Minkä takia kaikki 40-50 vuotiaat höyrähtää aina johonkin henkiseen? Tantraan, enkeleihin tms?

Kun ollaan puolivälissä elämää, ryhtyy miettimään, mitä vielä haluaisi elämässään tehdä. Miettii, miten tyytyväinen on siihen, mitä on saavuttanut ja mitä vielä haluaisi saavuttaa. Usein kaikki materia on saavutettu, työelämässä ollaan uran huipulla (jos nyt omassa työssä mitään uraa edes pystyy tekemään), lapset ovat jo isoja ja on omaa aikaa enemmän kuin kertaakaan sitten nuoruusvuosien. Fyysisesti ollaan kuitenkin vielä siinä kunnossa, että täydellinen muutos elämään on vielä mahdollista. 10-20 vuoden päästä voi olla jo liian myöhäistä. Olen nyt 54 v ja pidän aikaa ennen 50-vuotispäivääni "ensimmäisenä elämänäni" ja nyt elän "toista elämääni". 

Ehkä se johtuu siitä, että materiaalisesti on saavutettu kaikki tarpeellinen ja ehkä lapset jo aikuistuneet. Tulee henkinen tyhjiö, kun jää omaa aika, eikä tiedä, mitä seuraavaksi tavoittelisi. Osa keksii jotain järkevää ajanvietettä, kuten vapaaehtoistyö, osa alkaa haalia kristalleja ja menee huuhaakursseille, koska luulee henkistyvänsä niiden avulla.

"kaikki"?

"aina"?

miksi kaikille yksinkertaisille on aina niin vaikeaa nähdä että ihmiset ovat erilaisia?

Mun veikkaus: nuorena aikuisena ja vielä pitkään sen jälkeenkin välittää paljon enemmän siitä, mitä muut ajattelevat. Jos on lapsia, voi olla liian kiire ajatella mitään elämänmuutoksia. Kaverit, sukulaiset ja ympäristö yleensä vaatii tietynlaista käytöstä, eikä välttämättä itsellä ole vielä käsitystä siitä, millaista elämää haluaa elää.

Sitten jossain vaiheessa välähtää, että elämä ei jatku loputtomasti ja jäljellä olevat vuodet kannattaa viettää tekien sitä, mitä itse haluaa. Voi tulla tarve uudestaan kokeilla, mikä tuntuisi omalta. Ehkä elämä on sen verran tasaisempaa kuin nuorempana, että on energiaa tehdä muutoksia. Ei enää välitä, että joku pitää hörhönä.

Ai kaikkiko? Ainako? Miksi tietyt ihmiset usein yleistävät tai tuplayleistävät asioita? Jotkut ihmiset varmasti keski-ikäisinä huomaavat, että työ, materia tai parisuhde ei olekaan tehnyt onnelliseksi ja on luonnollista ihmisen uteliaisuutta etsiä onnellisuutta tuovia asioita. Helpointa ja samalla vaikeinta on löytää onnellisuutta itsestään, "höyrähtämällä henkiseen" kuten asian ilmaisit.

Esim. ihan normaaleissa kristillisissä seurakunnissakin on usein enemmän vähän vanhempaa väkeä, juuri noin 50-v. Onhan se luonnollista, että kun maallinen elämä alkaa väkisin olla ehtoopuolella, niin ajatukset siirtyy siirtyy sen jälkeiseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ai kaikkiko? Ainako? Miksi tietyt ihmiset usein yleistävät tai tuplayleistävät asioita? Jotkut ihmiset varmasti keski-ikäisinä huomaavat, että työ, materia tai parisuhde ei olekaan tehnyt onnelliseksi ja on luonnollista ihmisen uteliaisuutta etsiä onnellisuutta tuovia asioita. Helpointa ja samalla vaikeinta on löytää onnellisuutta itsestään, "höyrähtämällä henkiseen" kuten asian ilmaisit.

Kyllä. Ydinkysymys onkin ehkä tuo, miksi juuri tuossa iässä. Huonoja parisuhteita ja pettymyksiä elämään kun kuitenkin on kaikissa muissakin elämänvaiheissa aikuisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kaikkiko? Ainako? Miksi tietyt ihmiset usein yleistävät tai tuplayleistävät asioita? Jotkut ihmiset varmasti keski-ikäisinä huomaavat, että työ, materia tai parisuhde ei olekaan tehnyt onnelliseksi ja on luonnollista ihmisen uteliaisuutta etsiä onnellisuutta tuovia asioita. Helpointa ja samalla vaikeinta on löytää onnellisuutta itsestään, "höyrähtämällä henkiseen" kuten asian ilmaisit.

Kyllä. Ydinkysymys onkin ehkä tuo, miksi juuri tuossa iässä. Huonoja parisuhteita ja pettymyksiä elämään kun kuitenkin on kaikissa muissakin elämänvaiheissa aikuisuudessa.

Koska se on keskimäärin elämän - ainakin aikuiselämän - puoliväli. 

Ihmisessä on hengellinen ulottuvuus. Hengellisen kaipuun tuntomerkkejä ovat esim. oikeuden toteutumisen jano, täydellisyyden isoaminen, totuuden jano, omien väärien valintojen aiheuttama ahdistus, anteeksiantamisen  ja -saamisen tarve, ikuisen elämän kaipuu, täydelliseen luottamukseen perustuvan rakkauden ikävä, yli ymmärryksen menevän kiitollisuuden kokemus, lapseuden kokemus.

Nykyaikana monet pyrkivät torjumaan Jumalan, mutta kaikki eivät pysty kiistämään koko ikäänsä sitä hengellistä kaipuuta, joka itsessä on. Viimeksi mainituista osa alkaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja hengellisen kaipuun täyttämiseen, ja new age tarjoaa näitä vaihtoehtoja – useimmiten kai taloudellisista motiiveista.

Vähän aikaa sitten katsoin netistä enkeli- ja äiti Amma-uskoisen Kirsi Rannon tarjoamien enkelijumalatar-iltojen hinnastoa. Yhden enkeli-illan hinta per asiakas oli 40 euroa, ja illan kesto on 2,5 - 3 h. Ohjelma sisältää lähinnä rukoilua ja hiljentymistä. Mikä siinä maksaa?

Suomessa on nykyään tarjolla myös kursseja, joissa voi kouluttautua yksisarvistulkitsijaksi, kurssin hinta on 800 euroa!

Evankeliumi on ilmainen. Jeesus on totuus eikä Hän torju ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kaikkiko? Ainako? Miksi tietyt ihmiset usein yleistävät tai tuplayleistävät asioita? Jotkut ihmiset varmasti keski-ikäisinä huomaavat, että työ, materia tai parisuhde ei olekaan tehnyt onnelliseksi ja on luonnollista ihmisen uteliaisuutta etsiä onnellisuutta tuovia asioita. Helpointa ja samalla vaikeinta on löytää onnellisuutta itsestään, "höyrähtämällä henkiseen" kuten asian ilmaisit.

Kyllä. Ydinkysymys onkin ehkä tuo, miksi juuri tuossa iässä. Huonoja parisuhteita ja pettymyksiä elämään kun kuitenkin on kaikissa muissakin elämänvaiheissa aikuisuudessa.

Koska se on keskimäärin elämän - ainakin aikuiselämän - puoliväli. 

Tuossa  iässä lapset alkavat jo olla tai ovatkin aikuisia ja asuntolainat on maksettu. Tulot ovat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin ja menot taas pienemmät kuin koskaan aikaisemmin. Moni ottaa viidenkympin korvilla töistä nk sapattivapaata ja tekee jotain ihan muuta. Tekee asioita, joita nuorena olisi ehkä halunnut tehdä, mutta ei ollut varaa tehdä. Ja kun olisi ollut varaa tehdä, ei ollut aikaa tehdä. Ruuhkavuosien jälkeen voi pysähtyä ja alkaa tekemään tuttavuutta oman itsensä kanssa. Moni kun unohtaa niinä kiireisinä vuosina itsensä ja asettaa muiden, erityisesti lasten tarpeet ja toiveet omiensa edelle. Kuka minä olen, millainen minusta on tullut, millainen haluaisin olla....näitä kysymyksiä voi esittää itselleen ja elää juuri niinkuin haluaa. 

Ap:n kannattaa varmaan odottaa ja katsoa kuinka itselleen kay. Parikymppiset jotenkin olettaa etta pysyvat parikymppisina pitkaan, mutta nopeasti se aika kuluuu..... eika kaikki noihin juttuihin 'hurahda', mutta kannattaa pitaa huoli, etta jotain oppii vuosien varrella....

UP!

Kaikki. Aina. Aika rankka stereotypia. En ole höyrähtänyt enkä höyrähdä.

En minä eikä kukaan tuttavapiiristäni. 

Nämä on näitä mietelauseita kirjokukin askarrelleita idiootteja.  Heillä on myös usein jotain HOME palikoita lipaston päällä. Varsinainen kirjahylly huutaa poissaolollaan.

Joskus olen näihin somessa törmännyt, mutta en onneksi tunne. 

Ikä on tämä 50 vuotta. 

Tantra on siistii ja tulee hillittömii orkkui. En ny tiedä siit henkisyydestä.

Pitääkö tässä alkaa pelkäämään höyrähtämistään? Olen 44v, eikä mikään tuollainen kiinnosta.

Olin joskus Kirsi Rannon enkeli-illassa, eikä siellä minusta tapahtunut kovin erityistä. Mitään henkisiä sävähdyksiä ainakaan minä en rekisteröinyt.

Mutta ehkä henkiolennot aistivat, että paikalla oli ainakin yksi liian raskassoutuinen ihminen. Menin sinne kyllä ihan avoimin mielin. Myöhemmin koin sitten johdatusta vallan toisaalle.

Niin sanottu uushenkisyys on ilmiönä tavattoman kiinnostava, olen lueskellut useamman siihen liittyvän kirjan (mm. Rannon uusimman lainasin juuri). Aika monelle tuo suuntaus on nykyään myös elinkeino, vaikka uskon että monet ovat alalla ihan tosissaan ja uskovat omaan juttuunsa.