Arveluttaa kasvattaa lapsi ulkomailla

Jos tulette suomeen niin silloin taas tenava ei tunne brittiläistä taustaansa. Sellaista se elämä on. Kannattaa katsoa kummassa maassa on paremmat edellytykset elämään. Britti miehesi ei välttämättä työllisty Suomessa, vaikka olisikin korkeakoulutettu. No johonkin paskahommaan voi aina päästä. Kielikurssit Helsingissä ovat täynnä Australialaisia ja jenkkejä, jotka ovat tulleet suomeen parisuhteen takia mutta sopivaa työtä ei löydy. En kyllä tiedä miksi kukaan uran omaava britti muuttaisi Suomen kaltaiseen paikkaan. Ei todellakaan tee hyvää urakehitykselle.

Eiköhän lapsi opi kielen jos sinä puhut hänelle pelkästään suomea:)

Käyttäkää skypeä suomalaisten isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa säännöllisesti, niin kyllä lapsi oppii suomea. Voit pyytää myöös sukulaisiasi juttelemaan kertoen samalla kulttuuristamme. Suurin vastuu lapsen opettamisessa on toki sinulla. Lapsi kuuntelee mielellään, kun kerrot hänelle omasta lapsuudestasi ja oppii samalla kulttuuriamme.

Oletko itse valmis kotirouvaksi? Lopuksi ikää?

Guardianista olen saanut sellaisen käsityksen että on aika tyyristä toi lasten hoidattaminen kodin ulkopuolella Briteissä. Tietty ei liene ongelma jos tuloja piisaa...

Lähipiirissä paljon kahden maan kansalaisista koostuvia perheitä, ja varhaiskasvatus ja koulut lienevät suurimmat syyt tänne asettumiseen. Suomessa asuva opii kyllä englannin, mutta mitä englannissa asuva oppii?

Ja urista: riippuu tietty alasta, mutta ainakin englanninkielinen valkonaama saa luovilla aloilla pätevyyspisteitä ulkkariudestaan, ja töitä piisaa myös.

Puhut lapselle vain suomea ja pidätte paljon yhteyttä suomalaisiin sukulaisiin, niin lapsi kyllä oppii kielen! Käykää lomilla suomessa mahdollisuuksien mukaan, jotta maa ja kulttuuri tulevat tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse valmis kotirouvaksi? Lopuksi ikää?

Lopuksi ikaa? Miksi? Lapset menevat kouluun 4-vuotiaana. Toki siloin tarvii amu- ja iltapaivahoitoa, joita koulut yleensa jarjestaa. Sekin tietenkin maksaa, mutta ei kylla sellaisia summia, mita ei ihan normaalilla palkalla pystyisi maksamaan.

Paivakodit on kylla kalliita, mutta ei sen takia tarvi olla kotirouva loppuelamansa...

Itsellä ei ole kokemusta Briteistä tai Ausseista lasten kanssa, mutta USA:sta ja Suomesta kyllä. Päätimme synnyttää Suomessa, jossa oma perheeni oli lähellä ja apuna. Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja veli asuu Dubaissa, joten USA:ssa ei ole kuin ystäviä. Lapset ovat nyt 2 ja 3, emmekä ole vieläkään päättäneet kummassa lapset käyvät koulun. USA:ssa koulutus ei mielestäni ole niin hyvä, mutta miehen työt ovat suurimmaksi osaksi siellä. Vaihtoehtona olisi toki se, että mies asuisi kuukauden siellä, kuukauden Suomessa/Venäjällä (bisneskumppaneita siellä), mutta tällä kaavalla miestä näkyisi Suomessa ainoastaan 4pv/viikko joka toinen kuukausi. Eli nähtävästi USA:an mennään. 

USA:laiset ystävät ovat painaneet niskaan, kun emme ole vieläkään ilmoittaneet lapsia preschooliin. Täällä kun ilmoittautumiset tehdään ennen lapsen syntymää! Mutta, onneksi rahalla selviää kun tekee tarpeeksi ison lahjoituksen :/. Lukukausimaksut ovat ihan älyttömiä 30.000-40.000/lukukausi. Samat hinnat jatkuvat läpi koulun ja yliopiston. Jos rahaa olisi niukasti, tulisimme ehdottomasti Suomeen. Briteissä ei taida olla ihan noin älyttömiä summia ja public schoolit ovat melko hyviä.

Minä puhun lapsille suomea ja soitamme säännöllisesti (yleensä päivittäin) eri sukulaisilla, kuten äidilleni, isoäidilleni ja siskolleni videopuheluita. Juhlimme kiitospäivää ja lahjat jouluna saa jouluaamuna, mutta juhlimme suomalaista juhannusta Suomessa. Käymme useamman kerran vuodessa Suomessa lomailemassa (siis minä ja lapset, mies tekee yllättäen töitä) ja tapaamassa sukulaisia. 

Meillä on paljon hyviä ystäviä USA:ssa ja hyvät tukiverkot. Lapsia ei voi päästää yksin minnekään, edes teini-ikäisinä. Monet naapurit ovat hankkineet sekä lastenhoitajan että turvamiehen katsomaan lapsen perään :(. Suomessa ei sellaisia ongelmia ole. Siskon lapset leikkivät muiden lasten kanssa keskenään pihalla, keskellä Helsinkiä, eikä käytännössä mitään vaaraa ole!

Mies voisi periaatteessa laajentaa firmaansa myös Suomeen, mutta se tuottaisi tappiota ja hän joutuisi kuitenkin matkustamaan jatkuvasti. Perhe on minulle tärkein, joten olemme siellä missä voimme olla eniten yhdessä. Lasten toinen puoli jää kuitenkin aina hiukan vähemmälle. Rasismi on ilmeisesti iso ongelma Suomessa tällä hetkellä, jonka vuosi hiukan epäilyttäisi tulla Suomeen lopullisesti. Lapset näyttävät "onneksi" valkoiselle, mutteivät ole. Mies on osittain musta, joka ei sinänsä näy muuta kuin hiukan tummempana ihonvärinä vrt. Native Hawaiian. Hiukset ovat suorat ja silmät harmaat. Mutta lapsille on aina tehty selväksi se, että he ovat osittain mustia, eivätkä osaisi sitä Suomessakaan ehkä peittää. Täällä rasismi on erilaista eikä näy meidän elämässä mitenkään. Siskon tytön koulussa erivärisiä lapsia kuulemma kiusataan :(.

Hirveästi valintoja ja prioriteettien päättämistä. Tulipa älytön kilometripostaus.