Työttömyys, ei mitään tekemistä. Miten jaksan?

Makaile vaan kaikessa rauhassa. Kyllä niitä töitä aina kerkeää tekemään.

Opiskele vaikka netissä jotain uutta kieltä? Tai mistä nyt oletkin kiinnostunut. En tiedä mitä olet aiemmin opiskellut, mutta esimerkiksi lukion kursseja saa opiskella vapaasti internetixissä. Entä onko paikkakunnallasi jotain vapaaehtoistoimintaa? :)

Rupea oma aloitteisesti vaikka opiskelemaan jotain uutta. Ei missään koulussa ja kurssissa, vaan vaikka kirjaston kirjoilla ja netin avulla. Esim. Uusi taito, kieliä, jotain syventävää omaan alaan liittyen... Samaan aikaan vaan tavoitteellista työnhakua - esim. Päivässä haettava viiteen uuteen työpaikkaan (yhteyttä sopiviin firmoihin, vaikka ei olisi avoimia hakuja) ja tärkein, ulkoilemaan päivittäin. Sekä pidä huolta että et jämähdä yksin kotiin.

Tuollaisiin henkisesti hankaliin siirtymävaiheisiin, kuten työttömäksi jäämiseen, kannattaa aina liittää joku rutiini, joka pitää ihmisen sopivan puuhakkaana. Se voi olla esimerkiksi kirpputorin pitäminen, josta saadut rahat saa käyttää ihan vaan oman mielen virkistykseen. Tai se voi olla kuntoiluprojekti tai ihan mikä vaan. Pääasia, että päivissä on jotain odotettavaa, kunnes se alkushokki on mennyt ohitse ja päiviin alkaa tulla oma rytminsä. Se estää panikoinnin ja masentumisen.

Kokeile yliopistojen MOOC-kursseja maailmalta. Löytyy monilta eri aloilta. Siinä harjaantuu englannin kelen taitokin samalla kun niitä tekee ja samalla aikatauluttavat viikoa.

Hakemuksiin saa upotettua aikaa, omiin hakemuksiin meni parhaimmillaan neljäkin tuntia. Tai jopa enemmän, en laskenut. Siksipä viisi hakemusta päivässä voi olla liikaa, et ehdi miettiä asioita perin pohjin! Yksi hakemus aamusta, lounas, toinen hakemus, ulkoilemaan. Illalla muita harrastuksia tai tapaamaan kavereita, jos hakemukset on saatu tehtyä. Tärkeää, että on "jotain mitä odottaa" eli rytmi päivän mittaan.. Itse opiskelin eli tämä ei toteutunut, mutta toteutin parhaani mukaan tuota jotain-mitä-odottaa -mantraa.

Minäkin kannustan opiskelemaan vaikka niitä kieliä! Työnantajille voi antaa positiivisen signaalin, kunhan sen muistaa kirjoittaa vaikka cv:hen!

Tuo on aivan normaali reaktio terveelle, aktiiviselle ihmiselle. Toimettomana oleminen on raskasta. Ihmistä ei ole luotu viihtymään sellaisessa tilassa. Tahdon siis vaan sanoa että ymmärrän tilanteesi.

Ehkä sinun pitäisi esittää tiukemmat vaatimukset työkkärille? Älä hyväksy kieltävää vastausta.

Lue ensin kunnolla läpi kaikki oikeutesi ja työkkärin velvollisuudet ja pidä sitten oikeuksistasi kiinni.

Pohdi myös tilannetta sukulaistesi ja ystäviesi kanssa, äläkä vaan kerran, vaan useamman kerran. Monta kertaa löytyy yhdessä hyviä ideoita ja ratkaisuja.

Minä pidän sinulle peukkuja ja toivon että viikon sisällä saat töitä!

Joissain hakemuksista on aikaraja, jolloin lomake tyhjentyy ja joudut aloittamaan alusta. Joskus voi mennä paikan päälle suoraan tai soittaa sen, vaikka ei olisi avoimia hakuja. Jos päivittäin käyttää 4 tuntia hakemuksensa tekoon, niin se on aikas vähän hakemuksia... Ehkä viikko kohtainen tavoite on kuitenkin paras muoto, jolloin toisina päivinä tehdään tulosta ja toisina sitten panostetaan laatuun. Jos hakee vaikka kahteenkymmeneen hesburgeriin, niin niihin kyllä kelpaa samanlainen hakemus, koska sama ala. Jos hakee vaikka Tampereelle ortopediksi ja Turkuun gynekologiksi, niin niihin taas täytyy olla kyllä ihan omat hakemuksensa.

Nim. Kuukausi työttömänä ennen kuin nappasi, koska töitä alalla ei vain ole... :(

Itsellä tilanne että puoleksi vuodeksi pitäisi keksiä puuhaa. Toki pääsykokeisiin harjoittelua, mutta muutapa ei sitten olekaan. Esim tänään: ei mitään. Ei mitään tekemistä. Kukaan ei tarvi tai kaipaa minua. Olisi edes kesä niin voisi olla ulkona. Toki 15km kävelylenkki virkistää, mutta olisi kiva jos voisi vaikka lukea romaania pihalla ja katsella ihmisiä.

Menin iltalukioon. Rehtori oli jossain haastattelussa kertonut kukaan ei potki koulustapois. Istuin tunneilla, en ilmoittautunut, osallistuin kokeisiin ja nämä nosti arvosanoja. Onnistuujos koulu suostuu.

Kun pääsi.n työharjoitteluun, sain käydä samalla koulua.

Sain lopulta työpaikankin jaopiskelin monta vuottalukiossa. Suoritin saksan kurssit, paransin ruotsia jakerkesin opiskelemaan pari v venäjääkin.

Halpa harrastus.

Koulujen ulkopuolella keväästä syksyyn tyhjensin monen ystävän varastot myymällä tarpeettomat huutiksessaja kirpparilla. Tein joulukortteja, villasukkia jne.

Äkkiä aika menee kun tekee ohjelmaa.

Tänä päivänä netin kautta voilpiskellavaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aivan normaali reaktio terveelle, aktiiviselle ihmiselle. Toimettomana oleminen on raskasta. Ihmistä ei ole luotu viihtymään sellaisessa tilassa. Tahdon siis vaan sanoa että ymmärrän tilanteesi.

Ehkä sinun pitäisi esittää tiukemmat vaatimukset työkkärille? Älä hyväksy kieltävää vastausta.

Lue ensin kunnolla läpi kaikki oikeutesi ja työkkärin velvollisuudet ja pidä sitten oikeuksistasi kiinni.

Pohdi myös tilannetta sukulaistesi ja ystäviesi kanssa, äläkä vaan kerran, vaan useamman kerran. Monta kertaa löytyy yhdessä hyviä ideoita ja ratkaisuja.

Minä pidän sinulle peukkuja ja toivon että viikon sisällä saat töitä!

Viikon sisällä :D palataan!

Valmistuit siis reilut 3 viikkoa sitten ja nyt olet jo asennoitumassa työttömyyteen? Jos olet nyt muutaman viikon sisään hakenut töitä, eihän niistä voi edes olettaa vielä kuulevansa mitään. Eipä juuri vakuuta sinun asenne ja motivaatio, sorry vaan.

Vierailija kirjoitti:

Joissain hakemuksista on aikaraja, jolloin lomake tyhjentyy ja joudut aloittamaan alusta. Joskus voi mennä paikan päälle suoraan tai soittaa sen, vaikka ei olisi avoimia hakuja. Jos päivittäin käyttää 4 tuntia hakemuksensa tekoon, niin se on aikas vähän hakemuksia... Ehkä viikko kohtainen tavoite on kuitenkin paras muoto, jolloin toisina päivinä tehdään tulosta ja toisina sitten panostetaan laatuun. Jos hakee vaikka kahteenkymmeneen hesburgeriin, niin niihin kyllä kelpaa samanlainen hakemus, koska sama ala. Jos hakee vaikka Tampereelle ortopediksi ja Turkuun gynekologiksi, niin niihin taas täytyy olla kyllä ihan omat hakemuksensa.

Nim. Kuukausi työttömänä ennen kuin nappasi, koska töitä alalla ei vain ole... :(

Kyllä se on tuurista pitkälti kiinni, että saa töitä "alalla jolla ei töitä ole", varsinkaan kuukaudessa! Kyllä täällä nimittäin itse kukin vääntää hakemuksia hiki hatussa.

Vierailija kirjoitti:

Joissain hakemuksista on aikaraja, jolloin lomake tyhjentyy ja joudut aloittamaan alusta. Joskus voi mennä paikan päälle suoraan tai soittaa sen, vaikka ei olisi avoimia hakuja. Jos päivittäin käyttää 4 tuntia hakemuksensa tekoon, niin se on aikas vähän hakemuksia... Ehkä viikko kohtainen tavoite on kuitenkin paras muoto, jolloin toisina päivinä tehdään tulosta ja toisina sitten panostetaan laatuun. Jos hakee vaikka kahteenkymmeneen hesburgeriin, niin niihin kyllä kelpaa samanlainen hakemus, koska sama ala. Jos hakee vaikka Tampereelle ortopediksi ja Turkuun gynekologiksi, niin niihin taas täytyy olla kyllä ihan omat hakemuksensa.

Nim. Kuukausi työttömänä ennen kuin nappasi, koska töitä alalla ei vain ole... :(

Taisin tehdä joissain lomakeversioissa niin, että otin kysymykset lomakkeelta ylös, ja täytin sen sitten wordissa erillään tekemieni raakavastausten avulla. Auttoi myös vastausten teossa, kun taustalla ei ollut mikään kliininen lomake. Lisäksi nykyisin lähes poikkeuksetta lomakkeita pystyy tallentamaan ja jatkamaan myöhemmin. Riippuu ihan siitä, minkälaisia tehtäviä hakee! Itsellä ei lomakkeet tyhjentyneet ilman, että itse tein näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain hakemuksista on aikaraja, jolloin lomake tyhjentyy ja joudut aloittamaan alusta. Joskus voi mennä paikan päälle suoraan tai soittaa sen, vaikka ei olisi avoimia hakuja. Jos päivittäin käyttää 4 tuntia hakemuksensa tekoon, niin se on aikas vähän hakemuksia... Ehkä viikko kohtainen tavoite on kuitenkin paras muoto, jolloin toisina päivinä tehdään tulosta ja toisina sitten panostetaan laatuun. Jos hakee vaikka kahteenkymmeneen hesburgeriin, niin niihin kyllä kelpaa samanlainen hakemus, koska sama ala. Jos hakee vaikka Tampereelle ortopediksi ja Turkuun gynekologiksi, niin niihin taas täytyy olla kyllä ihan omat hakemuksensa.

Nim. Kuukausi työttömänä ennen kuin nappasi, koska töitä alalla ei vain ole... :(

Kyllä se on tuurista pitkälti kiinni, että saa töitä "alalla jolla ei töitä ole", varsinkaan kuukaudessa! Kyllä täällä nimittäin itse kukin vääntää hakemuksia hiki hatussa.

Jep, niin oli! Onneksi löytyi ja ihan perussähköpostilla, että hei tarvitsisin töitä, löytyisikö teidän firmasta? Liitteenä cv. Joskus menee onneksi näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuit siis reilut 3 viikkoa sitten ja nyt olet jo asennoitumassa työttömyyteen? Jos olet nyt muutaman viikon sisään hakenut töitä, eihän niistä voi edes olettaa vielä kuulevansa mitään. Eipä juuri vakuuta sinun asenne ja motivaatio, sorry vaan.

Hm...outoa miten eri tavalla viestejä tulkitaan. Minä en ymmärtänyt ap:n suhtautumista ollenkaan tuolla tavalla (mutta voin tietysti olla väärässä). Ymmärrän hänet niin että hänellä on todella huoli tilanteestaan ja haluaisi töitä pikimmiten.

Tunnen monta henkilöä jotka menevät paniikkiin pelkästä ajatuksestakin että he voisivat joutua työttömäksi - vaikka itse asiassa heistä ei yksikään ole ollut päivääkään työttömänä, mutta se turvattomuuden tunne joka jo ajatuksesta syntyy on hyvin ymmärrettävä.

Eipä juuri vakuuta sinun asenteesi ja viestisi tuottaa oletettavasti enemmän hallaa kuin hyvää ap:lle, sorry vaan.

Musta on kummallista ja surullista ettei ihmiset keksi elämälleen mitään muuta tarkoitusta kuin työ, työ, työ tai vähintään opiskeleminen. Ettei keksi mitään tekemistä vapaa-aikanaan? Sitten kai kun se työpaikka on, valitetaan taas täällä kun ei ole omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiin henkisesti hankaliin siirtymävaiheisiin, kuten työttömäksi jäämiseen, kannattaa aina liittää joku rutiini, joka pitää ihmisen sopivan puuhakkaana. Se voi olla esimerkiksi kirpputorin pitäminen, josta saadut rahat saa käyttää ihan vaan oman mielen virkistykseen. Tai se voi olla kuntoiluprojekti tai ihan mikä vaan. Pääasia, että päivissä on jotain odotettavaa, kunnes se alkushokki on mennyt ohitse ja päiviin alkaa tulla oma rytminsä. Se estää panikoinnin ja masentumisen.

En kannata silmien ummistamista totuudelta. Se että alkaa puuhastella joutavia on vähän kuin vetäisi viinaa ja huumeita ettei totuus olisi läsnä.

Se totuus että yhteiskunta ei tarvitse koulutetun henkilön palveluksia.

Koulutettu henkilö on aloittanut koulutaipaleen 7 vuotiaana. Yhteiskunta on esittänyt kaiken kauniisiin lahjapapereihin käärittynä ja "uhri" on sinisilmäisenä uskonut kaiken unelmahötön ekaluokka toka kolmas 4 ja 5, 6. ja yläaste ja lukio 1, 2, ja kolmas vuosi. Yliopisto 1, 2, 3, 4, 5,6, ja satunnaisia hanttihommia tehden ja siten valmistuminen ja

.....uran huipennus. Sängyssä maaten kattoa katsellen unohdettuna ja työttömänä....petettynä.

Mikä mahtaa olla sellainen ammatti, että 5 hakemusta joka päivä voi tehdä tekemättä sitä uudestaan samoihin paikkoihin? Jos lasketaan vain arkipäivät, niin noin 200 päivää x 5 hakemusta/päivä on jo 1000 (tuhat !) hakemusta vuodessa on aika mahdoton määrä. 

Tiedän, että joskus voi työpaikan saada 3 tunnissa, mutta nykyään 3 vuotta ja 3000 hakemusta voi olla realistisempi, ja silti jää ilman työtä.

Millaisia sanktioita valtiolle on muuten tulossa siitä että nuorisotakuuta ei toteuteta? Varmaan melko moni meistä tuntee sellaisia alle 25-vuotiaita, joille ei ole löytynyt 3 kuukaudessa työ- tai opiskelupaikkaa eikä mitään muutakaan järkevää ja hyödyllistä tekemistä. 

Työttömän elämässä pitäisi pitää jokseenkin normaaleista päivärutiineista kiinni, vaikka se turhalta tuntuukin. Aamupala samaan aikaan, sen jälkeen jotain muuta ja joka päivälle jotain sellaista, jonka deadline on juuri sinä päivänä eikä jossakin hamassa tulevaisuudessa. Työttömänä kun tahtoo jäädä ne tavallisetkin arkihommat tekemättä juuri siksi, kun on rajattomasti aikaa ne voi tehdä jonakin muuna päivänä.

Juuri tänään minä sattuneesta syystä siivoan hyllyistä entistä hyödyttömäksi käynyttä työelämääni. Enhän minä enää tarvitse noita kun en kuitenkaan pääse sellaisiin töihin, joissa niitä vielä tarvitsisin. Osa on jo oikeasti vanhentunutta, osa muuten vaan tarpeetonta.

Vierailija kirjoitti:

Se totuus että yhteiskunta ei tarvitse koulutetun henkilön palveluksia.

Koulutettu henkilö on aloittanut koulutaipaleen 7 vuotiaana. Yhteiskunta on esittänyt kaiken kauniisiin lahjapapereihin käärittynä ja "uhri" on sinisilmäisenä uskonut kaiken unelmahötön ekaluokka toka kolmas 4 ja 5, 6. ja yläaste ja lukio 1, 2, ja kolmas vuosi. Yliopisto 1, 2, 3, 4, 5,6, ja satunnaisia hanttihommia tehden ja siten valmistuminen ja

.....uran huipennus. Sängyssä maaten kattoa katsellen unohdettuna ja työttömänä....petettynä.

Lisätään tähän yhtälöön vielä toinen tutkinto ja pitkä työkokemus.

Juuri tämä päivä on se, jolloin en katsele kattoa sängyssä maaten, vaan lajittelen entisen työelämäni aikaansaannokset noin 4 pahvilaatikkoon tarpeettomina. Olisikohan joku museo tai muu arkisto niistä kiinnostunut? Työelämän valitut teokset 1980-luvulta 2010-luvulle...