vain 60 v ja nainen 50 v, mies kun vanhenee nopeampaa kuin nainen, niin tuokin ikäero tuntuu siltä 20 vuodelta. Toisinpäin varmaan menettelee jotenkuten. Jos mies on suhteen alussa nelikymppinen, niin sellaiset 10-15 v on edessä hyvää aikaa, sitten alkaa miehen sairastelut ja sellainen elämästä luopuminen, eivät enää jaksa opiskella ja oppia uutta, ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita, energia on mennyt elettyyn elämään, ei mitään spontaaniutta, vähän sellainen meininki, että se oli sitten siinä. Olen itse kohta 50 v ja oikeastaan kaikki ystävät valittelevat samaa, itsellä virtaa enemmän kuin koskaan ja mies ei jaksa enää mitään. Seksielämäkin kuulemaa lähinnä lopahtaa kun mies saavuttaa 60 v ja jos nainen on silloin 40 v, eli elää seksuaalisuutensa voimakkainta nousukautta, niin voi olla aika hankalaa sovittaa yhteen haluja ja kykyjä.
No niin, siis vieraiden suhteet ja seurustelut on mulle yhdentekevä juttu, mutta mitään järkeähän tuossa ei ole. Ja jos oma poikani tai tyttäreni esittelisi uuden, itseään 20 v vanhemman seurustelukumppanin, niin yrittäisin kyllä puhua järkeä lapselleni ja olis varmaan hankalaa tulla toimeen sen kumppanin kanssa. Mutta enhän heillekään lopulta mitään mahtaisi, enkä haluaisi välejä katkaista, voisin vain toivoa pikaista eroa ja paremman kumppanin löytymistä. Viiden vuoden ikäero suuntaan tai toiseen on ok, 10 v ehdoton maksimi.
Setä tykkää nussia, kun bimbolta saakin
Niin kyllä sen vanhemman tosiaan pitää olla jotenkin jäänyt itsekin sinne teini-ikään henkisetsi, tai sitten on nuoren kanssa vain koska fyysinen läheisyys nuoren kanssa on niin ihanaa ja nuori on ehkä jonkinlaisena statussymbolina. Kansainvälisillä rocktähdillä on näitä ikäerosuhteita varmaan kaikista em. syistä. Kuka 40-vuotias jaksaisi pitää 18-vuotiasta tasavertaisena elämänkumppanina, ellei itse ole vähän vinksahtanut.
Kuten tuossa joku jo aikaisemmin kirjoitti niin tulevaisuudessa tuollainen ikäero aiheuttaa kyllä onelmia vaikka tällä hetkellä se ei mikään este olisikaan. Tosin miksipä sitä ei nuorena voisi pitää suhdetta vanhempaan mieheen ihan vain sen hauskuuden vuoksi, ja perustaa perheen sitten myöhemmin nuoremman miehen kanssa. Ei tuo mieskään välttämättä suhtaudu suhteeseen niin, että tämä nyt kestää koko loppuelämän.
Mikäs siinä jos vaarilla on rahaa ja bimbo itseään myy.
"kyseisten ikien omaavien" - mitä ihmettä tuo tarkoittaa?
Mitä itse kysymykseen tulee niin 40-vuotias, joka on henkisesti 18-vuotiaan tasolla, on... niin, henkisesti 18-vuotiaan tasolla. Ehkä hieman yksinkertainen, ehkä hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai jokin muu syy, miksi hän ei tule toimeen ikäistensä naisten kanssa.
4ever alone kirjoitti:
Ihan ok. Kaksi aikuista ihmistä. Kenenkään oikeuksia ei loukata jne.
Mikäli kysessää on vanhempi nainen ja nuorempi mies, niin tämä on ihan ok, kyseessä on puumanainen ja nuori komistus. Nuorelle miehelle sanoisin että ole iloinen että saat kokeneen naisen jolla on paljon annettavaa suhteellenne. Naiselle sanoisin että "Hyvä Me!!!"
Jos kysessä on vanhempi mies ja nuorempi nainen, niin tätä me av-mammat emme voi hyväksyä, sillä kyseessä on irstas vanha perverssi, ja lähes lapsi nainen vielä. Nuorelle naiselle sanoisin että jätä se sika ja juokse lujaa pois! Miehelle taas sanoisin että etsi ikäistäsi seuraa mokoma pervo.
Vierailija kirjoitti:
No minulla on aina tapana ajatella huomista pidemmälle, joten miettisin, miltä ikäero tuntuisi silloin, kun nuorempi osapuoli on esim 50 ja toinen yli 70. Nuorempi on tällöin vielä hyvässä työiässä, kun taas vanhempi jo eläkkeellä. Kun nuorempi pääsee eläkkeelle, on hänen puolisonsa jo mahdollisesti täysin hoidettava.
En siis itse ryhtyisi. Elämänkaaret liian eri vaiheessa. Olen onnellisesti naimisissa, mutta ellen olisi, olisi puolisoehdokkaan kriteerinä se, ettei toinen saisi olla niin vanha, että voisi iän puolesta olla isäni.
Olen omassa elämässäni törmännyt tuohon, vaikka ikäeroa on vain 8,5 vuotta. Mies on 61 ja minä 52. Hän joutui muutama vuosi sitten osittaiselle eläkkeelle, tekee vain hyvin pientä yritystoimintaa enää. Vaivoja on moneen lähtöön ja lääkkeitä salkullinen. Asenne on, että hän on jo seniorikansalainen ja ikäihminen. Aamuisin jää nukkumaan, kun minä lähden töihin, päivällä ei saa mitään aikaiseksi ja ennen kaikkea mikään ei kiinnosta silloinkaan, kun minä olen lomalla. Itse olen töissä, päivät venyvät pitkiksi, on luottamustehtäviä ja muita menoja, elämä on kiireisimmillään. Ei oikein jaksaisi perässävedettävää ihmistä, joka pitää itseään ikäihmisenä.
Ei tietenkään kaikki polta itseään loppuun ja joudu eläkkeelle alle kuusikymppisenä, mutta tässä tilanteessa minusta tuntuu, että vajaan yhdeksän vuoden ikäero on aivan liian paljon. En voisi kuvitellakaan olevani 70-vuotiaan kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Kuten tuossa joku jo aikaisemmin kirjoitti niin tulevaisuudessa tuollainen ikäero aiheuttaa kyllä onelmia vaikka tällä hetkellä se ei mikään este olisikaan. Tosin miksipä sitä ei nuorena voisi pitää suhdetta vanhempaan mieheen ihan vain sen hauskuuden vuoksi, ja perustaa perheen sitten myöhemmin nuoremman miehen kanssa. Ei tuo mieskään välttämättä suhtaudu suhteeseen niin, että tämä nyt kestää koko loppuelämän.
Onhan se näinkin. Mutta kysymys kuuluu: kannattaako nuoren naisen tuhlata parhaimmat vuotensa vanhaan mieheen, kun voisi yrittää löytää omaan ikäluokkaansa kuuluvan hyvän miehen jo nuorena? Koska faktahan on, että naisella on parhaiten valinnanvaraa miesten suhteen 18-30 ikävuosina. Sen jälkeen kumppanin löytäminen vaikeutuu, koska saman ikäiset miehet etsivät nuorempia misuja ja ne jämäpalamiehet jotka saattais huolia ikäisensä naisen ovat..... noh, jämäpaloja. :/
Ihan ok. Kaksi aikuista ihmistä. Kenenkään oikeuksia ei loukata jne.