Läheisen kuolema ja sairausloman pituus.
Kommentit (17)
Palkallista lomaa (ei sairauslomaa) saa yhden päivän ja hautajaisia varten toisen. Palkallista sairauslomaa ei saa suruun, todennäköisesti kirjataan masennuksena (kuten työuupumuskin), jos haluaa sairauslomana. Voi myös pyytää ihan palkatonta vapaata jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Palkallista lomaa (ei sairauslomaa) saa yhden päivän ja hautajaisia varten toisen. Palkallista sairauslomaa ei saa suruun, todennäköisesti kirjataan masennuksena (kuten työuupumuskin), jos haluaa sairauslomana. Voi myös pyytää ihan palkatonta vapaata jos siltä tuntuu.
Kaksi viikkoa sai stressireaktiolla, sitten kirjattiin masennus.
Oikeasti ihan sama siinä tilanteessa vaikka olisivat työntäneet laitokseen.
Puolisoni järkyttyi niin, että olo kuukausia työkyvytön ja sairaslomalla.
Mä olin sairauslomalla kaksi ja puoli viikkoa mieheni kuoleman jälkeen. Ensimmäinen diagnoosi äkillinen stressireaktio ja sen jälkeen unettomuus. Olin viikon töissä ja sen jälkeen hautajaiset ja talviloma. Palasin tekemään lyhennettyä työaikaa kuukaudeksi ja sen jälkeen kokoaikaisesti. Olin lyhennetyllä työajalla jo ennen mieheni kuolemaa hänen sairastelunsa vuoksi.
Lukiossa ollessani isani teki itsemurhan. En ottanut paivaakaan vapaaksi koska olin mieluummin ihmisten parissa koulussa kuin kotona. Aiti taisi ottaa pari viikkoa tai kuukauden, en todellakaan muista.
Siinä kuoleman jälkeen on niin valtavasti ihan hoidettavia asioita, että niihin menee kokopäiväisesti kaksi viikkoa helposti.
Siis paljon nopeasti ja arkipäiväaikaan hoidettavaa.
En ole koskaan pyytänyt/saanut sairauslomaa läheisen kuoleman johdosta, eihän se ole sairaus. Kuolinpäivän olen ollut poissa ja hautajaispäivän.
Pakko oli selvitä, piti kuitenkin hoitaa lapset ja koti sekä äidin kuoleman jälkeen tukea isää.
Isän kuoleman jälkeen kolme päivää omalla ilmoituksella, palkallisena. Lääkäriesimieheni ymmärsi, että en ollut työkykyinen vaativaan terveydenhuollon asiantuntijatehtävääni, ei kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään. Stressireaktiona varmaan kirjattiin. Kolmen päivän jälkeen en varmaan ollut oikeasti työkunnossa vielä, mutta halusin palata mahdollisimman normaaliin elämään.
Onhan se sairaus, jos on niin järkyttynyt, ettei kertakaikkiaan pysty työhön.
Äidin kuoltua pomo sanoi vaan että tule sitten kun jaksat, eli palkallista vapaata. Äiti oli kuitenkin sairastanut pitkään, eli kuolema oli odotettu ja "hyvä" asia. Olin pois ao. päivän ja kun seuraavana yönä nukuin huonosti jäin aamulla kotiin, Eli 1,5 päivää töistä pois.
Tilanne olisi varmasti toinen jos l'heisen kuolema tulee yllätyksenä... en nukkuis varmaan kuukauteen tms.
Ihan turha lähteä analysoimaan miltä mikäkin toisesta tuntuu. Asiat on täysin yksilöllisiä. Oli mun miehenikin kuolema tavallaan odotettu ja helpotuskin kun oli vakavasti sairas ja todella väsynyt ja tuskissaan. Mutta ei se mun suruani tai kaipaustani yhtään helpota. Tai sitä tuskaa koko yhteisen tulevaisuuden ja kaikkien haaveiden murskaantumisesta. En nuku yhäkään kunnolla, mieheni kuoli helmikuussa. t: nro 6.
Vauva kuoli synnytyksessä. Mies sai kaksi viikkoa, äkillinen stressireaktio ja minulla oli äitiysloma 105 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vauva kuoli synnytyksessä. Mies sai kaksi viikkoa, äkillinen stressireaktio ja minulla oli äitiysloma 105 päivää.
Otan osaa. :((
Avopuoliso kuoli yllättäen onnettomuudessa. Kolme viikkoa olin sairaslomalla.
Kohtukuolema r 24, 1,5kk sairaslomalla (tosin olin työtön, mutta jos ois ollu töitä olisin ainakin 2 viikkoa ollut täysin työkyvytön asiakaspalvelutyöstäni).
Jos mieheni tai joku elossa olevista lapsistani kuolisi menisin ihan sekaisin, koska he ovat ainoaita tärkeitä ihmisiä elämässäni.
Äitini tai isäni tai jonkun muun sukulaisen kuolema ei minua kamalasti koskettaisi koska ei olla läheisiä.
Eli tilanteet ja ihmissuhteet on erilaisia.
Kahta viikkoa lääkäri tarjosi, viikon pidin. Palkallisena, en kylläkään muista koodia. Olisi kannattanut pitää se kaksi viikkoa, olin sekaisin kuin seinäkello näin jälkikäteen ajateltuna.