Lue keskustelun säännöt.
Mieheni puhuu joka päivä eksästään.
17.04.2007 |
Siitä millaista heillä oli (hyviä muistoja), millaista seksiä harrastivat, millaisissa paikoissa lomailivat, eksän sukulaisten kuulumiset kaikki... :(
Olen kohta vuoden kuullut paljon asioita joita en olisi halunnut kuulla (kuten yksityiskohdat seksistä aiemmassa suhteessa) ja nyt alkaa mieli olla jo tosi apea. Olen toki sanonut aiemminkin etten halua elää heidän rakkaustarinaansa alusta lähtien mutta mies ei vaan tunnu tajuavan.
Väittää kyllä että ero oli hyvä asia ja ettei kaipaa takaisin entiseen ja että rakastaa minua. Silti kuitenkin ex on mielessä koko ajan ja minusta tuntuu kuin ex olisi mukana jokaisessa hetkessämme.
Eilen sitten sanoin että en halua itse muistella omaa eksääni enkä todellakaan haluaisi kuunnella kun hän muistelee hyvällä omaansa. Varsinkaan kun hän ei kerro minulle, miksi hän on iloinen siitä että on minun kanssani tai olenko jossain parempi hänelle kuin ex.
Kuulen tavallaan vertailuja eksään koko ajan mutta en sitä, miten vertailussa kävi... :(
Muilla kokemuksia? Rauhoittuuko tämä ajan kanssa vai pitääkö päätellä ettei mies ole päässyt entisestä yli? Ja pitäisikö jatkaa matkaa vai kuunnella sujuvasti? Ahistaa.
Kommentit (38)
Meillä oli aluksi just tuollaista. Seurusteltiin vuoden verran. Joka päivä mies hoki kuinka ihanaa exän kanssa oli ollut mutta vakuutti että ei halua häntä takaisin. Yks päivä tulin töistä kotiin (asuimme eri osoitteissa) ja soitin miehelle että olen menossa hänen luokseen. Mies ei vastannut puhelimeen ja laitoin viestiä, kävin ovella yms, mitään ei kuulunut. Sain sit parin päivän päästä selville ihan muuta kautta kuin mieheltäni että ex oli palannut takaisin ja mies unohti minut sillä sekunnilla..... et sellasta.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä osaisin tehdä? Miehen ex on uuden kanssa avoliitossa ja mieheni vakuuttaa ettei ottaisi tätä takaisin vaikka saisi.
Ja sanoo että puhuu mukavista muistoista siksi että niitä on ja siksi ettei halua muistella ikäviä asioita. EN vain näe järkeä, miksi hän niitä minulle muistelee.
Olen melko väsynyt ja loukkaantunutkin tästä vaikka en mustasukkainen olekaan. Törppöä se kyllä on. Miten mies ei tajua sitä?
Tärkeintä on kuitenkin se miltä sinusta tuntuu. Kauanko olet valmis tätä kestämään?
Olet puhunut asiasta miehen kanssa mutta se ei ole saanut hänen muuttamaan käytöstään. Mikä saisi?
Jos olisin itse samassa tilanteessa, antaisin itselleni kolme vaihtoehtoa:
1) Antaa tilanteen jatkua ennallaan ja yrittää välillä puhua miehen kanssa
2) Hakea apua ulkopuolelta, jos mies siihen suostuu.
3) Todeta, että tämä oli tässä.
Mikä näistä on lähinnä mielentilaasi?
Ulkopuolelta apua ei oikein pysty hakemaan, koska mies suhtautuu asiaan tyyliin " Ai, taasko puhuin eksästä. Voi että, en ikinä muista ettei siitä kannata puhua, unohdin." Eli hän suhtautuu asiaan muistikysymyksenä, ei tunnekysymyksenä tai parisuhteemme kysymyksenä.
Tämä on tässä - on vähän vaikea juttu. Toisaalta pelkään että ylireagoin (tosin ne seksijutut piirtyvät inhottavasti mieleeni ja aina kun olen sängyssä miehen kanssa, muistan myös hänen juttunsa eksästä sängyssä). Toisaalta pelkään että jos jätän muuten hyvän miehen niin tulen katumaan sitä.
Kaipa sitten se vaihtoehto että jatkan ja yritän puhua miehen kanssa. Huoh.
mun miehellä ei ole ollut mitään avio tai avosuhdetta ennen minua ja jos hän joka päivä jaksaisi muistella jotakuta entistä ihastustaan ja tyyliin se oli aina niin hoikka ja urheilullinen (mitä minä en enää ole) niin mä kyllä antasin tupenrapinat. Mulla ei kantti kestäs kuunnella.
Joskus kun olen havainnut pitkän yhdessäolomme aikana hänen " liiaksi" kiinnostuneen jostakusta niinku esmes ulkonäköasiassa olen kyllä antanut ymmärtää mitä tykkään vertailusta.
Onko sinulla exää? Mikset puhuisi hänestä.
Tai kerro tavanneesi joku entinen ihana luokkakaverisi (mies) ja jutelleesi hänen kanssaan. Ja puhu kuinka tämä sinkkumies pyysi sua kahveille muttet tiedä mitä tekisit ettet loukkaisi puolisoasi.
Tai ala muka kuolaamaa jonku julkkismiehen perään kuka esiintyy taajaan TV:ssä. Ja muka uneksit hänestä tms. Katso miehesi reaktioita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin, että kun pyysin miestä olemaan hiljaa eksästään, niin hän kuitenkin hautoi ajatuksia hiljaa mielessään. Parempi kai kuitenkin tietää mitä mielessä liikkuu
En vain itse viitsi muistella entisiä, kun olen jo mennyt tunneasioissa eteenpäin.
Kysyin joskus mitä mies tykkäisi jos muistelisin eksiäni niin hän vain vastasi että " Ai, kaipa minä olisin iloinen että sinulla on mukavia muistoja..." Niin just varmaan... :)
Eikä minua haittaisi jos välillä puhuisi entisestä liitostaan. Mutta kun puhuu siitä joka päivä. Jos ollaan vaikka mökillä, hän saunassa muistelee kertoja kun ollut eksänsä kanssa. Jos ollaan kaupungilla, muistelee kertoja eksänsä kanssa. Näin ex on henkisesti mukana jokaisella reissullamme.
Itse en hänen eksäänsä tunne, mutta olen kuullut hänestä ihan liikaa.
Josko tuo mies vain ei tajua, että vaikka hän on sujut eronsa kanssa (ei katkeruutta, muistelee hyvällä) ei ole järkevää tilittää siitä minulle kaiken aikaa. Ei vain tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei kyllä ole suhteesta sujut eikä ole sinun kanssa läsnä ja täysillä. Voi olla että eksä on jo jatkanut matkaa mutta " sinun" mies ei selvästi ole vaan haikailee vielä entistä eikä katso eteen päin sinun kanssa.
Kumpi jätti? Ilmeisesti eksä, ja sinä osuit kohdalle kun ei yksinkään osannut olla ja jonkun kanssa kuitenkin on parempi olla...
Se mitä mietin nyt on, pitäisikö minunkin jatkaa matkaa vai jäädä kuuntelemaan eksä-juttuja?
Helpottaako tuo jorina ajan myötä, vai mitä tapahtuu?
Eikö kellään kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reagoisit miehen muisteluihin ikäänkuin keskustelunavauksina ja vastaisit tyynesti samalla mitalla, " niin joo, oli meilläkin pekan kanssa aikoinaan vähän sama juttu.." . ja seksijutut muistelisit ihan pokkana myös jos mies taas aloittaa.
tai sitten keskeytät muistelut joka ainoa kerta, sanot että pää kiinni, mä en jaksa kuunnella. sano että muistelkoot päänsä sisällä hiljaa niinkuin sinäkin teet (ja normaalit ihmiset yleensä).
Pitää soveltaa tuota pää kiinni -versiota.
Tosin ystävällisesti olen asiasta aiemminkin sanonut, perustellut, kertonut tunteistani (ja ilmeisesti olen puhunut ns. pukille kun ei ole tehonnut)...
:)
Ilmeisesti mies on vaan niin tampio ettei ymmärrä sitä että minä en kuulu hänen ja eksän historiaan enkä halua siihen kuuluakaan edes kuunteluoppilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aikuinen ihminen antaa itseänsä noin kohdella? Tai yleensäkin MIKÄ HELVETTI TEITÄ NAISIA VAIVAA??
Ettekö osaa jo tapailuvaiheessa käydä läpi tulevaisuudensuunnitelmia?
Itse tapasin nykyisen mieheni 8 vuotta sitten. Molemmat olimme koko illan ryypänneet (paikallinen juhla) ja aamuyötä kohden alettiin selviämään. Juteltiin koko ilta niitä näitä ja mieheni muistuttaa minua vieläkin aika ajoin siitä, et olin eka nainen, jonka hän tunsi, joka luotti itseensä ja tiesi mitä elämällään haluaa.
Ekan illan aikana käytiin läpi se, että exät on exiä ja omalta puoleltani tein selväksi, että myös hän on ex, jos muiden kanssa lähtee.
Molempien tulevaisuudensuunnitelmiin kuului oma koti ja ainakin 2 lasta.
Oltiin nuoria ja sanoin, et äidiksi en ala ennen kuin koulut on käyty ja saanut tarpeeks mennä ja bailata. Jokaisesta päätösestä ollaan yhdessä sovittu suhteemme aikana ja täytyy sanoa, että elän vihdoin suhteessa, jollaista jo pienenä toivoin.
Säälittää vaan te kaikki nyssykät, jotka siedätte mieheltänne kaikkea paskaa. Itselläni on aina ollut se periaate että kummankin pitää antaa ja saada yhtä paljon. Eikä toista loukata ikinä tarkoituksella!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en nyt käsitä miten tulevaisuudensuunnitelmien selvillä oleminen ja niiden selväksi toiselle tekeminen liittyy tähän ongelmaan.
Minun tulevaisuuteni suunnitelmat ovat selvät. Miehelläkin on suunnitelmansa. Hän vain muistelee ja kelailee mennyttä elämäänsä minun kanssani (ja puhuu siis entisestä liitostaan ja sen muistoista).
En tykkää asiasta. Mietin miten siihen suhtautuisin. Kysyin olisiko jollakulla kokemusta (jotta saisin näkökulmia asiaan) ja siksi asiasta puhun.
Yleensä pyrin harkitsemaan ennen kuin teen äkillisiä päätöksiä. Mies on mukava ja ihastuttava ja siksi haluan harkita, ennen kuin jätän hänet ex-puheiden takia jos jätän. En usko että mies ilkeyttään asiasta puhuu. Ehkä ymmärtämättömyyttään tai muistamattomuuttaan. Pitää luonnollisena asiasta puhumista eikä muista ettei se minusta ole niin.
Tai sitten hän ei ole päässyt erosta yli eikä uskalla kohdata negatiivisia tunteitaan eksää kohtaan ja siksi vaalii hyviä muistoja. Ehkä taustalla on tukahdettua murhetta ja siksi kuva menneestä on kiillotettu ja yksipuolinen.
Ehkä hän ei ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkä minun pitäisikin jatkaa matkaa. Ehkä hän kypsyy suhteeseen kanssani. Ehkä minun pitäisi jatkaa hänen kanssaan.
Näitä tässä mietin.
Edelleen, onko kokemuksia?
:)
Tapasin aikoinani miehen johon ihastuin täysillä. Mies oli vastikään eronnut tyttöystävästään ja oli aika rikki. Mies ei puhunut tästä naisesta mutta sanoi kyllä, että mikäli ex haluaisi palata, hän ottaisi tämän takaisin.
Minä päätin antaa miehelle aikaa 3 kuukautta. Vannoin silloin, että jos mies ei huhtikuuhun mennessä (silloin oli tammikuu) ole täysin ihastunut minuun, unohdan koko tyypin. Huhtikuussa mies olikin sitten kääntänyt kelkkansa.
Tästä on aikaa 5 vuotta ja kolme vuotta olemme olleet naimisissa, 2 lastakin on siunaantunut.
Itse olen miehen kanssa kihloissa. Hän on sanonut minun olevan elämänsä rakkaus ja niin edelleen.
Rasittaa vain kun ex on henkisesti menossa mukana jokaisessa hetkessämme.
Mies jopa haluaisi meidän menevän naimisiin samassa kirkossa kuin hän ja ex (kun kirkko on kuulemma niin kaunis)... :/
jos kumpikin tietää että ex on ex ja se siitä, niin eikö sillon ole hyvä suunnitella yhteistä tulevaisuutta??
Jos sä sanoisit miehelles, et jos haluu sut niin exästä ei puhuta ja jos puhuu niin avaa ovi ja lähetä sen luo.
Mielestäni olet miehelle exän korvike ja hän yrittää jatkuvasti etsiä sinusta entistään. Vaikka tilanne joskus (epäilen tosin) muuttuisi, miten ihmeessä haluat olla miehellesi jonkun korvike??
Itse en suostuisi moiseen. Minua rakastetaan itseni vuoksi, ei kenenkään muun!!
Vierailija:
Mutta en nyt käsitä miten tulevaisuudensuunnitelmien selvillä oleminen ja niiden selväksi toiselle tekeminen liittyy tähän ongelmaan.:)
Eiköhän tämä eksä-keskustelu lähde johonkin suuntaan kehittymään. Eilen sanoin jo melko selväkielisesti, että ottaa pattiin ja rankasti.
Tänään mies on sitten ollut surullinen enkä tiedä mitä miettii ja miten suhtautuu.
Toivottavasti miettii sen, onko todella niin ettei ole päässyt yli erosta.
Sen verran arvostan itseäni, etten moiseen suostuisi. Se loukkaisi mua todella paljon. En todellakaan.
Muutenkin vaikuttaisi siltä, ettei ole päässyt yli erosta. Ei ole aiempaa kokemusta mutta tunnustaisin kyllä tässä vaiheessa tappioni.
Kokemusta on miehestä, joka haukkui mulle entistä tyttöystäväänsä, ja totesin myös silloin, ettei taida olla vielä oikein valmis uuteen suhteeseen.