miten suhtautuisit jos omasta lapsestasi tulisi homo?

Mutta pääasia että lapsi itse on onnellinen.

Varmaan alkuun kaksitelisin asiaa, mutta minun lapseni hän olisi yhtäkaikki. Eipä sille asialle mitään voisi.

olis se minusta ihana asia, tiedän mitä olla naisen kanssa. Ja haluan, että lapsenikin tietää sen ihanan tunteen

Eikä se mullistaisi maailmaani, ehkä olisin vähän huolissani siitä, joutuuko lapseni törmäämään paljon ihmisten ahdasmielisiin asenteisiin.

ei olla itsekään heteroita

Homofobinen junttimieheni ei anna poikani pukeutua punaiseen jne.



Poikani ei saa leikkhellaa kun on poikien ja tyttöjen leikit erikseen KIVAA!



Mulle ei olisi merkitystä, poikani on mulle aina rakas. Pääasia että hän olisi onnellinen myös ihmissuhteissaan.

ehkä pystyisin hyväksymään hänet, mutta en enää itseäni sen jälkeen. Olisin aivan varma, että olisin tehnyt jotain matkan varrella väärin. Koska poikani on hyvin poikamainen syntyään, eikä hän todellakaan ole lapsi, joka ei tiedä, kumpaa sukupuolta on. Eli syy olisi sitten niin ulkopuolinen, ja minä kun hänen elämäänsä eniten vaikutan tällä hetkellä, niin syy olisi minun.

Sikäli hassuja nämä ennakkoluuloasenteet että emmehän me voi tietää kuitenkaan miten kukin on suuntautunut. Periaatteessa kuka vain voi olla homo tms jonka kanssa on tekemisissä. Sitä kun harvemmin kukaan kailottaa kadulla. Yksi tuttu on lesbo ja toinen sukupuolivaihdoksen tehnyt, molemmat aivan tavallisia ihmisiä.

koska luulen että hänen olisi silloin vaikeampi olla onnellinen, kun hän joutuisi koko ajan tappelemaan yhteiskunnan odotuksia ja ennakkoluuloja vastaan. Haluaisin lapsilleni helpomman elämän.

Tosin kyllä toivoisin ihan lapsen itsensä tähden, että suuntautuisi " valtavirran" mukaan heteroksi. Kyllä vieläkin homon/lesbon elämä on hankalampaa kuin heteron.

Miehellä olis, ei ole pikkukylässä kasvanut kovinkaan avarakatseiseksi..

kunhan lapsemme olisivat onnellisia!



lähinnä toivoisin heille hyvää parisuhdetta ja tasapainoista elämää.

Koska (yhden lapsen äitinä) aina joskus haaveilen, että joskus voisin olla mummo. Tosin eihän homous sitä estä (minulla on tosin poika-lapsi). Joten tieto olisi yllättävä, muuttaisi asioita, mutta ei olisi järkyttävä tai hirveä.

Jos näin pääsisi käymään tietäsin minäkin että virheitä on tullut tehdyksi kasvatuksessa ja syyttäsin itseäni.



Ajatus lapseni homoudesta saa hymyn huulilleni ja huvittaa, en usko tuohon mahdollisuuteen ikinä.

Ei todellakaan olisi ongelma, niin kauan kun lapsi itse on onnellinen ja saa elää omaa elämäänsä rauhassa ilman junttien ennakkoluuloja. Mielummin homo kun sellanen tökerö karski " tosimies" .

Minulla on lähipiirissä homoja ja he ovat aivan tavallisia ihmisiä. Eikä homous ole mikään " ihme, jota ei voi meille sattua" . En ylipäätään ymmärrä miksi asiasta tehdään niin suuri numero. Minulle ei kuulu kenenkään muun seksielämä.

Se ei todellakaan ole mikään lapsen oma valinta saati kasvatuksen tulos! Eli kenestäkään ei enää isompana " tule" homoa vaan ihminen on alunperinkin seksuaalisuudeltaan jossain kohdassa miehen ja naisen välillä. Hyvin harvat meistä ovat itse asiassa biologisesti " puhtaissa" ääripäissä, mutta vasta lähellä keskiväliä suuntautuminen näkyy homoseksuaalisuutena.



Eli en ollenkaan tajua, miten ihmeessä sitä EI voisi hyväksyä, kun eihän lapsi itse ole sitä valinnut! Seksuaalinen suuntautuminen määräytyy jo sikiöaikana äidin kohdussa, eri asia sitten on, milloin ja miten se alkaa näkyä ulospäin vai koittaako joku taistella luontoa vastaan (joka kyllä minusta olisi tosi surullista).

Ystäväpiirissäni on paljon homoja ja lesboja, joten ei olisi mitenkään omituista tai epämiellyttävää. Ihan tavallisia ihmisiä ovat, kuopuksen kummit ovat homopariskunta, minulle erittäin rakkaita ihmisiä.

Pyrin kasvattamaan poikaa muutenkin " pehmeästi" , tekemään kotitöitä, pukeutumaan kauniisti ja huolehtimaan ulkonäöstään.



Itse asiassa sehän olisi ihanaa, voisin käydä poikani ja hänen poikaystävänsä mukana vaikkapa Ikeassa :)

Kampaajapoika olisi ihan paras, saisin aina trendikkäimmät kampaukset! Tai sisustussuunnittelija....