Mies alkaa aina itkemään, jos annan vähän kritiikkiä, joka

Mitään ei voi sanoa ilman että alkaa itkeminen ja se rasittava itsesäälissä vellominen..

Ap

Tiedän kyllä tuon tyypin. Näitä on sekä naisia että miehiä. Sitä on itse vähän voimaton olo, kun toinen alkaa parkua ja velloa itsesäälissä ja voivotella. Tuollaisessa käytöksessä on se ongelma, että se estää asioista puhumisen järkevästi ja kahden aikuisen välisenä keskusteluna. 

Ei ole aina äiti suojellut, vaan usein äiti ei ole kunnioittanut lappsen rajoja.

Kirjoituksestasi päätelle et osaa sanoa asioista rakentavasti tai kauniisti.

Ai niin, ja aina voit erota siitä miehestä. Ei teistä selvästikään ole pariksi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä tuon tyypin. Näitä on sekä naisia että miehiä. Sitä on itse vähän voimaton olo, kun toinen alkaa parkua ja velloa itsesäälissä ja voivotella. Tuollaisessa käytöksessä on se ongelma, että se estää asioista puhumisen järkevästi ja kahden aikuisen välisenä keskusteluna. 

Niimpä. Ja tässä tapauksessa siitä keskustelusta ei todellakaan tule mitään kun mies ei kuulemma pysty sanomaan mitään tai hänellä ei ole sanottavaa - vaikka keskustelua olisi aiheesta paljonkin. Ja loppupeleissä se menee aina siihen, että minä pyydän anteeksi (välillä en edes tiedä mitä). Nyt viimeisin juttu oli se, ettei olla puhuttu moneen päivään koska en jaksa olla aina se päähän taputtelija ja anteeksi pyytelijä. Ottais ihminen vastuun omista teoistaan ja sanoistaan ja kasvais aikuiseksi.. Ikää tällä siis 22v.

Ja kyllä, minussakin on paljon vikoja!

Ap

Mun isä on tollanen. Sen äiti ei ole suojellut, vaan on ollut tunnekylmä psykopaatti.

Itse sanoisin sulle kun  nariset: "Vai niin." ja ottaisin takaapäin. Sitten voisit jäädä mäkättämään itseksesi, kun lähtisin kaljalle.

Hän on herkkä, sinä et. Etsi kovanahkaisempi mies.

Vittu tätä ku voit jättää sen. Oma valinta

Erotkaa. Turha odottaa että hän muuttuisi.

Oikeasti se mies varmaan vihaa sua mutta ei uskalla lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä tuon tyypin. Näitä on sekä naisia että miehiä. Sitä on itse vähän voimaton olo, kun toinen alkaa parkua ja velloa itsesäälissä ja voivotella. Tuollaisessa käytöksessä on se ongelma, että se estää asioista puhumisen järkevästi ja kahden aikuisen välisenä keskusteluna. 

Niimpä. Ja tässä tapauksessa siitä keskustelusta ei todellakaan tule mitään kun mies ei kuulemma pysty sanomaan mitään tai hänellä ei ole sanottavaa - vaikka keskustelua olisi aiheesta paljonkin. Ja loppupeleissä se menee aina siihen, että minä pyydän anteeksi (välillä en edes tiedä mitä). Nyt viimeisin juttu oli se, ettei olla puhuttu moneen päivään koska en jaksa olla aina se päähän taputtelija ja anteeksi pyytelijä. Ottais ihminen vastuun omista teoistaan ja sanoistaan ja kasvais aikuiseksi.. Ikää tällä siis 22v.

Ja kyllä, minussakin on paljon vikoja!

Ap

Mies on henkisesti vaurioitunut. Se ei riitä että hän ottaa vastuun teoistaan, vaan oppia vaatimaan toisilta samaa. Hänen suurin ongelmansa lienee kuitenkin pitkälti, että kokee olevansa huomompi kuin muut.