Lue keskustelun säännöt.
Vaihdoin akateemisesta pätkäryynäämisestä duunarihommiin ja elämä vaan paranee!
Life is good
18.12.2015 |
Opiskelin epäonnekseni itselleni aineyhdistelmän yliopistosta, jolla ei työelämässä saa juuri mitään.
Tai saahan sillä: pätkiä ja pätkiä eli hienommin sanottuna projekteja. Jatkuvaa epävarmuutta, ansiosidonnaisen laskemista ja kesälomien unohtamista.
Uudestaan ja uudestaan jonkun projektirahan anomista ja odottamista, ja sitten lukee päivän lehdestä, että "valtio kohdentaa avustuksiaan uudelleen" eli kuulen pian töissä, että lisää rahaa ei sitten tule.
Sitten vajaan 10 vuotta taistelin valtion virastossa pätkäläisenä. Pelkkien keskinkertaisuuksien kevätjuhlat ja naamafaktorin mukaiset vakinaistamiset siellä toimintaympäristönä. Pätkäläisenä olet aina se jonon viimeinen ja nokkimajärjestyken alimmainen, tekemässä eniten töitä (myös ne perjantaipäivystykset, kun vakituiset virkamiehet häipyy mökille jo iltapäivästä) ja toivomassa seuraavaa työllistämisjaksoa tai vuorotteluvapaan sijaisuutta. Valtiolla ei myöskään tunneta mitääån kannustimia, palkanlisiä, virkistysrahoja tai seikkailumatkoja,paitsi se pakollinen laivaristelly kerran vuodessa (jupii..).
Palkkaa maksettiin aina sen minimin mukaan. Käteen tuli kuukaudessa n. 1400 euroa. Siis koulutetulle ihmiselle, joka osaa asioita ja vieraita kieliä ja saa tuon verran palkkaa?
Joitakin vuotta sitten väsyin siihen kaikkeen puurtamiseen ja jonkinlaiseen toivottomuuteen kokonaan. Tiesin, etten tule etenemään mihinkään erikoisasemiin enkä johtoasemiin, ja taas tavan muurahaisena homma ei tästä muuksi murene. Keski-ikä koitti jo, ja tässä ollaan.
Vaihdoin muihin maisemiin, tai muihin vesistöihin tarkemmin sanottuna. Lähdin ro-ro alukselle Itämerelle talouspuolelle emännöimään. Ja kas: tunnen vaihtaneeni kaikenkaikkiaan aivan oikein!
Laivani seilaa Itämerellä, ja työskentelen aina 2 viikkoa työssä, 2 viikkoa vapaalla. Meitä on täällä n. 30 ja useita eri kansallisuuuksia. Meitä suomalaisiakin muutama, sillä suomenkielen taitoisia myös tarvitaan, vaikka työnantaja ei suomalainen olekaan.Kielitaitoa tarvitan, ja varsinkin sitä toista pakollista ruotsia. Venäjän perusteet tulee myös tarpeeseen. Palkkani tulee toki suomeen omalle tililleni, mutta toisesta maasta. Verot maksan merimiesverotuksen mukaan työnantajan maahan ensisijaisesti.
Sain vakituisen paikan kuukaudessa, ikälisät kohdallaan. Käteen tulee palkkaa n. 2500 - 2600 kuukaudessa. ( 2viikon työskentelystä). Terveydenhoidon hoidan suomessa käymällä yksityisellä ja laittamalla niistä laskut varustamoon. Vuodessa virkitysrahaa muutamia satoja euroja vaikka kuntosalikorttiin.
Ja ne lomat: Kesäloma on 6 viikkoa, seuraavaksi pidän 3 viikkoa ja vapaata ja käyn viikon keikan työssä, sitten taas 2-2-työskentelyyn. Kaikki tekemäni ylityöt voin ottaa vapaaviikkoina tai rahana, miten haluan.
Itse työ on perusduunia, joskus raskastakin riippuen aikataluista tai keleistä. Ei enää ajanhukkaa palavereja, kilpailua asemista tai paikosta. Laivalla kaikki tietävät tehtävänsä ja komentoketju on selvä.
Laivalla vapaa-aikana luen paljon. On hyvä kuntosali, saunat ja uima-allas. Hipsuttelen menemään sen 2 viikkoa ja siirryn sitten maihin viettämään aikaani miten ja missä haluankin.
Olen naimisissa miehen, eikä miellä ole lapsia. Satsaamme yhteiseen vapaa-aikaan matkustelemalla ja kakkoskodissamme maalla puutarhanlaitossa ja sisustamisessa.
Joidenkin entisen työkavereiden mielestä olen "tippunut" alemmaksi jossain akateemisten elämänjärjestyksessä tietysti. Mutta en osaa heitä kadehtia ollenkaan, lähinnä päinvastoin.
Kun tietää millaisia suorastaan "mielenvikaisia" pikkupomoja ja kieroontuneita työyhteisöjä noissa toimistoissa pyörii ja mikä pätkätyöläisen asema siellä on ja pysyy, huh huh. Laiva on työyhteisönä niin tiivis ja jotenkin kollektiivinen, että sekopäät ja sooloilijat eivät pysy eivätkä pärjää.
Elintasoni on noussut ihan rahallisesti selvästi, vapaa-aika lisääntynyt, tulevasuuden suunnitelmat kirkastuneet, jopa yleiskuntokin kohonnut, alkoholinkäyttö vähentynyt ainakin puolella (=laivalla on nollapolitiikka). Tulevaa Balinmatkaa odotellessa jatkan näissä merkeissä vielä pitkään. Pieni ylennysmahdollisuus on olemassa,johon kerään nyt kokemusta. Takaisin vanhaan en ole palaamassa.
Kommentit (13)
Saako kysyä kävitkö jonkun koulutuksen tuohon hommaan (jos keittiötä emännöit?!)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HIenoa että pystyit vaihtamaan pois epävarmuudesta. Vanhetessa sitä alkaa haluta vakituista paikkaa, lomia, vapaata sekä varsinkin paikkojen alkaessa kolottaa tuo sairasloman mahdollisuus mua ainakin kiinnostaa. Nuorempana en minäkään välittänyt mistään vakinaistamisista mutta kyllä nyt jo kiinnostaa.
Yliopistolta väärä aineyhdistelmä ja se sitten se, ettei ole mitään suhteita on tuhoon tuomittu vakivirkaa hakieassa.
Jos jostain löytää duunarihomman jota suurinpiirtein jaksaa ja kehtaa tehdä, niin mikäs siinä. Palkka on suorittavaan työhön nähden erittäin hyvä sulla. Ja nuo lääkäriedut ja virkistysrahat kylkeen.
En tiedä kyllä että jaksaisinko olla poissa kotoa kiinni jossain työpaikassa puolta kuukautta. Toisaalta kaverini on vaativassa työssä, jossa matkustaa pitkin eurooppaa melkein joka viikko. Hän on muuten täysin läpikypsä ja loppu siihen lentokentillä tunteja viettämään. Vaikka palkka onkin huomattava. Mutta talvi ja kesä loman hän viettää tasan kotimaisemissa eli matkustamiseta on tullut tunnit täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä kävitkö jonkun koulutuksen tuohon hommaan (jos keittiötä emännöit?!)?
Kyllä byssassa on ihan ammattikokki. Minä vastaan liinavaatteista, astioista, paperitavarasta, siivoustarvikkeista ja pesuaineista, siivouksesta, työvaatteista ym. Opiskeluaikainen työkokemus ruotsinlaivoilla sekä turvallisuukoulutus. Hain työtä menemällä henk.koht. tapaamaan varustamon henkilöstöosatolle. Ehkä se teki vaikutuksen että otettiin heti miehistöön kun paikka tuli vapaaksi.
Aika hyvä palkka parin viikon keikasta. Saatko vielä jouluviinat taxfreenä?
Mäkin päädyin akateemisena vastavalmistuneena asiakaspalveluhommiin. Jotain oman alan pätkiä oli takana, mutta loppujen lopuksi hirveä ikävä takaisin ei ole ollut. Nyt on vakituinen työ, ja palkkakin aika sama kuin matalapalkka-akateemisena. En ole ajatellut, että lähtisin jos nyt saisin jostain taas pätkän, en jaksa sitä ylimääräistä työtä puolen vuoden välein, haet töitä, haetko sittenkään, hei ottiko ne jonkun uuden tuohon, missä kaikki on kahvilla pitäiskö pitää naamaa esillä, hakisinko muita töitä.... Ei vaan jaksa. Enkä ole kiinnostunut tuosta ällöttävästä minäbrändi-ilmiöstä, en halua miettiä yökausia miten erottuisin tarpeeksi mutta soveliaasti muista, en halua miettiä kehen nyt pitäisi verkostoitua että pääsisin uralla eteenpäin. Haluun käydä töissä, tulla pois ja saada palkkapäivänä rahaa, taidan olla aika yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hirveän kiva, jos voisi edes vähän valoittaa mitä on opiskellut, kun on tuohon tilanteeseen päätynyt. Näin opiskelijana olisi kiva tietää... Edes sen verran onko luonnontieteitä, humanistista jne.
Mietin myös, että olisiko aloittajan alalla kenties ollut paremmat työmahdollisuudet ulkomailla? Ymmärrettävää, jos ei halua niin isoa elämänmuutosta, mutta olisiko se ollut teoriassa mahdollista?
Minä, akateemisena ikuisen pätkätyöläisenä jollain alle 2000 projektirahoituksella opiskelin humanistisia aineita.
Projetkirahoitukset on sille työntekijälle ja palkansaajalle syvältä ja poikittain. Ensin tulee uusi hallitus ja uudet ministerit, jotka haluaa näyttää että mitä ne osaa ja mitä ne haluaa painottaa. Annetaan jokin projekti ja sitä sitten meikäläiset alkaa täysillä toteuttamaan.
Kuten tiedetään, niin mikään muutos tai prokkis ei toteudu useinkaan niinkuin hups-vaan, vaan siihen tarvittaisiin pitkäjänteistä työtä. Ja sitä rahaa kunnolla. Eikä niin, että mä joudun printtamaan omille papereille ja ostamaan palaveritarjoilut omilla rahoillani kun nyt ei satu muuten rahaa olemaan.
Ja kun muutama vuosi on mennyt, ja kulloinki vallassa olevilla politiikoilla muoti muuttunut tai ovat jo siirtyneet suojatyöpaikkoihinsa jonneki kelan kulmahuoneisiin johtajiksi, niin projektit lopetetaan tosta vaan ja kiitti moi.
Mulla on akateeminen ystävä, maisteri, yli 40-v jolta tulee vieläkin viestiä että voitko laittaa tilille 2,40 että saa saldon 20:iin ja voi nostaa automaatilta. Että semmoinen kultuurin sekatyöläinen.
Jos joku löytää jostain duunaritasolta työtä, joka tyydyttää, niin siitä vaan. Kyllä raha kompensoi aika paljon myönnetään. Ja jos on paljon (palkallista) vapaata, niin voihan sitä itseään toteuttaa sitten lomalla ja duunata sitten duunarihommia työaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan. lähtekää kuulkaa nuoret valmistuvat maailmalle! Opetelkaa jo mahdollisimman aikaisin mahdollisimman monta kieltä hyvin, kielitaidosta on aina hyötyä. Lähtekää kaikkiin vaihtoihin ja kesäseminaareihin ulkomaille, mitä vaan löytyy. Se kannattaa aina.
Ja jos joku kekkeruusi bofriend valittaa, että ette saisi lähteä, niin sille ehdottomasti kenkää heti. Sillä yhdenkään miehen takia ei kannata tänne jäädä ja missata hyviä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Mua aina suorastaan säälittää ne vanhat koulukaverit jotka meni typ kauppukseen ja heti sitten naimisiin jonkun kyllösensepon kanssa ja nyt ne siellä sitten siivoaa jotain kastellitaloa ja kaikesta näkee että molemmat ovat tyytymättömiä. Olisivat vaan lähteneet nekin edes omassa kotimaassaan vähän katselmaan ympärillee, mutta ei kun ei uskalleta, niin ei uskalleta.
Suomesta ei enää julkiselta puolelta niitä kepulaisten ikivirkoja pian saa, pitää koittaa keksiä jotain muuta. Oulun yliopistosta on kautta aikain valmistunut uskollisia kepukuntien virkamiehiä, mutta nyt nekin alkaa kohta olla loppu ne positiot.
Puhumattakaan mistään höpöhöpö kulttuurintutkimuksesta ja jostain humanisteista. Vähän kannatta suunnitella, kuten tuossa opiskelija kyseli.
Minä ja mies tehtiin sama homma, ja kyllä kannatti. Asuntolaina irtosi heti opiskelijana, koska pankki katsoi että hoitoalalla riittää töitä. Ja työt - fyysisesti josus raskaita mutta kuinka mukavia ja helppoja! Olen vieläkin usein ihmeissäni, että miksi mulle ei kukaan nuorena kertonut että on näin helppoja töitä, joissa ei tarvitse kuin tehdä asioita. Kun ne on tehty, työ on tehty. Miten nerokasta. Ja palkkaa tulee automaattisesti, ilman että minun tarvitsee murehtia siitä että mistä ne palkkarahat tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihanalta ja antaa toivoa. Minulta juuri syksyllä 10 v projekti "loppui", kun määräaikaiset halutaan pihalle. Sama meininki se on luonnontieteissäkin. Nyt sitten vaan pohdin mihin suunnistan seuraavaksi. Toivottavasti minulle käy yhtä onnellisesti! Tosin minulla on lapsia, hommat ei voi olla matkustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oijoi kateellisena lueskelen näitä. Minä olin nuorempana todella kunnianhimoinen, nyt olen kaksi vuotta ollut tohtorikoulutettavana yliopistolla luonnotieteellisellä alalla, ja työ on todella rankkaa. Olen määräaikaisella työsopimuksella töissä, ja seuraavan sopimuksen saaminen on aina epävarmaa. Saan palkkaa käteen nihkeät 1900 euroa kuussa, vaikka teen 40 tuntia töitä viikossa.
Viikonloppuisin pitäisi suunnitella tulevia tutkimuksia ja lukea tentteihin. En vaan jaksa enää. Ja tulevaisuus on töiden kannalta entistä epävarmempaa, koska hallitus vähentää yliopistojen rahoitusta.
Nyt kun olen jo 26-vuotias, on ajatus jälkikasvustakin tullut mieleen, ja täten olisi hyvä saada kunnollinen työsopimus. Olen miettinyt, että kävisin pedagogiset opinnot ja hakisin ihan tavalliseksi opettajaksi vaikka yläasteelle. Heillä on selkeät työtehtävät, todella paljon lomaa ja lyhyet työpäivät. Minulla on kyllä kokemusta jo yliopistossa opettamisesta, joten ajatus opettajantyöstä ei ole ehkä lainkaan huono.
Ei sitä koskaan tiedä mihin elämä vie. Kiva kuulla että olet löytänyt mielekkään uran!