Lue keskustelun säännöt.
Ärsyynnynkö turhasta vai onko äitini oikeasti ikävä ihminen?
09.02.2016 |
Ikinä ei voi sanoa mistään miään hyvää vaan aina kaikki on niin negatiivista. Jos käyn kampaajalla, hän sanoo aina jotain tyyliin "mmhmm, jaahass" arvioivalla äänellä. Ei ikinä kehuja. Sama homma uusien vaatteiden kanssa, myhäilee ja sanoo jtoain yllättyneen aha, jaha, tämmönen.. Ehkä sanoo että vaate sopisi paremmin siskolleni. Viikonloppuna tein ruokaa, ja äiti sitäkin vain lähinnä arvosteli. Kun ei ollut kivan näköistä, tekemäni jälkkäri (smoothie) ei ollut tarpeeksi kylmää, kummastakaan ei mitään positiivista. Sitten kävin kaupassa, ja ostin ison paketin astianpesukonetabletteja kun se oli tarjouksessa ja äitini käyttää niitä. Siitä tuli kommenttia että et sitten yhtään isompaa pakettia löytänyt. Ikinä ei mitään, mitään positiivista! Aina vaan arvostelua. Olen siis 16v ja rehellisesti kaipaisin äidiltä hyväksyntää, kehuja ja kannustusta enkä saa sitä koskaan. Myöskään apua turha odottaa yhtään missään, ikinä ei ole tai nut auttaa mua löksyissä. Tai no okei, pari kertaa, mutta ne päättyi aina siihen et hän huusi mulle et olen tyhmä, miksen tajua. Nyt ei siis enää tee sitä kun en pyydä apua, vaikka sitä saattaisin tarvitakkin.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali hämäläinen kasvatus, ei ihmiset ylpisty suotta ja vahingossa luule itsestään jotain.
Voi kuulostaa tosi tutulta. Tosin minun äidin kurjat puolet ei lopu tuohon. Välit nykyään erittäin viileät, ainakin minun puoleltani. Toista ihmistä ei valitettavasti voi muuttaa, vaan koittaa itse vaan selvitä tuollaisesta ihmissuhteesta tervepäisenä.
Tsemppiä!
Onko äitisi omassa lapsuudessa tai elämäntilanteessa jotain, mikä tuollaista dissaavaa käytöstä voisi selittää? Todella ikävää kyllä, eikä mitenkään perusteltavaa.
Inhottava on oikeasti. Sano sille suoraan mitä ajattelet hänestä. Sano ihan rauhallisesti ilman huutamista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että tuntuu kurjalta! Tee päätös, että sinusta ei tule samanlaista.
Äläkä anna tuon vaikuttaa itsetuntoosi!
On jo vaikuttanut itsetuntoon. Ja kovasti. Koulu ei ole sujunut eikä kiinnostanut, olen aina halunnut hammaslääkäriksi mutta äiti on aina sanonut että ei musta sellaista tule, kannattaako sitä yliopistoon kun kestää niin kauan, ei kannata mennä lukioon kun et kuitenkaan pärjää. No, kohta amis käytynä.. Ja ei toivoakaan hammaslääkäriksi. :( hyvä jos suuhygienistiksi pääsen.
Äiti on aina ollut tuollainen, ihan aina. Olen monesti sanonut hänelle asiasta, sanonut että eikö voisi sanoa edes yhtä kivaa asiaa. Tai että tarviiko aina arvostella. Niin hän vetää herneet nokkaan ja itkee ettei hän ole osannut tehdä mitään, on huono äiti ym. Hän on oikeasti ihan hirveä ihminen, ja olen tähän asti uskotellut itselleni että vika on minussa ja johtuu siitä että olen nuori, vanhemmat ärsyttää. Mutta nyt olen ottanut asiaksi kirjoittaa ylös mitä äiti sanoo tekemistäni asioista enkä ole oikeasti saanut kehua tai kiitosta mistään koko aikana. Viimeksi kun äiti kehui mua niin siskoni oli meikannut ja stailannut mut sukulaisen häihin, silloin sanoi että näytän nätiltä. Oikeastaan ulkonäkö on ainoa mistä olen saanut kiitosta, ja siitäkin vain silloin kun olen todella laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on narsistin piirteitä, ne ovat ihan vahingoittavia ja vaikuttavat itsetuntoon. Itseäni on auttanut kun ajattelen, että suhteeni kotona äitiini oli äidin takia sairas, ja se ei siitä ikinä muutu, etkä sinä ole vastuussa äitisi tunteista, vaan hän on aikuinen ja itse niistä vastuussa. Se, ettei hän kykene, on eri asia, mutta EI SINUN ONGELMASI. Lähde mahdollisimman nuorena elämään omaa elämääsi, katkaise yhteys äitiin, se voi elpyä vasta kun et enää "vaikutu" äitisi puheista, jotka satuttavat sinua. Sairaankin vanhemman kanssa voi tulla toimeen, mutta ensin pitää olla oikealla tavalla ehjä ja terve itse. Aikaa siihen oman itsen tervehtymiseen voi mennä, mutta ei siinä ole vaihtoehtoja. Voimia.
Voi kun ikävää :(
Joillakin ihmisillä ei vain ole yksinkertaisesti tarpeeksi tunneälyä ja kykyjä ilmaista kiintymystä ja rakkautta. Se on surullista silloin varsinkin kun lapset jäävät vaille kokemusta vanhempiensa rakkaudesta. Kaikki vanhemmat eivät vain tajua sitä, että miten pitkäkantoiset seuraukset voivat olla tunnekylmyydellä ja mitätöinnillä.
Helppo sanoa, että älä odota äidiltäsi mitään, kun kuitenkin lapset aina odottavat vanhemmiltaan hyväksyntää ja rakkautta. Itse kärsin myös tunnekylmästä lapsuudesta, mutta olen ottanut siitä opikseni omassa elämässäni. Osoitan omille lapsilleni rakkautta yli äyräiden. Tiedän, että rakkaudella autan heitä kasvamaan itsenäisiksi ja vahvoiksi ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa..voitteko nyt pitää nämä narsismikommentit pois tästä ketjusta, kiitos.
Aloittajan äiti ei todellakaan ole narsisti, vaan hänellä on omat ongelmansa. Voitteko palstailijat uskoa, että
ihminen voi olla monella tavalla hankala ja vaikea olematta narsisti?:)
Äitisi on saanut suomalaisen peruskasvatuksen, joka ilmeisesti periytyy tyttäreltä (sukupolvelta) toiselle. Häntä ei ole koskaan kehuttu, ja kehuista hän itse vaivaantuu. Hän ei siksi myöskään voi kehua ketään, koska ei osaa, toisekseen se ei ole ollut hänen lapsuudenkodissaan tapana. Ja kuten jo sanottiin, kehuista "voi ylpistyä", näin uskottiin ennen.
Kun äitisi sitten huomasi, että hänellä on kykyjä ja taitoja, hän on joutunut itse itsekseen ajattelemaan, että kyllä hänkin pärjää. Ja että kuuluisi saada vähän arvostusta. Vaikka edes lapsilta. Siksi onkin oikeutettua sanoa sopivan tilaisuuden tullen marttyyrikommentteja, että kyllä olen teidän eteenne raatanut, muistakaa se, jne.
Miesystäväni äiti on kuulemma tällainen, en ole hänen äitiään tavannut. Olen kysellyt, tietääkö hän, minkälainen tausta hänen äidillään on. Kuulemma tulee perheestä, jossa aina suosittiin poikia, veljet menivät hänen edelleen perheen hierarkiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää kun äiti on selvästi kateellinen ja katkera omalle tyttärelleen nuoruudesta ja kauneudesta. Ilmeisesti äitisi ei itse ole kovin pitkälle kouluttautunut ja nyt katkeruudessaan siksi kyttää sinunkin urahaaveesi.
Tosi kurjaa ja ärsyttävää :/. Mä kans luulen että äitisi ei osaa muunlaista käytöstä? Häntä itseään ei ole koskaan kehuttu ja kiitelty, ja käyttäytyy nyt itse samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun äiti on selvästi kateellinen ja katkera omalle tyttärelleen nuoruudesta ja kauneudesta. Ilmeisesti äitisi ei itse ole kovin pitkälle kouluttautunut ja nyt katkeruudessaan siksi kyttää sinunkin urahaaveesi.
No ei ole. Ja lyttä ihan kaikki elämäni asiat. Esim mulla kaverit on valikoinut aina aivan täysin, mulla oli hetken poikakaveri viime vuonna ja äiti vihas häntä yli kaiken vaikka poika ei todellakaa sitä ansainnu ja hän oli aina tosi kunnioittava mun äitiä kohtaan ja mua kohtaan. Erottiin kun en jaksanu sitä myn äidin motkotusta. Lisäksi äiti esim. kiusaa mua kuukautisista ja muutaman kerran kun on vuotanut patjalle niin ilkkuu siitä, kertoo kavereilleen.. Ja aina painaa alas ja vähättelee. Kun kerran sanoin miltä tuntuu nii hän käänsi sen niin et mussa on jokin vikana koska hällä on niin helppoo mun siskon kanssa. No, oon puhunu asiasta siskon kanssa ja hän sano että hän ei vaan uskalla sanoo äidille mitään eikä halua pahoittaa hänen mieltä joten ei sano mitään, mutta äiti esim aiheutti mun siskolle syömishäiriön haukkumalla jatkuvasti läskiksi (sisko n. 165/55)
Äiti ei myöskään antanut meidän harrastaa kun ei kuulemma kuitenkaan pärjättäis. Tai no sisko harrasti 6kk tanssia, ja ekan esityksen jälkeen joutui lopettamaan kun äiti häpes kun sisko ei täysin muistanut askeleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun äiti on selvästi kateellinen ja katkera omalle tyttärelleen nuoruudesta ja kauneudesta. Ilmeisesti äitisi ei itse ole kovin pitkälle kouluttautunut ja nyt katkeruudessaan siksi kyttää sinunkin urahaaveesi.
No ei ole. Ja lyttä ihan kaikki elämäni asiat. Esim mulla kaverit on valikoinut aina aivan täysin, mulla oli hetken poikakaveri viime vuonna ja äiti vihas häntä yli kaiken vaikka poika ei todellakaa sitä ansainnu ja hän oli aina tosi kunnioittava mun äitiä kohtaan ja mua kohtaan. Erottiin kun en jaksanu sitä myn äidin motkotusta. Lisäksi äiti esim. kiusaa mua kuukautisista ja muutaman kerran kun on vuotanut patjalle niin ilkkuu siitä, kertoo kavereilleen.. Ja aina painaa alas ja vähättelee. Kun kerran sanoin miltä tuntuu nii hän käänsi sen niin et mussa on jokin vikana koska hällä on niin helppoo mun siskon kanssa. No, oon puhunu asiasta siskon kanssa ja hän sano että hän ei vaan uskalla sanoo äidille mitään eikä halua pahoittaa hänen mieltä joten ei sano mitään, mutta äiti esim aiheutti mun siskolle syömishäiriön haukkumalla jatkuvasti läskiksi (sisko n. 165/55)
Äiti ei myöskään antanut meidän harrastaa kun ei kuulemma kuitenkaan pärjättäis. Tai no sisko harrasti 6kk tanssia, ja ekan esityksen jälkeen joutui lopettamaan kun äiti häpes kun sisko ei täysin muistanut askeleita.
No jos tuo mitä kirjoitit on totta, niin eiköhän tuo otsikkosi kysymys ole aika totaalisen turha!? Et todellakaan ärsyynny turhasta, vaan äitisi on todella ikävä ihminen, oikeasti.
Onpa inha akka.